Kattavan LGBTQ-kattauksen lisäksi R&A tuo nähtäväksemme laajan valikoiman afrikkalaista elokuvaa, ranskalaisen Leos Caraxin ohjaaman musikaalin Anette ja ensimmäisen kokonaan somalinkielisen kotimaisen elokuvan Guled & Nastra, joka kilpaili Cannesin elokuvajuhlien kriitikoiden viikolla.

LGBTQ-ohjelmiston keskiössä ovat laadukkaat dokumentit ja aikuinen rakkaus. Tuoreet dokumentit Flee ja The Most Beautiful Boy in the World nousevat kategorian kirkkaimpaan kärkeen. Ranskan tämän vuoden Oscar-ehdokas Yhdessä nousee omalle tasolleen draama tarjonnassa.

Flee (Tanska, 2021)
Ohjaus Johan Poher Rasmussen

QX QX QX QX QX

Mitä sana koti merkitsee sinulle?
– Turvallinen, pysyvä paikka, josta sinun ei tarvitse paeta, vastaa aikuinen Amin ohjaajan esittämään kysymykseen.

Tanskalainen Johan Poher Rasmussen tuo nähtäväksemme syvästi koskettavan animaatiodraaman, joka perustuu lukioaikaisen ystävän elämään. Elokuvassa perheensä Afganistanin levottomuuksissa menettänyt alaikäinen Amin pakenee sodan runtelemasta Kabulista Tanskaan.

Ihmissalakuljettajien armoilla Venäjällä ja Virossa ihmisarvo on menettänyt merkityksensä. Salakuljettajien syöttämästä tarinasta muodostuu keinotekoinen totuus, ja tukahdutetut muistot nousevat pintaan, kun 36-vuotias Amin on menossa naimisiin pitkäaikaisen poikaystävänsä Kasperin kanssa.

Rasmussen käsittelee ystävänsä tarinaa suurella kunnioituksella ja rakkaudella.
Flee on tarina sinnikkyydestä, menetyksistä ja itsensä löytämisestä. Se on humaani ja ainutlaatuinen kasvutarina. Viimeaikaisten uutisten valossa elokuva on myös häkellyttävän ajankohtainen. Kolmenkymmenen vuoden takaiset uutiskuvat Kabulista toistuvat uutisissa tänä syksynä.

Elokuva on lähes kokonaan animoitu. Rasmussen käyttää arkistokuvaa tarkkaan harkiten. Valinta on toimiva. Raskaan aiheen ja dramaattisten uutiskuvien vastapainoksi Rasmussen tuo takautumien ja musiikin kautta elokuvaan kevyempiä tasoja.

Lapsuuden Kabulin kodin seinältä Bloodsport-elokuvan posterista silmää iskee nuoruuden ihastus Jean Claude van Damme, ja matkan varrelle kuuluu 80-luvun lopun popmusiikki. A-han ja Ace of Basen jälkeen pakomatkan viimeisellä reitillä soi Roxetten Joyride.

Flee on esteettisesti onnistunut. Animaation keinot mahdollistavat järkyttävän tarinan kerronnan kevyin siveltimenvedoin. Pystyvätkö menneisyytensä kanssa kipuileva Amin ja rauhallisen ymmärtävä Kasper suunnittelemaan uutta elämänvaihetta, ennen kuin tili traumaattisen menneisyyden kanssa on selvitetty?

Flee oli menestys Sundance 2021 festareille, ja se sai merkittävän jakelusopimuksen

Yhdysvaltoihin NEON Filmsin kanssa. Se on myös yksi Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon ehdokkaista ja yksi vahvoista ennakkosuosikeista. Kriitikot ympäri maailmaa ovat kilpaa suitsuttaneet elokuvaa ja povaavat sille hurjaa menestystä.

Jopa Oscar-spekulaatiot ovat saaneet alkunsa.

