Drag on ollut valtavan suosittua viihdettä viimeiset pari vuosikymmentä. Etenkin 2010- luvulla siitä on tullut mainstreamia. Ainakin hyvin lähellä sitä ollaan – vieläkin se toimii ennakkoluulojen ja pelkojen vähentäjä, mikä erottaa sen yhä muusta viihteestä.

Dragin historia on yhtä vanhaa kuin teatterin historia. Toisen sukupuolen esittäminen saattaa olla sitäkin varhaisempaa perua. Todennäköisesti onkin. Mikään ei synny tyhjästä.

Naisen esittäminen ja drag queen ovat kaksi eri asiaa

Dragiin historiaan liittyy seksismiä, prostituutiota, lainsuojattomuutta, suurta viihdettä ja yhteiskunnallisia muutoksia. On tärkeää erottaa pelkkä drag-ilmaisu ja drag-viihde, drag queenit. Miehen pukeutuminen naiseksi on yksi juttu, se ulottuu kauas kirjoitetun historian taakse. Drag queenien historia on toinen juttu. Senkin historia on pitkä, mutta “vain” 100 vuotta.

Dragiin, tai naisen esittämiseen liittyy tiiviisti prostituutio, joka lakkaa olemasta olennaista vasta 1900-luvun alussa kun drag queenit saapuvat parrasvaloihin. Historiasta on hyvin hankalaa ellei mahdotonta päätellä, kuinka moni naisena esiintyvä mies oli trans, sillä sellaista erottelua ei silloin tehty. Mutta jo homoseksuaaleja pidettiin sukupuolten välissä olevina olentoina.

On hyvin hämmentävää miten hitaasti yhteiskunta muuttuu. Drag queenit nousivat suureen suosioon jo sata vuotta sitten. Tätä ensimmäistä kukoistukautta kesti pari kymmentä vuotta ja sitten historia otti takapakkia. Palautumiseen meni sukupolvia, jossain mielessä jopa sen sata vuotta. Sata vuotta sitten maailman suosituin drag queen, Julian Eltinge oli maailman parhaiten palkattu esiintyjä, yli kaikkien elokuvatähtien ja näyttelijöiden. Ei liene liioiteltua sanoa, että vasta nyt Ru Paul on saavuttanut saman. 

Väkisinkin tulee mieleen, että miten erilainen maailma olisi ollut, jos takapakkia ei olisi tullut. Jos myönteinen kehitys olisi saanut jatkaa kulkuaan. On ahdistavaa huomata, että nuo samat vaarat, vanhoilliset ja puritaaniset arvot, äärioikeisto, talouslama, näkyvät tässäkin ajassa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan hyökätään julkisesti yhä kiihtyvässä määrin ja Euroopassa julistetaan lhbtq-vapaita vyöhykkeitä Puolassa. Homoseksuaalisuus on myös yhä rangaistavaa 70 valtiossa, mikä on yli kolmannes maailman valtiosta. Tilanteen tekee entistä synkemmäksi se, että demokratiat ovat häviämässä  diktatuureille. 

Tässä artikkelissa kuvaan dragin historia aina tähän päivään asti. Amerikkalaisista lähteistä saa helposti kuvan, että drag on syntynyt siellä, kuten lhbtq-liikekin, mutta nämä eivät tietenkään pidä paikkaansa. Vaikutteet siirtyvät, eikä mikään synny tyhjästä. Drag queenien maailmanvalloitus kylläkin on amerikkalaista perua, vaikka samanlaista ilmaisua oli samaan aikaan myös Euroopassa.

Dragia on ollut aina

Dragin, historia on teatteritaiteen historiaa. Ennen kaikkea  se on kuitenkin homohistoriaa: se on homokulttuuria, homobaarien, avoimuuden ja ihmisoikeuksien historiaa. Drag queeneilla on ollut valtava merkitys homofobian taltuttamisessa – niin drag-ilmaisulla viihteenä, kuin ihan tietyillä yksittäisillä drag queeneilla, jotka antaneet kasvot drag-yhteisöllle ja homoyhteisölle tai nousseet vastustamaan lain nimissä tehtyä sortoa. Dragit ovat kulkeneet edistyksen etujoukoissa.

Voidaan kai melko painavasti todeta, että dragia on ollut aina, kun se mainitaan vanhimmissa kirjallisissa lähteissä. Dragin historia on myös seksuaalisuuden historiaa. 

– Historiassa ilmiö on tuttu, ensimmäisistä kirjallisista lähteistä eli Raamatun vanhasta testamentista ja Homeroksen Ilias ja Odysseia -teoksista lähtien. Drag mainitaan ja huomioidaan miesten kohdalla. Keskiajan vuosisadoilta löytyy ns. naisiksi pukeutuneita miehiä ja ns. miehiksi pukeutuneita naisia, joille osalle asia oli muutakin kuin pukeutumista. Oma juttunsa olivat prostituoidut, eri sukupuolia, joille drag saattoi olla asia, jota tehtiin asiakkaiden toiveista, kertoo QX:lle kulttuurhistoroitsija Tom Linkinen.

