HiNRG on discon lapsi. 80-luvun lähetessä ja syntetisaattoreiden kehittyessä 70-luvun klubimusiikki disco alkoi muuttua rakenteeltaan pelkistetymmäksi. Mutta on toinenkin merkittävä syy. HiNRGin alkuna oli yksi discon eeppisimmistä hiteistä ja sen merkittävimmät kuninkaalliset.

Giorgio Moroder halusi luoda tulevaisuuden musiikkia ja tekikin niin 1977 Donna Summerille tekemällään I Feel Loven syntetisaattorinirvanalla. Donna, jumalatar itse, antoi uudelle genrelle nimen kuvaillessaan mullistavaa kappalettaan erään haastattelun yhteydessä korkeaenergiseksi, high energy.

1970-luvun lopun discokappaleista monet voi jo lukea Hi-NRG-genreen, lemmenlaivasoundi oli vanhanaikaista. Discon kotiseudulla Homo-Mekka San Franciscossa syntetisaattorivelho Patrick Cowley teki 80-luvun alkaessa HiNrgyn mestariteokset – I Feel Loven innoittamana. Musiikin kohderyhmä on nähtävissä Cowleyn kappeleiden nimissä, Menergy. Megatron Man. Cowleyn kappaleilla lauloivat usemmiten Sylvester ja Paul Parker.

Cowley oli yksi ensimmäisiä kuuluisia aidsiin kuolleita, hän menehtyi marraskuussa 1982 ja se uutisoitiin iltapäivälehdissä meilläkin, homorutto oli totta ja se oli tulossa. Media leipoi hivistä gaymiesten vitsauksen ja pelkoa lietsottiin urakalla meilläkin Helsingin Sanomia myöten.

Lue lisää: Pandemia joka ei ole mennyt pois 40 vuodessa

Sylvester menehtyi aidsiin myöhemmin vuonna 1988. Paul Parker on edelleen hengissä ja esiintyy, hän kävi myös Helsingissä esiintymässä 2018 QX Gay Awardseilla.

Gay-discon legenda Paul Parker USA:sta päätti illan huikeaan disco-potpuriin 2018 Gay Awardseissa Helsingissä.

HiNRG on gayklubien musiikkia

80-luvun alkaessa discomusiikki oli juuri kuollut ja kuopattu. Disco katosi mainstreamista ja palasi gay-klubeille, missä se uudistui ja sai lisää kierroksia.

Genren tunnetuimmat kappaleet ovat yhä suositut bileklassikot It’s Raining Men (The Weather Girls), I Can’t Take My Eyes Off You (The Boystown Gang) ja I’m So Ecxited (The Pointer Sisters) ja koko genren melko lailla aloittanut I Feel Love (Donna Summer) jotka ovat soineet tanssilattioilla siis jopa yli 40 vuotta.

Gay-genreen luotti myös Suomen ensimmäinen kunnon gay-klubi Cabaret, joka valitsi musiikkilinjakseen juuri HiNRGin, mikä oli täysin poikkeuksellista. Cabaretista tulikin orastavan kaupunkikulttuurin aikana kuumin menopaikka.

Lue lisää: Homohistoria: Tämä oli Suomen kuumin homo-klubi

Hi-NRG on kutkuttavan homo musiikkigenre. Diskokappaleiden nimet olivat kyllä nekin monesti vihjaavia, mutta Hi-NRG-kappaleiden nimet kuvasivat yleisesti miehistä toimintaa: I Love Men, Where Is My Man, All American Boy, He’s a Saint He’s a Sinner, Man Power, Megatron Man, Searchin’ (I Gotta Find A Man), You Think You’re a Man.

Levynkansien, videoiden ja sanoitusten vuoksi HiNRGistä tuli yhdelle ikäluokalle merkittävä identiteetin kulmakivi: On ok olla gay. Tämän merkitystä homoruttoa huutavassa maailmassa ei voi aliarvioida.

HiNRG ei toki kuitenkaan ollut pelkästään lihallista gayseksin ilosanomaa, vaan käsitteli toki samoja aiheita kuin muutkin genret, mutta ero on merkittävä. Ja merkittävää on myös se, että homoseksuaalisuus jäi taaemmaksi homorutolla mustamaalaamisen edetessä 80-luvun puoliväliä kohden, kunnes se oikeastaan jäi pois lyriikoidenkin siistiytyessä romanssihaaveiksi yhden yön hurman sijaan. Pitää muistaa, että hiv-tartunta merkitsi kuolemantuomiota lähes 2000-luvun alkuun saakka.

Aktiivisimpia ja merkittävimpiä Hi-NRG -tuottajia Euroopassa oli Ian Levine, joka oli Lontoolaisen homodisko Heavenin ensimmäinen vakituinen deejii. Levinen tuotantoa ovat muun muassa sellaiset suuret klassikot kuin So Many Men So Little Time ja High Energy.

Bobby Orlando oli myös merkittävä Hi-NRG -tuottaja, jonka kynästä lähti hittejä muiden muassa Divinelle, The Flirtsille, Claudja Barrylle. Erikseen kannattaa mainita myös kanadalainen Lime ja brittiläinen Seventh Avenue.

Ensimmäiset hittinsä sai Hi-NRG-kaudella myös hittitehdas Stock-Aitken-Waterman Hazel Deanin ja Divinen kanssa ja menestys jatkui suurimilla Hi-NRG -hiteillä Bananaraman Venus (1986) ja Dead Or Aliven You Spin Me Around (1985). Sittemmin 80-luvun lopulla Stock-Aitken-Waterman vastasi Kylie Minoguen musikaalisesta läpimurrosta kun I Should Be So Lucky valtasi hittilistat. Stock-Aitken-Watermanin hittitehdas myös tavallaan sulki Hi-NRG -ympyrän tuottamalla koko genren äidille Donna Summerille This Time I Know It’s For Real -hitin 1989, jolloin HiNRG oli jo hiipumassa sulautuessaan eurodanceen.

Hazel Deania ja muita Hi-NRG -tähtiä tuotti myös Ian Anthony Stephens, joka oli myöhemmin mukana myös nopeatempoisista remiksauksistaan tunnetulla Almighty-levymerkillä. Vaikka Hi-NRG selvänä genrenä jäi lyhytikäiseksi siirtyi osa siitä rakennusaineeksi sitä seuranneihin klubimusiikin lajeihin.

HiNRG-tunnelmiin pääsee parhaiten esimerkiksi tästä kahden tunnin miksauksesta, jossa käydään läpi 1983 klubihitit. Ohessa vielä dokumentti, jolla maailman homoimpaan musiikkigenreen voi perehtyä lisää.