Lauantaina 24. syyskuuta 1916 oli suuri gaalaensi-ilta Tukholman legendaarisessa elokuvatetterissa nimeltä Röda Kvarn (Punainen mylly). Nykyään se on liikehuoneistona, mutta tuolloin tilan rehevästi tummanpunaisella verhotussa salissa hallitsi elokuva. Ja tuona nimenomaisena päivänä sai ensi-iltansa Vingarne, tanskalaisen kirjailijan Herman Bangin romaaniin Mikael (1904) perustuva elokuva. Romaanilla on homoseksuaalinen teema.

Ensi-illassa olivat tietenkin läsnä näyttelijät Egil Eide (taitelija Claude Zoret esittäjä), Lars Hanson (esitti nuorta maalaria ja mallia Eugène Mikaelia) ja Lili Bech (esitti ruhtinatar Lucia de Zamikowia). Paikalla oli jopa Nils Asther, joka nähdään elokuvassa monimutkaisessa kehystarinassa. Hän oli tanskalaissyntyinen näyttelijä, joka oli ”häpeämättömän” homoseksuaali ja taatusti ylpeä päästyään mukaan ensimmäiseen homoeroottisista haluista kertovaan elokuvaan. Elokuvan ohjaaja oli Helsingissä syntynyt Moshe ”Mauritz” Stiller, mies, joka löysi Greta Garbon. Stiller oli itsekin homoseksuaali ja teki elokuvan käsikirjoituksen yhdessä tanskalaisen homoseksuaalin lavastussuunnittelijan Axel Esbensenin kanssa.

Elokuva kertoo lyhyesti kerrottina triangelidraaman, jossa kuvanveistäjä Claude Zoret etsii mallia uudelle patsaalleen Vingarne (todellisuudessa Carl Millesin teos), joka perustuu kreikkalaiseen legendaan Ikarosista, jonka siivet palavat auringossa. Claude rakastuu Mikaeliin, joka taas rakastuu kauniiseen ruhtinattareen. Kaikki päättyy tragediaan ja kurjuuteen. Mutta homoseksuaalinen halu kuvataan ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa filmille.

1924 tehtii samasta romaanista uusi filmatisointi Saksassa Mikaël, sen ohjasi tanskalainen Carl Th Dreyer. Mutta Stiller teki ensimmäisen.

Stillerin elokuva tehtiin aikana, jolloin monet avoimesti homoseksuaalit vaikuttivat Ruotsin taide- ja kulttuurielämässä, vaikka samaa sukupuolta olevien väliset suhteet olivat kielletty 1944 saakka.

Stiller palasi Ruotsiin 1928 Yhdysvalloista, missä hänen ”löytönsä” Greta Garbo oli suuri menestys. Stiller oli vasta 45-vuotias, mutta sairaalloinen ja hän kuolikin samana vuonna. Hänen tekoaan voi kunnioittaa viemällä kiven hänen haudalleen Solnan juutalaisella hautausmaalla.