Jokainen on lapsuudessa heitellyt toisen kanssa palloa ja normaali vastavuoroinen keskustelu on samanlaista, siinä myös pallotellaan.
Minulle se kuuluu normaaleihin käyttäytymissääntöihin, että ollaan edes jollakin tasolla kiinnostuneita uusista tuttavuuksista, eikä vain siitä omasta itsestä.

En minäkään sellaisen kanssa jaksa, joka tuijottaa vain omaa peilikuvaansa bussipysäkin mainoksesta ja miksi minun pitäisi kovettaa sydämeni vain sen takia, että ihmisten oma huono tunnepuoli tulee niin vahvasti itseeni.

Nuorena ja ujona muistan ensimmäisiä tapaamisia. Olimme sopineet tapaamisen Stockmannin eteen ja siinä sitten jälleen kerran olin liian ajoissa ja jäi aikaa hermoiluun, joten lähdin kiertämään korttelia. Kierroksen tehtyäni ei paikalla ollut vieläkään tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä ja koska elimme rikasta aikaa ilman matkapuhelimia, niin eikös tehty vielä yksi kunniakierros. Lopulta kävi niin, että kumpikaan ei tavannut toista. Olipa viisasta. Myöhemmin selvisi, että toinen osapuoli oli myös hermoillut ja kiertänyt korttelia.

Tuo tapahtuma voisi kuvastaa sitä, että onko luonteemme tässä nykyisessä deittailussa erilaista. Toinen odottaa, että toinen vie keskustelua eteenpäin ja toinen taas ihmettelee, että miksi se ei kysy mitään.

Deittimaailmassa vastaan tulee enimmäkseen tyhjiä profiileja ja sitten näitä paidattomia profiileja, joista on kasvot jätetty pois ja komea yläkroppa houkuttelee aloittamaan keskustelun. Keskustelun lomassa toinen pyytää minulta nähtäväksi lisää kuvia, siis lisää. Hänellä ei ole näkyvissä kuin kroppa, jos siis oikeasti on hänen. Että pakosti tulee usein mietittyä, että tekevätkö nämä tyypit kuvista jotain omaa runkku kiiltokuvakirjaa vai mikä on syy sille, että itsestä ei anneta mitään.

Kävi tässä hiljattain niin, että pyysin nuorenmiehen kasvokuvaa Grinderissä ja hän sanoi, että ensin pitäisi saada minun kalukuva ja sitten vasta hän antaisi kasvokuvan, ehkä. Kaikki oman arvonsa tuntevat ja tietävät, että mitä tämän jälkeen tapahtuu, kun kirjan sivun kääntää ja menet toisen pyyntöjen ja toiveiden mukaan, ja kohta se ovi paiskataan kirjaimellisesti päin naamaa ja profiili häipyy blockin kera.

Ensin pitäisi saada kalukuva

Jo kultaisella 80-luvulla ilmoituksissa painotettiin, että se ”foto olis kiva”, sillä itse en ainakaan saa keskusteluista mitään irti, jos en näe toisen kasvoja.
Kun henkilö on lähtenyt mukaan deittimarkkinoille, niin kuvien puuttuminen johtuu yleensä huonosta itsetunnosta tai tarpeesta varjella yksityisyyttä ja onhan sekin yksi selitys, mutta jos yksityisviestissäkin vielä arkaillaan kuvan antamista, niin kannattaako siinä edes ajatella mitään tapaamista.

Ei me baareissakaan olla mustat jätesäkit päiden suojana, ja sellainen baari olisikin aikamoinen kokemus, kuvattomat vs kuvalliset.

Deittiapsseissa kasvot pidetään yhä useammin piilossa, mikä tekee helpommaksi käyttäytyä huonosti, koska et voi jäädä kiinni.

Tässä taannoin sorruin jälleen kerran kuvattomaan profiiliin ja siinä meitä yhdisti sama harrastus. Olin tässä vaiheessa jo oppinut, että ei kannata kovin kauaa jatkaa ilman toisen kuvaa ja pyysinkin sitä. Nuorimies lupasi antaa sen ”jossain vaiheessa” ja sanoi, että hän on sporttinen ja hänen ulkonäköään on kehuttu.