Drag on osa teatteritaiteen historiaa kaikkialla

Dragin historia on myös osa teatterin historiaa joka sekin ulottuu satojen vuosien päähän. Naiset eivät saaneet esiintyä teatterissa, mutta näytelmissä oli kuitenkin naisrooleja, joten miehet esittivät ne. 

Miehet esittivät naisten roolit antiikin Kreikan teatteritaiteessa ja vielä pari tuhatta vuotta myöhemminkin Shakespearen aikaan, noin 500 vuotta sitten. Naisten ei ollut sallittua näytellä. Syyt ovat uskonnollisia ja seksistisiä. Uskonto kielsi naisten lavaesiintymisen. 

Myös arabi- ja muslimikulttuurissa dragin historia ulottuu pitkälle, mutta vasta osmanien valtakunnan myötä aina  vuodesta 1299 alkaen drag-ilmaisu sai oman muotonsa. Sukupuolierojen hämärtämisestä tuli oma taiteenmuotonsa. Laajimmillaan osamanien valtakuntaan kuului 1500-luvulla Turkin ohella Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän alueita ja myös osa Eurooppaa aina Wieniin saakka. Osmanien valtakunta hiipui hiljalleen vuosisatojen kuluessa ja päättyi 1922, kun nykyinen Turkki perustettiin. Tässä kulttuurissa köçek on tanssiesitys, missä nuorukaiset esiintyvät naisten asuissa ja vahvassa meikissä elehtien musiikin tahtiin tavoilla, jotka yleisesti yhdistyvät naisiin. Köçek tarkoittaa kamelin poikasta. Köçek-tanssijat esiintyivät aluksi erityisesti sulttaanin haaremeissa, mutta se levisi laajemmallekin. Tanssijat värvättiin nuorina ja heidän uransa kesti siihen saakka, kunnes parta alkoi kasvaa ja nuoruuden hehku katosi. Köçek-tanssijat eivät suinkaan olleet “omia” vaan valtakunnan ei-muslimeja alamaisia, kuten juutalalaisia, kreikkalaisia, albanialaisia tai romaneja. Myös naiset esiintyivät miehinä, heitä kutsuttiin çengi-tanssijoiksi. Köçekit olivat kuitenkin suositumpia. Perinne menetti suosionsa 1800-luvun lopulla, kun haaremit kiellettiin.

Myös Japanissa 1600-luvulla syntyneessä Kabuki-teatterissa miehet esittävät naisroolit. Kabukissa naiset näyttelivät ensimmäiset vuosikymmenet, mutta teatteriprostituution takia naisten esiintyminen kiellettiin. Miesten prostituutio tosin jatkui, nuorten miesten prostituutio siis.

Köçek-perinne levisi osmanien valtakunnan alueella ja se oli hyvin suosittua viihdettä Egyptissä 1600-1700 -luvuilla.

Kutakuinkin kaikkialla on tunnettu perinne, missä näyttämöllä miehet esiintyvät naisina. Se oli oleellinen osa myös Intian varhaista modernia teatteria 1800-luvulla genressä nimeltä sangeet natak, joka on musikaalidraamaa. Sen tähdistä tuli valtavan suosittuja ja heitä pidettiin roolimalleina, kertoo Kathryn Hansen.

Drag terminä on peräisin 1500-luvulta

Termin “drag” uskotaan olevan peräisin Shakespearen ajoilta. Miesnäyttelijät kuvasit sillä, miten heidän esittämiensä naishahmojen puvut laahasivat lattiaa pitkin drag-sanan englannin kielisen merkityksen mukaisesti. Vähemmän suositun tulkinnan mukaan drag olisi akronyymi ilmaisusta “dressed as a girl”, mutta tätä ei yleisesti pidetä pätevänä tulkintana.

Miehiä nähtiin mekossa myös teatterin ulkopuolella

Jotkin homoseksuaalit miehet innostuivat dragiin pukeutumiseen. Heitä nähtiin 1600-luvun Britanniassa miesten juhlissa.

“Molly” oli sana, jolla kuvattiin hbq-miehiä. Homomiesten kokoontumispaikkoja kuvaava termi oli Molly house, joita voi pitää oman aikansa homobaareina. Sodomista tosin rangaistiin tuolloin vielä kuolemalla, joten mitenkään suvaitsevaisesta ajasta ei ollut kyse. Molly houseen silti kuitenkin mentiin, lähinnä Lontoossa, ja erityisesti sunnuntai-iltaisin.

Erityisinä juhlailtoina useimmat miehet pukeutuivat dragiin, lauloivat ja tanssivat yhdessä Molly houseissa ja käyttäytyivät campisti, kirjoittaa Rictor Norton teoksessaan Homosexuality in Eighteenth-Century England.

Homomiesten kohtaamispaikkoja oli toki jo tuolloin ympäri Eurooppa, mutta Englannissa aihe on hyvin dokumentoitu. Molly houset olivat myös paikka, missä myytiin seksiä. Nuoret miehet pukeutuivat naiseksi ja myivät itseään.

1700-luvun Englannista tunnetaan ensimmäinen drag, Prinsessa Seraphina, herrasmiehen palvelija oikealta nimeltään John Cooper, joka eli avoimesti.

Varsinaisesti ei oikein vielä voida puhua drag queeneista, sillä tarkoituksena ei ole ollut esiintyä dragissa viihdyttämisen tai vastaavan vuoksi. Mutta ne ajat olisivat pian käsillä.