Palkinnoista viis, Aminin tarina tulee jättämään jäljen sydämeesi.

 

The Most Beautiful Boy in the World (Ruotsi, 2021)
Ohjaus: Kristina Lindstöm, Kristian Petri

QX QX QX QX

Tasan viisikymmentä vuotta sitten sai ensi-iltansa Luchino Viscontin ohjaama Kuolema Venetsiassa. Aistillinen ja kiistanalainen elokuva perustuu Thomas Mannin samannimiseen novelliin ja tutkii kauneuden, rappion ja kuoleman teemoja. Kuolemaansa lähestyvä säveltäjä tapaa Venetsiassa kuvankauniin Tadzion, puolalaispojan, joka asuu perheensä kanssa samassa hotellissa. Elokuvaa pidetään Viscontin mestariteoksena, ja se on kiistatta yksi gay-elokuvan suurista klassikoista.

Elokuvaansa valmistellessaan avoimesti homoseksuaali Visconti oli matkustanut vuosia Unkarissa, Puolassa, Suomessa ja Venäjällä etsimässä pääosan esittäjää filmiinsä. Helmikuussa 1970 enkelimäisen kaunis poika kävelee sisään tukholmalaisen hotellin ovesta. Vaaleahiuksinen 15-vuotias hymyilee kameralle Super-8 filmillä. Ohjaaja pyytää hämmentynyttä poikaa riisumaan. Visconti tiimeineen tarkastelee hänen poikamaista vartaloaan ja näyttää tyytyväiseltä. Täydellinen kauneus pojan vartalossa oli löytynyt. Poika on nuori Björn Andersen. The Most Beautiful Boy in the World on hänen tarinansa.

Luchino Visconti ja Björn Andersen

Kristina Lindström ja Kristian Petri ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet ansiokkaan dokumentin Andersenin elämästä. 70-luvun värikylläisestä arkistomateriaalista kuva leikkaantuu saastaiseen keittiöön ja pimeälle käytävälle, jonka halki dokumentti meidät kuljettaa. Andersenin traaginen tarina oli alkanut kuitenkin jo ennen päivää jolloin Visconti lennätti hänet isoäiteineen Italiaan. Matkan varrelle jää menetyksiä, addiktioita ja itsetuhoisia ajatuksia. Nyt 66-vuotias Andersen on syyllisyyden ja menneisyyden haamujen riivaama hahmo.

Mikä teki maailman kauneimmasta pojasta maailman surullisimman miehen?

Lindström ja Petri kuljettavat tarinaa määrätietoisen rauhallisesti eteenpäin kuin kliinistä ruumiinavausta viilto viillolta suorittaen. Vaikuttavat kuvat kylpevät kylmissä sävyissä, varjoissa ja kontrasteissa. Ne luovat onnistuneen vastakohdan arkistokuvan lämpimille sävyille. Tekijät ovat saaneet käyttöönsä materiaalia elokuvan kuvauksista aina vuoden 1972 Lontoon ensi-iltaan ja Cannesin elokuvajuhlille. Matka jatkuu Japaniin, hetkelliseen poptähteyteen ja vuoden 1976 Pariisiin, jolloin tarinan sävyt alkoivat peruuttamattomasti synketä. Pitkät leikkaukset ja hidastukset kertovat sen mitä ääneen ei sanota. Kohtaus, jossa ikääntyvä Andersen kävelee tyhjällä rannalla ajatustensa riivaamana, on pysäyttävä.

Ohjaajat tekivät viisi vuotta työtä voittaakseen Andersenin luottamuksen.

Se työ on tuottanut tulosta. The Most Beautiful Boy in the World piirtää
raadollisuudessaan intiimin kuvan rikkinäisestä nuorukaisesta, josta kasvaa rikkinäinen aikuinen. Tekijät päästävät ääneen myös Andersenin lähisukulaiset.
Andersen näytteli roolin Ari Asterin vuonna 2019 valmistuneessa kauhuelokuvassa Midsommar – loputon yö. Elokuvassa hän esittää sulkeutuneen yhteisön vanhinta,
joka vapaaehtoisesti heittäytyy jyrkänteeltä alas kohti kuolemaa. Ympyrä on sulkeutunut.