Mieli kehittää toiveikkaat kuvitelmat toisesta, kun sille antaa liikaa valtaa

Mietin itsekseni, että varmaankin perinteiset äidin kehut. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että se mikä kelpaa sinulle ja sinun äidille, ei tarkoita sitä, että se kelpaa myös toisille. Ja jokainen meistä muodostaa oman mielipiteen ja mieltymyksen toisesta ja siksi se kuva on niin tärkeä. Se 90-luku ei ole enää tätä päivää. Että mennään deiteille ja ei olla nähty toista ollenkaan, mutta olihan se jännittävää, että vastaako hän sitä mieleni fantasiaa ja eihän se koskaan vastannut. Mieli kehittää toiveikkaat kuvitelmat toisesta, kun sille antaa liikaa valtaa ja tämä pätee vähän kaikkeen elämässä.

Toisinaan on käynyt niin, että olo on kuin arpajaisissa voittanut, kun löytää kuvallisen profiilin ja keskusteluyhteyskin syntyy. Hyvin usein saan pian huomata, että tuntuu kuin puhuisin itseni kanssa. Toinen vastaa kaikkiin kysymyksiin, mutta ei osaa tai häntä ei kiinnosta kysyä sinulta mitään. Aikaisemmin ajattelin, että he ovat ujoja, mutta kun näitä alkaa tulemaan useampia vastaan, niin ei siinä vaan jaksa olla itse äänessä. Jos ihminen tässä vaiheessa ei osaa kysyä toiselta mitään, niin mitä voitte kuvitella, että tilanne sitten tapaamisella olisi erilainen.

Olen muutamilta kysynyt, että etkö ole kiinnostunut vai miksi sinulla ei ole mitään kysyttävää. Vastaukset on olleet , että ”en vaan osaa” tai ”en jaksa aina olla kysymässä” ja tämä nauratti viimeksi, kun tyyppi ei ollut kysynyt ensimmäistäkään kysymystä.

Hän ei osaa tai häntä ei kiinnosta kysyä sinulta mitään

Toiset ajattelee, että ihmiset on erilaisia ja se on nipottamista, kun tuollaisiin kohtiin tarttuu. Ihmiset ei huomaa sitä, että kun päästään siihen parisuhdevaiheeseen ja kenties asutaan jo yhdessä, niin siellä sitten viimeistään karu totuus paljastuu, että kas kummaa, kun tuo mieheni ei ole kysynyt elämästäni mitään. Ja näitä tapauksia on paljon.

Yleensä deittiprofiileissa kehotetaan laittamaan itsestä kiinnostavia asioita ja toinen voi niistä poimia juttuja, joista aloittaa keskustelua.
Jos ihminen on oikeasti hakemassa kumppania tai juttukaveria, niin hän on aktiivinen. Onko ihmiset sitten niin hienotunteisia vai ylipäätään vähän tyhmempää sorttia, kun toisessa ei kiinnosta kuin muna tai perse, sitten moi.

Suomalaisten tapa, että asioista ei puhuta ja tunteita ei saa näyttää on taakse jääneen aikakauden aikaa, mutta se on niin voimakkaasti periytynyt tapa, että siihen on vaikea vaikuttaa. Mutta onko se tosiaan niin, että suurimmassa osassa perheistä ei vieläkään osata puhua tunteista tai edes kysyä, että miten sinä oikeasti voit.

Olen parin viime vuoden aikana oivaltanut, että suurinta vahvuutta on näyttää omat tunteet ja heikkouden eikä ole mitään syytä pelätä tai hävetä, että tunnen eri tavalla kuin toiset.
On pistänyt miettimään, että onko ne baarit sitten vain paikka, josta voisi saada seuraa vai voisiko monille tutuiksi tulleista Teams ja Skype keskusteluista saada kehitettyä uudenlaista tapaa järjestää kasvokkain tapahtuvaa vuoropuhelua ja löytää rakkauttakin.

Julkaisemme tekstin poikkeuksellisesti nimimerkillä.