1930-luvun taitteen vapaamielinen Pansy Craze -aikakausi sai alkunsa Harlemissa. Sen alkuhetket voidaan jäljittää Harlemin pahamaineisiin naamiaisjuhliin 1869. Näistä drag-tanssiaisista tuli 1920-luvulle tultaessa valtavan suosittuja ja niihin osallistui kaiken värisiä ihmisiä ja kaikista yhteiskuntaluokista, mikä tuohon aikaan oli todella mullistavaa. Pansy Craze oli kieltolain tuomien salakapakoiden vauhdittama vapaamielinen ajanjakso ennen ilmapiirin tiukentumista sodan myötä. Tanssiaisissa parhaat asut palkittiin. Mustan kulttuurin kukoistuskausi, Harlemin renesanssi, 1917-1935 merkitsi New Yorkin Harlemin muodostumista afroamerikkalaisen kulttuurin keskukseksi. Se kokosi yhteen taiteilijoita ja kirjoittajia – ja homoseksuaaleja.
Harlemissa 1800-luvulla alkanut drag-tanssiaisten perinne oli jatkunut koko ajan. Harlemin tapahtumia olivat organisoineet valkoiset miehet. Mustat miehet olivat kokeneet jäävänsä näissä tapahtumissa alakynteen ja 1960-luvulle tultaessa mustien omat drag-tanssiaiset pyörivät New Yorkissa. Näiden mustien ja latino miesten drag-tanssiaisten piiristä kehittyivät 1970-luvun edetessä perhekunnat tai “talot”.
Drag-tanssiaiset eivät kuitenkaan olleet vain New Yorkin ilmiö. William Dorsey Swan (n. 1859-1925) pyöritti 1880-luvulla Washingtonissa drag tanssiaisia – hän oli the Queen, kuten hän itseään kutsui. Hän oli entinen orja, hänestä kerroimme QX Gay-koulun jakossa 24.
Drag-tanssiaisten tähän päivään ulottuva jatkumo on amerikkalaista perua, mutta sen juuret ovat luonnollisesti vanhassa maailmassa, täällä Euroopassa, hovien naamiaishuveissa ja Molly housejen naisiksi pukeutuvissa miehissä. Tästä ajasta on paha lähteä arvuuttelemaan toisessa ajassa elänäiden ihmisten identiteettejä, etenkin koska termejä homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus ja niin edelleen ei ollut olemassakaan eikä mitenkään yleisessä käytössä ennen 1970-lukua. Osa miehistä kuitenkin piti naiseksi pukeutumisesta ja kävi drag-tanssiasisssa ja etenkin Pansy Crazen aikaan naisimpersonaattorit houkuttelivat yleisöä, eivätkä olleet vain osallistujiensa keskinäistä lystin pitoa.
Drag-tanssiaisten kulttuuri tuli koko maailman tietoisuuteen 1990 Madonnan Vogue-hitistä. Vogue-aiheisen biisin oli kuitenkin jo lähes vuotta aiemmin julkaissut Malcolm McLaren. Hänen kappaleessaan Deep In Vogue, mainitaan jopa tunnettuja taloja, kuten LaBeija ja videolla nähdään värilliset vogue-tanssijat näyttämässä taitonsa. Deep In Vogue oli Billboardin listaykkönen heinäkuussa 1989. Madonnan Vogue oli seuraavana vuonna listaykkönen yli 30 maassa ja koko vuoden 1990 myydyin sinkku.
Vogueing syntyy mustien ja latinoiden tanssiaisissa
Vuoden 1967 drag-kilpailu New Yorkin Town Hallissa nähdään The Queen elokuvassa. Siinä nähdään myös sittemmin legendaksi kasvanut drag queen ja transnainen Crystal LaBeija.
The Queen -elokuvassa, kesken 1967 drag-kilpailun LaBeija menettää itsehillintänsä saavuttaessaan vain kolmannen sijan ja syyttää juontaja Flawless Sabrinaa rotusyrjinnästä. 1972 hän järjesti mustille oman drag-kilpailun. Samoihin aikoihin ballroom-kulttuuri kehittyy ja erkaantuu drag-kilpailuperinteestään, kun ensimmäiset gay-miehet osallistuvat kilpailuun. Muotikuvauksille tyypillisen poseeraamisen yhdistyessä drag-kilpailun ja tanssiaisissa säihkymisen perinteeseen syntyi jotain uutta.
LaBeija perusti House of LaBeijan 1977. LaBeija oli yksi ”taloista”, joissa vogue-tanssi kukoisti 1980-luvulla ja siirtyi sitten laajempaan julkisuuteen Malcolm McLarenin ja Madonnan klubihittien siivittämänä.
Värillisten drag tanssiaisten ja talojen perinne kuvataan dokumenttielokuvassa Paris Is Burning (1991), josta nyt suosittu sarja Pose on saanut innoituksensa. Ballroomit ja voguuing ovat myös RuPaul’s Drag Racen innoittaja.
Päivitetty 2023-07-25