Drag ei ollut pelkästään miesten hommaa

Myös naiset esiintyivät miehinä. Mutta koska naisilta oli uskonnon takia kielletty esiintyminen teatterisssa, heitä oli vähemmän. Ajat alkoivat kuitenkin muuttua ja 1700-luvun englannista jo tiedetään näyttelijä Susanna Centlivren esiintyneen miehenä.

Drag queen syntyy teatteriviihteessä

Yhdysvalloissa 1820-luvun lopulla suureen suosioon nousseessa Ministrel show -viihteessä valkoihoiset miehet esittivät mustia naisia kasvot blackface-maskissa. Esityksissä mustista tehtiin karikatyyrisia hahmoja ja niissä käytettiin tanssia ja laulua. Vaikka Ministrel Show myös toi yhteen elementtejä mustasta ja valkoisesta kulttuurista, se oli rasistista ja sen haitalliset vaikutukset ulottuvat lähelle omaa aikaamme. Ministrel shown tanssi ja laulu ja karikatyyrit johtivat Vaudevillen kehittymiseen.

Drag queenien koti on Vaudevillessä

Vauddeville on teatteriesityksen laji, jossa olennaisia ovat suositut laulusävelmät ja leikillisyys, tanssi. Vasta Vaudevillen myötä voidaan mielestäni paremmin puhua varsinaisesta drag-taiteesta, drag queeneista. Drag queenien ensimmäinen läpimurto tapahtui 1800-luvun lopulla Vaudevillen noustessa suureen suosioon.

Vaudeville on myös burleskin ja musikaalin alkukoti

Vaudevillestä syntyi burleski. Burleski on teatterin keinoin esitettyä parodiallista huumoriviihdettä. Onkin kutkuttavaa, että Drag ja burleski kehittyivät molemmat Vaudevillestä ja tänä päivänä jotkin esiintyjät tekevät dragin ja burleskin yhdistelmää draglesqueta.

Vaudeville ja burleski taas synnyttivät modernin musikaalin. Ja musikaaleihin drag queen -ilmaisu sopiikin täydellisesti.

Drag oli pian nouseva valtavaan suosioon. Queenit olivat tulleet.

Häpeämätön nousu päättyy lyhyeen

1800-luvulla homoseksuaalisuus oli yleisesti laitonta, mutta se ei estänyt miehiä koontumasta yhteen. Aktivismi nosti päätään. Homobaareja perustettiin. 1800-luvun loppuolella järjestettiin salassa drag tanssiasia. Drag queenit nousevat julkisuuteen.

Ja kingit- 1860-luvun lopulla Annie Hindle nousi suosioon esittämällä miestä.

Saksassa 1800-luvulla vaaditaan homoseksuaaleille oikeuksia

Homoseksuaaleille vaaditiin oikeuksia jo yli sata vuotta sitten. Saksalainen virkamies Karl Heinririch Ulrichs pakotettiin 1854 eroamaan virastaan hänen homoseksuaalisuutensa vuoksi. Ulrichs aktivoitui ja julkaisi mittavan sarjan kirjoituksia seksuaalisuudesta. Ulrichs kirjoitti homoseksuaalisuuden olevan sisäsyntyistä, eikä opittua turmeltuneisuutta, kuten vallitseva käsitys tuohon aikaan väitti. Hänen katsotaankin julkaisseen ensimmäisen teorian homoseksuaalisuudesta ja olleen ensimmäinen, joka julkisesti puhui homoseksuaalisuudesta ja hän vaati Saksan hallitusta kumoamaan homovastaisen lainsäädännön.

Drag tanssiaiset alkavat 1800-luvun loppupuolella New Yorkissa

Harlemissa sai alkunsa myös vapaamielinen Pansy Craze -aikakausi. Sen alkuhetket voidaan jäljittää Harlemin pahamaineisiin naamiaisjuhliin 1869. Näistä drag-tanssiaisista tuli 1920-luvulle tultaessa valtavan suosittuja ja niihin osallistui kaiken värisiä ihmisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista, mikä tuohon aikaan oli todella mullistavaa. Parhaat asut palkittiin. Mustan kulttuurin kukoistuskausi, Harlemin renesanssi, 1917-1935 merkitsi New Yorkin Harlemin muodostumista afroamerikkalaisen kulttuurin keskukseksi. Se kokosi yhteen taiteilijoita ja kirjoittajia – ja homoseksuaaleja.

Entisestä orjasta tulee Washingtonin queen

Washingtonissa 1880-luvulla drag tanssiaisia – ja bordellia – pyöritti William Dorsey Swan, the Queen.

“Tänä aamuna tuomittiin joukko miehiä epäilyttävinä henkilöinä, joukossaan William Dorsey Swan, joka muuten oli the Queen. Viime yönä, pukeutuneina koreisiin silkkeihin ja satiiniin, jokainen täydellisessä naisellisessa asussa, he osallistuivat “dragiin” hylätyn oloisessa rakennuksessa”, kertoo lehtiuutinen vuodelta 1988 Swanin pidätyksestä.