Voiko ihminen olla ehjä tällaisten kokemusten jälkeen?

Millaiseksi muodostuu valintojemme hinta?

Ravisuttava dokumentti on samaan aikaan tilinteko menneisyyden kanssa, synninpäästö ja retki sisäiseen pimeyteen.

The Most Beautiful Boy in the World (Ruotsi, 2021) esitetään kombona Kuolema Venetsiassa (Italia/Ranska, 1971) kanssa.

Yhdessä (Ranska, 2019)
Ohjaus: Filippo Meneghetti

QX QX QX QX

Mado (Martine Chevallier) ja Nina (Barbara Sukowa) asuvat vastapäisissä huoneistoissa Etelä-Ranskassa. Mado on jäänyt leskeksi, Nina puolestaan asettunut aloilleen vasta aikuisella iällä. Ikääntyvät naiset jakavat yhteisen salaisuuden. He ovat olleet jo vuosikymmeniä enemmän kuin pelkkiä naapureita.

Filippo Meneghettin ensimmäisen kokopitkän elokuva Yhdessä (Deux, 2019) yllätti tekijänsä. Rajallisella budjetilla tuotettu elokuva oli arvostelumenestys kotimaassaan ja täytti rajallisella kapasiteetilla toimivat katsomot.

Debyytti valittiin myöhemmin Ranskan 2021 Oscar ehdokkaaksi.
Mado ja Nina ovat päättäneet toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa ja suunnittelevat yhteistä elämää Roomassa. Mado puolestaan on päättänyt kerätä rohkeutensa ja kertoa naisten välisestä suhteesta lapsilleen. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin aivoinfarktin muodossa järisyttäen elämän peruspilareita.

Yhdessä on riipaisevan elämänmakuinen tarina syvästä aikuisten välisestä rakkaudesta.

Vaikka elokuva leikittelee genrerajojen rajamailla, sen pohjimmainen teema on ihmiset, jotka joutuvat yhteiskunnan asettamien paineiden ja odotusten vuoksi peittelemään todellista minuuttaan.

Sitten vuoden 2012 Sébastien Lifshitzin maineikkaan The Invisible Ones (Les Invisibles) dokumentin jälkeen maailmansotien välissä syntynyttä seksuaalivähemmistöjen niin sanottua näkymätöntä sukupolvea ei ole juurikaan käsitelty elokuvallisin keinoin, ainakaan näin upeasti.

Betty Curtisin esittämä kappale Chariot (I will follow him) vie rakastavaisten kahdenkeskiset hetket omaan intiimiin, rakkauden täyttämään maailmaan, jossa läsnä ei ole muita. Musiikki luo sanattoman yhteyden naisten välille silloinkin kun sanoja ei ole. Sukowa ja Chevallier loistavat rooleissaan. Yhdessä on ohjaajansa vahva taidonnäyte ja ylistyslaulu rakkaudelle. Mitä olisit valmis tekemään rakastamasi ihmisen vuoksi?

P.S. Burn This Letter Please (Yhdysvallat, 2020)
Ohjaus: Michael Seligman, Jennifer Tiexiera.

QX QX QX

“Dear Reno”, alkavat sadat 50-luvulla kirjoitetut kirjeet, jotka löydettiin huolellisesti arkistoituina varaston kätköistä Los Angelesissa vuonna 2014. Kirjeet avaavat meille ikkunan New Yorkin 50-luvun drag-yhteisöön.

Daphne, Adrian, Dayzee Dee ja Terry Howe ystävineen ovat osoittaneet kirjeet nuorella miehelle nimeltä Reno Martin, joka päätyi myöhemmin filmitähtien agentiksi Hollywoodiin.

