Kesällä 1979 discomusiikki oli suositumpaa kuin koskaan. Billboardin listaykkösenä oli sittemin ikoniksi klassikoiksi nousseita kappaleita, joita myös tämän päivän nuoret rakastavat. Jackie Moore: This Time Baby, Ashford & Simpson: I Found a Cure, Donna Summer: Hot Stuff/Bad Girls. Paul Parker kiersi 5-henkisen cover-bändin solistina San Franciscon  yökerhoissa. Bändin settiin kuului muun muassa Eaglesia, Rollareita ja Beatlesia.

Syksyllä 1979 Paul tapasi syntetisaattoreista viehtyneen Patrickin. Yhteinen ystävä esitteli miehet toisilleen ja Patrick kutsui Paulin studiolleen, koska piti hänen äänestään.

”Vasta kun aloin laulamaan Patrickin kanssa, sain todellisen perehdytyksen klubimusiikkiin. Etenkin latinorytmiin”, muistelee Paul kotisivuillaan.

Patrick oli Patrick Cowley, yksi elektronisen musiikin merkittävimmistä luojista. Cowleyn ura oli kovassa nosteessa juuri uuden tuntemattoman uhkan iskiessä. Jokin selittämätön tauti levisi homomiesten keskuudessa.

Vuonna 1981 Cowley julkaisi ajalle tyyppillisen häpeämättömän seksuaalisen klubibiisin Menergy. Biisi kertoo kruisailusta, estottomasta seksistä. Menergy ja Patrickin Paulille tekemät kappaleet ovat kaikki tätä häpeämätöntä elektronista gay-dancea, kaikkien aikojen homointa musiikkigenreä nimeltään Hi-NRG, joka hallitsi gay-klubeja valtaosan 80-lukua.

– Patrickin kyky hallita varhaisia syntetisaattoreita ja todella tehdä niillä musiikkia oli vuosien kovan työn tulos. Niitä oli vaikea hallita. Minulla oli onni myös opetella sitä vähän ja seurata läheltä hänen työskentelyään, kertoo Paul QX:lle metsäpaloista kärsivästä San Franciscosta.

– Oli upeaa olla Patrickin laulaja!

– Meillä oli yhteinen intohimo pop-musiikkin ja siksi teimme myös joitakin covereita.

Paul Parkerin promokuva 1982

Patrick Paulille tekemä Right On Target nousi tanssilistoille 1982. Sitä seurasivat Lovers On The Line, Shot In The Night, Too Much To Dream. Paul lauloi myös Patrickin kappaleilla kuten Megatron Man ja Tech-No-Logical World.

Vuonna 1982 Patrick oli kuitenkin vakavasti sairas taudista, jonka epäiltiin olevan homosyöpä ja makasi väsyneenä sairaalassa. Discodiiva Sylvester, jonka kanssa Patrick oli tehnyt yhteistyötä ei suostunut siihen, että Patrick menehtyisi vielä.

Sylvesterin elämänkerrassa kerrotaan, että Patrick oli sairaalassa jo luovuttamassa taistelun ja vaati huutamalla hoidon lopettamista. Sylvester sai kuitenkin tsempattua Patrickin kannustamalla hänet tekemään uuden yhteisen projektin.

– Nosta se perseesi sängystä, että voimme aloittaa työt”, Sylvesterin kirjoitetaan sanoneen.

Ja päivää myöhemmin Patrick vapautettiin sairaalasta.

Patrick meni asumaan parhaan ystävänsä Paulin ja hänen miesystävänsä Kenin luo. Asuntoon oli kaikkiaan 72 porrasta, jotka olivat sairaalle Patrickille liikaa, joten Paul nosti Patrickin selkäänsä ja kantoi hänet ylös asunnolle asti.

Paulin ja Kenin hoidossa Patrickin olo koheni ja hän saattoi jatkaa musiikin tekemistä Sylvesterin kanssa. Miesten viimeisen yhteistyön tuloksena syntyi koko maailman tuntema discohitti Do Ya Wanna Funk. Pian sen jälkeen Patrick kuoli marraskuussa 1982 vain 32-vuotiaana. Patrickin Paulille tekemä Right On Target oli vielä listoilla. Patric Cowleyn oma lp Mind Warp, jonka avausraidalla Tech-No-Logical World Paul laulaa oli julkaistu vasta lokakuussa.

Patrick Cowley oli ensimmäisiä AIDSiin kuolleita. julkisuuden henkilöitä ja hänen kuolemastaan uutisoitiin iltapäivälehdissä myös Suomessa. Muistan aina sen varhaisteininä näkemäni suomalaisen iltapäivälehden lööpin, jossa oli tötteröhattuisen Patrick Cowleyn kuva ja uutinen tappavasta salaperäisestä taudista, jonka silloin väitettiin iskevän vain homomiehiin.

Paul kertoo QX:lle, että parhaan ystävänsä Patrickin sairastututta 80-luvun alussa, hän pyrki saamaan kaiken mahdollisen tiedon ja teki kaikkensa tukeakseen ystäväänsä.

– Kun AIDS levisi ja näin sen matkustaessani olevan jo kaikkialla maailmassa, en koskaan ollut huolissani tartunnan saamisesta, turvaseksistä tuli paras vaihtoehto jo varhaisessa vaiheessa.

 

Kun Patrick oli poissa Paul jatkoi uraansa uuden tuottajan kanssa. Paulin disco-uran toinen tuottaja oli Ian Anthony Stephens. Miehet tekivät yhdessä sellaisia gay-discon klassikoita kuin Desire, Don’t Play With Fire ja Ready Or Not. Stephens on tehnyt hittejä myös muilel Hi-NRG-tähdille, kuten Marsha Ravenille, The Flirtationsille, Madleen Kanelle, Debbie Jacobsille ja Hazel Deanille.

– Ian on ystäväni ja toinen tuottajani ja myös musiikillinen velho. Teimme yhdessä monta projektia ja meillä oli todella hauskaa työskennellä upeiden ihmisten, laulajien, muusikkojen ja studioinsinöörien kanssa.

Paul listasi haastattelun lopuksi suosikkikappaleitaan 80-luvulta.

– New Order: Blue Monday, Debbie Jacobs: Don’t You Want My Love, Patrick Cowley: Megatron Man, Kelly Marie: Feels Like I’m In Love, Jackie Moore: This Time Baby ja Laura Branigan:Self Control, David Bowie: Let’s Dance

Paul Parker

Paulin edellinen matka Eurooppaan oli 90-luvulla. Nyt 66-vuotiaana Paul pitää edelleen itsestään huolta. Hän liikkuu säännöllisesti ja tekee musiikkia.

– Yritän pysyä niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Kävelen kaksi tuntia päivittäin ja käyn kuntosalilla kolmesta viiteen kertaan viikossa.

– Teen musiikkia ja kirjoitan sanoituksia kun siltä tuntuu rentoutuakseni ja huvin vuoksi.

Paulilta on hiljattain tullut uusi levy The Man Who Fell On Earth, joka on julkaistu myös vinyylinä.

Haastattelun jälkeen Paulilla on kysymyksiä.

– Minkä ikäistä väkeä keikalle on tulossa? Mitä laitan päälle?

Paul esiintyy Helsingissä viikon päästä QX Awardsien After Partyissa Gloriassa. Liput ovat myynnissä Tiketissä. Lisätietoja tapahtumasta täällä.

QX Awards alkaa kello 20 ja After Party noin kello 22 alkaen samoissa tiloissa Gloriassa. Liput 12,50 €, Tiketissä 14 € (lipun hinta sisältää narikan).