Swan oli musta ja entinen orja, josta tuli ensimmäinen itseään kuningattereksi kutsunut drag-esiintyjä “queen of drag”, kirjoittaa Channing Gerard Joseph, jonka tarinan hän kertoo alkuvuodesta ilmestyneessä teoksessaan The House of Swan. Swanin tanssiasiassa kerrotaan käyneen “värillisiä miehiä”. Vuotta aikaisemmasta ratsiasta kerrottaan, että “lähes kaikilla oli avokauluksinen ja lyhythihainen silkkimekko ja monella laahuskin, sekä korsetit, turnyyri, tohvelit ja kaikki, mitä täydelliseen naisen iltapukuun tarvitaan”. 1900-luvulle tultaessa Swan jäi eläkkeelle drag-ympyröistä, mutta hänen pikkuveljensä Daniel J. Swan jatkoi ja toimitti asuja Washingtonin drag-yhteisölle kuolemaansa 1954 saakka.

Maailman ensimmäinen homoanthemi levytetään 1908

Virallisesti ensimmäinen homobaari, Zanzibar, avattiin Ranskassa Rivieralla 1885. New Yorkissa, ja muissakin metropoleissa, kuten Berliinissä ja Pariisissa, oli ollut homoseksuaalien suosimia baareja jo 1800-luvun lopulta asti. Briteissä näytelmäkirjailija Oscar Wilde sai vankeustuomion homoseksuaalisten tekojensa vuoksi 1895. Saksassa julkaistiin homolehteä, Der Eigene, 1896 alkaen.

Maailman ensimmäiset homoanthemit julkaistiin Saksassa noina vapaamielisinä vuosikymmeninä. Esimerkiksi laulaja ja humoristi Hans Blädelin Neue Ofvenrohr-verse 1908, jossa sana homoseksuaali mainitaan ensimmäistä kertaa laulussa. Tälle lystille pantiin pian piste, eihän moinen turmeltuneisuus voinut jatkua.

Ensimmäinen suuri drag queen -tähti syntyy

Vaudeville toi parrasvaloihin ensimmäisen suuren drag queen -tähden.

Julian Eltinge, maailman ensimmäinen drag queen supertähti

Julian Eltinge teki debyyttinsä Broadwaylla 1904. Hän oli aikansa suosituin esiintyjä, jolle maksettiin enemmän kuin supertähti Charlie Chapilinille.

Vaudevillen esiintyjät kuten Eltinge lauloivat ja esittivät tanssinumeroita ja tekivät tietenkin useita asunvaihtoja.

Eltinge näki valtavasti vaivaa pitääkseen yllä maskuliinista siviili minäänsä ja kielsi julkisuudessa olevansa homoseksuaali. Hän muun muassa harrasti ratsasusta ja poltti sikareita ja piti kaikin tavoin yllä butchia imagoa.

Eltingen esiintymisille oli tyypiliistä, että hän “siirtyi” miehestä naiseksi ja päinvastoin lavalla yleisön edessä.

Julian Eltinge julkaisi Yhdysvalloissa myös omaa lehteä Magazine and Beauty Hints 1910-luvulla ja esiintyi kosmetiikka- ja korsettimainoksissa.

1920-luvulla seksuaalinen vapaamielisyys raikui musiikissa ja loisti parrasvaloissa

Ensimmäisen maailmansodan tuoman takapakin jälkeen myönteinen kehitys jatkui Euroopassa. 1920 julkaistiin homoanthemi Das Lila Lied, jonka voi suomentaa Laventelilauluksi.

Berliinin vapaassa ja kokeilevassa kabaret-ilmapiirissä myös homoseksuaalien ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia pidettiin tärkeinä. Seksuaalinen vapaamielisyys raikui musiikissa ja loisti parrasvaloissa.

Myös ensimmäiset ihmisoikeusjärjestöt perustettiin. Chicagossa perustettiin ihmisoikeusjärjestö Society of Human Rights 1924. Se oli ensimmäinen lhbtq-järjestö Yhdysvalloissa, vaikka ei tosin vielä maanlaajuinen. Sen perustaja sai innoituksensa Saksasta. 

1920-luvulla Egyptissä naisten keskuudessa kukoisti muodikas itseilmaisun muoto, miehenä esiintyminen.

Drag on osa elokuvaa alusta alkaen

1900-luvun alussa kukoistukseen nousi myös täysin uusi esittävän taiteen muoto, elokuva. Ja myös drag-hahmoja nähtiin valkokankailla jo varhain. Drag jossain mielessä jopa kukoisti elokuvissa ennen toista maailmansotaa. Aluksi, kun elokuvat olivat vielä mykkiä oleellinen osa komediaa olivat miehet hassuttelemassa peruukkipäissään ja sitä teki kutakuinkin jokainen miestähti. Tosin drag queeneina heitä ei voi pitää. 

Räävitön drag queen pääsee elokuvaan

Eltinge ei toki ollut ainoa. Jean Malin oli myös valtavan suosittu drag queen. Ja hän ei peitellyt homoseksuaalisuuttaan, päinvastoin. Hänet tunnetaan ennenkaikkea sanavalmiina ja värikkäänä esiintyjänä. Malinin imago oli queer, kuvailee lhbtq-historoitsija JD Doyle. Malin on Pansy Crazen kiistaton kuningatar.