Kiinnostava dokumentti näyttää meille ennennäkemätöntä filmimateriaalia ja avaa päähenkilöiden henkilökohtaiset kuva-albumit. Elokuva on nostalgista ja koskettavaa katsottavaa. Aiheesta olisi kuitenkin saanut enemmän irti ja elokuvaa tuntuu vaivaavan ajoittainen kunnianhimottomuus, joka jättää tarinat pinnallisiksi.

P.S. Burn This Letter Please johtaa vääjäämättä 80-luvun AIDS-kriisiin. Liian monelle jätettiin tuolloin jäähyväiset. Ne jotka jäivät jäljellä, palaavat ajassa taaksepäin kertoen tarinansa filmintekijöiden kameralle.

World to Come (Yhdysvallat 2020)
Ohjaus: Mona Fastvold

QX QX QX

Yhdysvaltain pohjoisen rajaseudun komeisiin maisemiin sijoittuva historiallinen draama kertoo kahden naimisissa olevan naisen rakkaudesta.

Eletään vuotta 1856. Tyttärensä menetyksestä toipuva Abigail (Katherine Waterston) ystävystyy naapurifarmille muuttavan Tallien (Vanessa Kirby) kanssa.
Merkitseviä katseita vaihdetaan jo alkuminuuteilta lähtien. Abigailin aviovuode on kylmä kuin pohjoisen routainen talvi. Samalla kun Abigail etääntyy aviomiehestään Dyerista (Casey Taylor), suhde Tallien kanssa syvenee ja saa uuden merkityksen.
Abigailin päiväkirjamerkinnät kuljettavat intiimiä elokuvaa eteenpäin.

Hetkittäin epäuskottava dialogi tuntuu sijoittuvan paremmin yläluokan teehetkeen
kuin vuoden 1856 syrjäiselle farmille, vaikka se lienee ollut elokuvantekijöiden tietoinen ratkaisu. World to Come on vuonna 1986 syntyneen norjalaisohjaaja Mona Fastvoldin toinen kokopitkä elokuva ja perustuu Jim Shepardin samannimiseen romaaniin.

Vaikka tunnelma tuntuu päälleliimatulta, elokuva onnistuu täyttämään valkokankaan upeilla kuvilla ja Waterston tekee tasaisen varmaa näyttelijäntyötä Abigailin roolissa. Kirby tunnetaan puolestaan prinsessa Margaretin roolista televisiosarjassa The Crown.

Swan Song (Yhdysvallat, 2021)
Ohjaus: Todd Stephens

QX QX

Pat Pitsenbarger (Udo Kier), kerran Ohiolaisen pikkukaupunki Sanduskyn maineikkain kampaaja palaa vielä kerran parrasvaloihin pitkäaikaisen asiakkaansa Rita Parker Sloanin (Linda Evans) viimeisestä toiveesta.
“To make a dead bitch look human” – toteaa Pat ja ottaa hatkat hoitokodista.

Todd Stephensin käsikirjoittamalla ja ohjaamalla draamakomedialla on hetkensä, vaikka sen teemat tuntuvat jäävän irtonaisiksi. Yllätyksettömän elokuvan kantava voima on saksalainen veteraaninäyttelijä Udo Kier, joka muistetaan Madonnan Sex-kirjasta ja Deeper and Deeper -musiikkivideosta, sekä Lars Von Trierin Nymphomaniac elokuvasta.

Dynastian Krystelenä tunnetuksi tullut Linda Evans palaa lyhyeen rooliin selvittämään vanhat kaunat teräväkielisen luottokampaajansa kanssa.