Yhdysvalloissa säädettiin 1920 kieltolaki, mikä vei drag queenit ja homot undergroundiin ja useimmiten mafian operoroimiin salakapakoihin. Näissä salakapakoissa drag queeneja kuitenkin nähtiin edelleen ja Pansy Craze jatkui Melin tähtenään. Mutta pahempaa oli tulossa.

Pimeys laskeutuu

Salakapakoissa oli vakavia järjestyshäiriöitä ja 1930-luvun alussa Yhdysvalloissa kiellettiin riistinpukeutuminen järjestyshäiriöiden ja prostituution perusteella. Hollywoodin moraalikoodisto kielsi homoseksuaaliset hahmot elokuvissa. Pansy Craze oli päättynyt Samoin päättyi Vaudevillen kukoistuskausi. Suuren laman kurittamaa kansaa ei enää Vaudeville eikä drag-viihde kiinnostanut, sitä alettiin pitää jopa perverssinä.

Saksassakin kabareet päättyivät maan ajautuessa 30-luvulla natsien valtaan. Juuri sitä ennen Sakssa ehdittiin tehdä Victor/Victoria -elokuvan ensimmäinen ja alkuperäinen filmatisointi Viktor und Viktoria 1933.

Natsien valtaan nousu muutti ilmapiirin täysin, moni homo kohtasi kohtalonsa kuolemanleireillä. Jotkut pakenivat Yhdysvaltoihin. Maailma ajautui toiseen maailmansotaan.

Yksi Euroopasta 1930-luvun alussa Yhdysvaltoihin natseja paennut oli Samuel Dittler. Billy Wilderina hän ohjasi mullistavan ja maailman parhaan komediana edelleen elokuvan pidetyn Piukat paikat 1959. Siinä nähdään Marilyn Monroe sekä sukupuolirooleja rikkomassa Jack Lemmon ja Tony Curtis naisiksi pukeutuneina. Tätä komediaklassikkoa, kuten ei muitakaan elokuvia, joissa “peruukkipäät” hassuttelevat, ei kuitenkaan oikein voi pitää varsinaisena drag-elokuvana, sillä kyse ei ole drag queen -viihteestä. Mutta muutos oli jo ovella.

Polku vei jo kohti historian käännekohtaa. 

Pansy Craze oli päättynyt, mutta drag tanssiaisia järjestettiin yhä, undergroundissa. Drag queenit olivat tulleet jäädäkseen.

Euroopassa drag queenejä näkyi elokuvissa, kuten oheinen klippi 50-luvulta näyttää.

Drag queenien toinen tuleminen

1960-luvulle tultaessa yksi merkittävä muutos oli terminologian kehittyminen. Drag queenit erotettiin transvestiiteistä, heteroseksuaaleista miehistä, jotka innostuvat naiseksi pukeutumisesta. Drag queen tuli merkitsemään vain drag viihdettä.

Drag queen Flawless Sabrina, oikealta nimeltään Jack Doroshow,  järjesti ensimmäiset drag-kilpailut vuonna 1959, perinteisten kauneuskilpailuiden tyyliin.

Flawless Sabrina esiintyi jopa television talk show -ohjelmissa dragissa, mikä oli mullistavaa. Hän joutui myös useita kertoja pidätetyksi “ristiinpukeutumisensa” takia. Osassa Yhdysvaltojen osavaltioissa ristiinpukeutuminen ei ollut laillista. Hän oli myös lhbt-aktivisti.

Mother Flawless Sabrina elokuvassa The Queen

Flawless Sabrinan 1967 järjestämä drag-kilpailu New Yorkin Town Hallissa nähdään elokuvassa The Queen. Elokuva oli jo uutena merkittävä ja valittiin Cannesin filmifestivaaleille 1968. Sitä pidetäänkin homo-, bi- ja transkulttuurin yhtenä merkkipaaluna. Elokuvan esitys Cannesissa päättyi kuitenkin kesken mielenosoitusten takia. Elokuva sai kuitenkin pienoisen teatterievityksen.

– Drag queenit tekevät parodiaa, mutta eivät naisista, vaan itsestään tekemässä parodiaa naisista ja ovat osa amerikkalaista unelmaa sellaisena kun Hollywoodin narsistiset seksin jumalattaret ovat sen määritelleet, kirjoitti The Timesin kriitikko Renata Adler Queenin arviossaan.

The Queen elokuvassa nähdään myös sittemmin legendaarinen drag queen Crystal LaBeija. LaBeija oli yksi ”taloista”, joissa vogue-tanssi syntyi. Hän perusti House of LaBeijan 1977.

The Queen -elokuvassa, kesken 1967 drag-kilpailun LaBeija menettää itsehillintänsä saavuttaessaan vain kolmannen sijan ja syyttää juontaja Flawless Sabrinaa rotusyrjinnästä. 1972 hän järjesti mustille oman drag-kilpailun.

Vastarinta poliisia vastaan

Yhdysvalloissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt alkoivat  saada tarpeekseen poliisien ahdistelusta.

1966 joukko transsukupuolisia seksityöntekijöitä vastusti poliisien ratsiaa Compton’s Cafeteria -nimisessä kahvilassa San Franciscossa. Se ei vielä kuitenkaan aiheuttanut isompaa liikehdintää. Mutta pian kaikki muuttuisi. Historian merkkipaalu häämötti jo horisontissa.

Sama vuonna 1966 New Yorkissa erään mafiaperheen jäsen hankki omistukseensa Stonewall Inn -nimisen kapakan, joka oli turvapaikka drag queeneille, transihmisille, kodittomille nuorille ja seksityöntekijöille. Siellä tehtiin historiaa kesäkuussa 1969, kun kapakkaan tehdystä poliisiratsiasta syntyi useita päiviä jatkunut mellakka. Näistä Stonewallin mellakoista sai alkunsa yhä ympäri maailman voimistuva Pride-kulkueiden perinne. Olet varmaan nähnyt viime vuosina sosiaalisessa mediassa usein näkyvän iskulauseen “first Pride was a riot”. Tämä oli se Ensimmäinen Pride-kulkue järjestettiin Stonewallin mellakoiden muistoksi seuraavana vuonna kesällä 1970, 50 vuotta sitten ja siitä lähtien Pride on edennyt yhä laajemmalle ja laajemmalle ympäri maailman. Mutta ei vieläkään kaikkialle, ei edes 50 vuodessa.

Stonewallin mellakoissa ensimmäisen kiven heittäneestä henkilöstä käydään yhä kamppailua, kun lhbtq-historiaa kirjoitetaan uudelleen. Oliko se drag king Stormè DeLarverie vai värillinen drag queen Sylvie Rivera? Transaktivisti ja drag queen Marsha P. Johnson? Sitä on ehkä mahdotontakin enää selvittää, eikä sillä itsessään ole merkitystä, itse tapahtumalla on – mellakoitsijoita oli paljon. Historian omimista ja uudelleenkirjoittamista kuitenkin tehdään kiivaasti poliittisissa tarkoituksissa.

Drag Queenit alkoivat näkyä yhä enemmän. Videolla drag queen Jim Bailey Judy Garlandina 1970.

Drag tanssiaisten perintö nousee muoti-ilmiöksi

Harlemissa 1800-luvulla alkanut drag tanssiaisten perinne oli jatkunut koko ajan. Harlemin tapahtumia olivat organisoineet valkoiset miehet. Mustat miehet olivat kokeneet jäävänsä näissä tapahtumissa alakynteen ja 1960-luvulle tultaessa mustat aloittivat omat drag-tanssiaisensa New Yorkissa. Näiden mustien ja latino miesten drag tanssiaisten piiristä syntyi 1970-luvun edetessä  perhekunnat tai “talot”. 

Drag tanssiaiset tulivat koko maailman tietoisuuteen 1990 Madonnan Vogue-hitistä. Vogue-aiheisen biisin oli kuitenkin jo lähes vuotta aiemmin julkaissut Malcolm McLaren. Hänen kappaleessaan Deep In Vogue, mainitaan jopa tunnettuja taloja, kuten LaBeija ja videolla nähdään värilliset vogue-tanssijat näyttämässä taitonsa. Deep In Vogue oli Billboardin listaykkönen heinäkuussa 1989. Madonnan Vogue oli seuraavana vuonna listaykkönen yli 30 maassa ja koko vuoden 1990 myydyin sinkku.

Värillisten drag tanssiaisten ja talojen perinne kuvataan dokumenttielokuvassa Paris Is Burning (1991), josta suosikkisarja Pose on saanut innoituksensa.

Lue lisää: Pose on sarja, joka näyttää drag-tanssiaisten ja talojen historian.

Supertähti drag queenien paluu

Drag queenien uusi tuleminen alkoi näkyä 1970-luvun loppupuolelle tultaessa. Drag king terminä mainitaan ensimmäistä kertaa kirjallisesti 1972.

Sukupuolen kyseenalaistaminen oli myös osa joidenkin hyvin suosittujen ja mullistavien rock- ja pop -tähtien imagoa, vaikka he eivät toki mitään drag queeneja olleet. Näillä tähdillä oli kuitenkin valtava merkitys. Kyseenalaistaessaan sukupuolinormeja he muokkasivat maailmaa drag queeneille otollisemmaksi.

David Bowien imago oli hyvin andorgyyninen. Hän teki läpimurtonsa 1970-luvun alussa.

Lavaesiintymisiinsä Bowie kehitti itselleen androgyynin Ziggy Stardust nimisen hahmon, jossa hän hyödynsi mm. kabuki-teatteria.

Amanda Lear
Amanda Lear oli malli ja Salvador Dalin muusa. 70-luvun lopulla Lear teki läpimurron discotähtenä. Amanda Learin myyttiin kuuluu oleellisesti tarina siitä, että hän on aiemmin ollut mies. Tätä kuvastoa on tuettu eri keinoin videoissa ja onhan hänellä matala ääni, mutta se ei pidä paikkaansa.

Grace Jones
Grace Jones on 70-luvun disco queen ja malli, joka 80-luvulle tultaessa loi imagonsa uudelleen tuoden siihen korostetun maskuliinisia piirteitä. Jonesin A One Man Show on klassikko.