Maailma ei ole kuitenkaan entisellään hoitokodissa vietettyjen vuosien jälkeen.
Kerran “Liberace of Sandusky” -lempinimen saaneen Patin sentimentaalinen matka hautajaisiin on täynnä kaikuja menneisyydestä. Matkan varrella odottavat edesmennyt rakastaja, oman salongin perustanut assistentti ja sulkemistuomion saanut homobaari, jonka lavalle Pat vielä kerran nousee.

Swan Song tasapainottelee draaman ja komedian välimaastossa. Dialogi onnistuu olemaan ajoittain osuvaa vaikkakin kliseistä. Ääniraidalla soivat Judy Garland, Dusty Springfield, Shirley Bassey ja Robyn.

Sivurooleissa vilahtavat Jennifer Coolidge ja Ruma Betty sarjasta tuttu Michael Urie.

LGBTQ-kategorian muita elokuvia ovat:

Passion (Ruotsi/Espanja, 2021)
Ohjaaja: Maja Borg

Intiimi ja runollinen BDSM-dokumentti tutkii seksuaalisuuden ja hengellisyyden rituaaleja. Kipua, häpeää ja valta-asemia tarkastellaan uskonnon ja metaforien kautta. Visuaalinen, pääosin mustavalkoinen dokumentti välttää turhan selittelyn.

Ailey (Yhdysvallat, 2021)
Ohjaaja: Jamila Wignot

Dokumenttielokuva yhdestä ensimmäisistä afroamerikkalaisista homoikoneista, koreografi Alvin Aileysta. 58-vuotiaana AIDS:iin menehtynyt Ailey jätti jälkeensä ensimmäisen nykytanssiin keskittyvän edelleen toimivan tanssiteatterin New Yorkissa. Dokumentissa nähdään runsaasti arkistokuvaa sekä tämän päivän koreografioita.

North by Current (Yhdysvallat, 2021)
Ohjaaja: Angelo Madsen Minax

Transohjaaja Angelo Madsen Minax palaa henkilökohtaisessa dokumentissa työttömyyden riivaamaan kotikaupunkiinsa Michiganissa. Perhe on kokenut odottamattoman tragedian ja kokoontuu ohjaajan siskontyttären hautajaisiin. Perhesuhteet, uskonnolliset paineet, addiktiot ja trans-identiteetti ovat tummasävyisen perhepotretin ytimessä.

Hello World (Norja/Ruotsi, 2021)
Ohjaaja: Kenneth Elvebakk

Dokumentaarinen kasvutarina seuraa neljää seksuaalivähemmistöön kuuluvaa teiniä tämän päivän Norjassa. Runa, Viktor, Dina ja Joachim etsivät paikkaansa kotona ja koulussa. Elokuva käsittelee lämminhenkisesti oman identiteetin muodostumista ja siihen liittyviä haasteita.

Bliss (Saksa, 2021)
Ohjaaja: Henrika Kull

Bliss vie meidät Berliinin seksityöntekijöiden pariin. Itsevarma Maria on uusi kiinnitys bordellissa, jossa Sascha on työskennellyt pitemmän aikaa. Boheemi tatuoitu italialainen viehättää Saschaa, ja naisten välille syntyy rakkaussuhde, joka nostaa heidät hetkeksi ympäröivän todellisuuden yläpuolelle.

Different from the others (Saksa, 1919)
Ohjaaja: Richard Oswald

Klassista saksalaista mykkäelokuvaa Anders als die Andern pidetään historian ensimmäisenä homokuvauksena. Conrad Veidt esittää menestyvää viulistia,
joka rakastuu miespuoliseen oppilaaseensa. Filmi aiheutti protesteja uskonnollissa piireissä ja joutui myöhemmin sensuurin kynsiin.

 

Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa 16.9.-26.9.2021
Ohjelmisto kokonaisuudessaan: www.hiff.fi Näytöskohtaiset liput myyntiin 9.9.
Viimevuotiseen tapaan osa ohjelmistosta on nähtävissä Festival Scope -alustan kautta. www.festicalscope.com.