Boy George
Myös Culture Clubin laulaja Boy George edisti osaltaan dragin etenemistä mainstreamiin ottamalla pukeutumiseensa sukupuolirooleja sekoittavia elementtejä.

Kulttielokuvat raivaavat tien

Marginaalista ponnisti yksi merkittävimmistä drag queeneista, Divine.

Harris Glenn Milstead eli Divine nähtiin kulttiohjaaja, Törkyn paavi, John Watersin elokuvissa 1966-1988. Elokuvissa, kuten Pink Flamingos (1972), Polyester (1981) ja Hairspray (1988).

Divine mullisti drag-ilmaisun. Hän vei dragin naisen imitointia pidemmälle. Hänen roolityönsä ovat rajoja rikkovia, rujojakin, mutta Millstead teki ne tarkoituksella. Hän toi roolityöllään esiin muiden muassa sitä, miten Hollywood tekee naissankereistaan uhreja ja miten työväenluokkaisia naisia riistetään. Mutta Divine ei ollut drag queen, kirjoittaa Drag: The Complete Story -kirjan kirjoittanut Simon Doonan. Waters on itse todennut, että “Dvine on yksinkertaisesti näyttelijä, joka esittää naista”. Kaikille on selvää, että Divine ei ole ole nainen, mutta hänet nähdään “naisten jutuissa”, jopa raskaana. Yleisö haastettiin kyseenalaistamaan omat olettamuksensa.

Divine teki myös merkittävän uran klubimusiikin esittäjänä 1980-luvulla, ei häntä laulajaksi voi kutsua, mutta esiintyjä hän oli ja Divinen kappaleet ovat kaikki kulttiklassikoita. Divinen suurin hitti You Think You’re Man (1984) saavutti sijan 16 Brittilistalla, mutta muualla Divine kävi jopa top tenissä. Divinen klubihitit edustavat musiikkihistorian homointa musiikkigenreä HiNRGiä, joka syntyi homoklubeissa jatkamaan discon perinnettä ja jota voidaan pitää AIDS-aikakauden musiikkina. Lyriikat ovat häpeämättömän seksuaalisia. Yhdenlainen paluu 1900-luvun alun Berliinin häpeämättömiin lauluihin.

Samassa HiNRGin musiikkigenressä kuin Divine vaikutti myös Dead Or Alive keulahahmonaan sukupuolirooleja rikkova Pete Burns. Myös Sylvester teki discon jälkeen HiNRGiä, luonnollisesti.

Rocky Horror Picture Shown drag
Alunperin Lontoossa 1973 näytelmä The Rocky Horror Picture Show tehtiin musikaalielokuvana 1975. Ristiriitaisen vastaanoton ja rajoitetun levityksen saanut elokuva edisti osaltaan dragin matkaa valtavirtaan, sillä se nousi valtavaan kulttimaineeseen ja katsojille tuli perinteeksi pukeutua roolihahmoihin elokuvan esityksiä varten.

Dame Edna
1970-luvulla saimme tutustua violettitukkaiseen hienostorouvaan nimeltään Dame Edna. Australialainen koomikko Barry Humpries kehitti itselleen Dame Ednan hahmon 1950-luvulla ja se nähtiin ensin lavaesiintymisissä, läpimurto tapahtui 70-luvun puolivälissä Briteissä, mutta suuri suosio tuli vasta vähitellen 1980 ja 1990 -lukujen kuluessa.

Värikkään tukan lisäksi Dame Edna tunnetaan spektaakkelinomaisista silmälaseistaan, joita riittää. Dame Edna kohteli talk showssaan julkkisvieraitaan kuten tavallisia ihmisiä.

Drag gueenit ja musikaalit – luodut toisilleen

1978 ilmestyi uraa uurtava komedia, kun La Gage aux Folles julkaistiin elokuvana. Siitä tehtiin lähes 20 vuotta myöhemmin Hollywood-versio nimellä Birdcage.

Drag queenit ovat kuin tehty musikaaleihin. 1975 ensi-iltaan Broadwaylle tuli Vaudeville-henkinen musikaali Chigaco, jossa Mary Sunshinen rooli on drag queenin rooli. 1983 musikaali La Cage aux Folles oli ensimmäisiä musikaaleja Yhdysvalloissa, joissa kuvattiin homoseksuaali pari ja drag queen. Musikaali perustuu ranskalaiseen näytelmään, josta tehtiin elokuva ranskalais-italialaisena yhteistuotantona 1978.

Jo saapui drag viimein myös raukoille rajoille

Ruotsissa perustettiin drag-ryhmä After Dark 1976 ja jo muutaman kuukauden kuluttua se oli noussut valtavan suosituksi. Christer Lindarwin ja Lasse Flinckmanin perustaman ryhmän suosio on myös kestänyt. After Dark on yhä Ruotsin suosituin drag-ryhmä.

Videolla näkyy After Darkin drag queen -ilmaisua 1979 tyyliin.

Suomessakin päästiin vihdoin drag-viihteen makuun. Meillä ei ollut homobaareja ennen kuin Gay Gambrini avatiin 1984. 1980-luvun alkupuolen suosituin klubi, Club Cabaret toi drag queenin lavalle heti avajaisissa. Drag-esityksiä oli jo nähty meilläkin kiertämässä maata, mutta harva tiesi drag queeneista yhtään mitään, esitykset herättivät hämmennystä. Reijo Paukulla oli oma drag-ryhmä, jonka Caligula Show nähtiin Club Cabaretin avajaisissa 1980. 

Lue lisää: Club Cabaret avattiin drag showlla.

Lue lisää: Suomen ensimmäisessä homobaarissa tottakai drag show.

Kulttuurin muuttuessa dragista oli tullut vähitellen jälleen suosittua. 80-luvulle tultaessa muoti ja asenteet olivat jo muuttuneet riittävästi.

Drag queenit juhlivat musiikkilistoilla

Divine ei suinkaan ollut ainoa drag queen musikkimaailmassa.

Discon valtakaudella yksi sen supertähdistä, Sylvester, aloitti uransa drag-ryhmässä nimeltä The Cockettes, jossa myös Divine oli mukana. Sylvesterin ensimmäinen hitti oli You Make Me Feel (Mighty Real). Levy-yhtiön epäilyist huolimatta Sylvesterin drag queen imago ei estänyt menestystä.

Brittiläinen koomikko Kenny Everett oli valtavan suosittu 1980-luvun alussa. Yksi hänen oman tv-showssa vakiohahmoista oli räävitön drag queen Cupid Stunt. Hahmossa on nähtävissä velka Jean Malinille.

Dustin Hoffmanin tähdittämässä elokuvassa Tootsie (1982) mies pukeutui naiseksi saadakseen töitä. Seuraava vuonna Barbra Streisandin elokuva Yentl palkitaan Oscareissa. Siinä Streisandin hahmo puketuu mieheksi voidakseen opiskella Tooraa.

Dragista oli jälleen tullut isoa bisnestä. Ja tie veisi yhä ylemmäs kohti tähtiä.

1990-luvulla drag queenit valloittavat elokuvat

90-luvulle tultaessa maailma kärvisteli jälleen talouslaman kourissa. Drag queenit olivat jälleen parrasvaloissa ja elokuvissa. Suomessakin useat drag-ryhmät, kuten Star Sisters, Le Revue Aprés Rasage, Les Femmes, Queens of the Night tarjosivat viihdettää laman kolhimalle kansalle ympäri maata. Mutta vielä isompaa olisi tulossa.

1990-luvun alussa tuli useita drag-positiivisia elokuvia: Mrs. Doubtfire (1993), The Adventures Of Priscilla, Queen Of The Desert (1994), To Wong Foo, Thanks for Everything, Julie Newmar (1995), The Birdcage (1996). Näille elokuville on tyypillistä sarjakuvamainen drag-tyyli ja ne vastustavat vanhaa suvaitsematonta ajattelua. Drag-roolissa oli kuitenkin useimmiten vielä heteroseksuaali mies.

Espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuvat ovat merkittävästi auttaneet dragin maailmanvalloitusta ja hänen ansiostaan myös transhahmoista tuli Oscarin arvoisia, toteaa Simon Doonan. Useissa Almodóvarin elokuvissa nähdään trans- ja drag-hahmoja.

Oheiseille videolla on drag queen -kohtaus Almodovarin 1991 elokuvasta Tacones lejanos (Korkeat korot). Siinä espanjalainen supertähti Miquel Bosè nähdään dragina ja hän esittää klassisen espanjalaisen iskelmän.

Myös drag kingien nousu ja näkyvyys alkaa 90-luvulle tultaessa, mutta se ei saavuta vielä samaa suosion tasoa kuin drag queenit.

Drag queen nousee jälleen huipulle

1993 RuPaul Andre Charles julkaisi klubihittinsä Supermodel (You Better Work), joka nousi Billboardin tanssilistan kakkoseksi, mutta ei muuten saanut merkittävää listamenestystä. RuPaul sai merkittävän sopimuksen MAC-kosmetiikkabrändin kanssa ja 1996 hän aloitti oman talk shown.

Drag-villitys valtaa Suomeen

1997 Dtm:ssä pidettiin ensimmäinen Miss Drag Queen -kilpailu, josta on tullut monta yhä esiintyvää drag queenia. 2000-luvulle tultaessa ilmapiiri myös Suomessa alkoi muuttua entistä selvemmin.

Katso videolta, miten vielä Annakadun osoitteessa sijaitsevassa Dtm:ssä valitaan Millenium Queen, eli Miss Drag Queen 2000.

90-luvun lopulla MTV3-kanavalla nähtiin valloittava drag queen Sirkka Tälli. Myöhemmin Tälli ihastutti Ylellä.

Tällin tunnusmerkkejä olivat hohtavat hampaat ja hiukset ja herttainen lähes pullantuoksuinen imago.

Historian takapakin kuromiseen meni sata vuotta

RuPaul on viime vuosina tullut  maailman tunnetuin drag queen – ja myös korkeasti palkattu. Ensimmäistä kertaa sitten Julian Eltingen drag queen oli näin suosittu. Välissä on sata vuotta. RuPaulin Drag Race -kilpailu on myös vaikuttanut drag-ilmaisuun valtavasti.

Tässä lopuksi Drag Racesta tunnetut queenit kertaavatkin drag historian vaiheet, sillä onhan kertaus opintojen äiti!