Joni Hesselgren, 22, osui silmiini ensimmäistä kertaa huhtikuussa, kun häntä vieraili Enbuske, Veitola & Salminen -ohjelmassa kertomassa valtaväestölle mitä tarkoittaa sokerideittailu. Ketä pannaan ja millä ehdoilla. Enbuskelle seuraelämästään kertonut Joni jätti vähintäänkin ristiriitaisen vaikutelman. Onko tuo aivan tosissaan? Sen verran sassy haastateltava Joni oli.

#morningafterparty

A post shared by Joni Hesselgren (@jonihesselgren) on

Tämän jälkeen Joni on jatkanut Youtube-kanavallaan, jolla on reilut 25 000 tilaajaa. Videoilla on juttelemassa vieraillut myös Tuure Boelius. Näitä videoita on ajoittain tupsahtanut omaan some-virtaani. Monet ovat minulle ihmetelleet, että onko tuo tosissaan, tuon on pakko olla vitsi, onhan. Kun esiintyminen muistuttaa drag queenia, mutta vain peruukki ja fabulöösi leninki puuttuvat, eihän kyseessä voi olla muu kuin karikatyyri. Vai?

Kysyin asiaa Jonilta itseltään. Hän kiistää, että kyseessä olisi varta vasten rakennettu karikatyyrinen hahmo ja toteaa usein kuulevansa asiasta.

– Kuulen usein, että ”eihän kukaan voi olla luonnostaan noin pahasti stereotyyppinen kanahomo, toi on opeteltu käytösmalli jostain tv-sarjasta” ja vastaavaa.

– Se mitä mä teen Youtubessa ja somessa, niin ei se oo roolia. Mä tuon aina asiani näin esille, ja oon tottunut olemaan sellanen dramaattinen kärkäs ääripää itsestäni.

– Ja mä rakastan sitä! Mä rakastan sitä et se tuottaa ihmisissä reaktiota, mä rakastan sitä et niin moni fiilaa sitä, ja mä rakastan sitä kuinka mun puhetyyli usein tarttuu ihmisille. Oli se sit negatiivisessa tai positiivisessa mielessä.

Joni myöntää, että videoilla esiintyy viritetty versio hänestä itsestään, jota kaverit tai edes hän itsekään ei jaksaisi. Hän kertoo esittävänsä vain omia mielipiteitään, vaikka joskus heittääkin mukaan lisää draamaa mukaan tiettyihin aiheisiin viihdearvon takia, mutta se tulee häneltä aika lailla luonnostaan.

– Mä myönnän etten mä käyttäydy niin 24/7, en mä jaksaisi edes itseäni. Joskus on tullut kuultua myös kaverin suusta ”Joni sä puhut taas sun youtube-äänellä”. Joten, I guess, siviili-Jonissa ja youtube-Jonissa on jotain eroavaisuuksia.

Jonin videot ovat myös muuta kuin viihdettä karikatyyriin tykästyneille. Hän on saanut seuraajiltaan palautetta, että hän on videoillaan ja, kuten hän itse ilmaisee, ”sassy big booty white bitch”-asenteellaan, auttanut muita rohkaistumaan ja nousemaan homovastaisia vanhempiaan tai kiusaajiaan vastaan. Tietämättään Joni on siis auttanut monia.

Mutta mikä sai Jonin aloittamaan vloggaamisen?

– Tarve lähteä tuomaan esiin tätä puolta itsessäni Youtube-videoilla tuli siinä kohtaa, kun mä selailin muiden suomalaisten youtubettajien videoita. Mä en nähnyt niissä mitään eroavaisuuksia, kaikki oli toistensa kopioita.

– Lähes jokainen suomalaistubettaja on lapsi- ja mainosystävällinen, aina mietitään tarkkaan mitä voidaan sanoa ja miten voitaisiin sugarcodata ne ”rajummat” mielipiteet positiivisen kuuloiseksi. Musta toi kuulostaa enemmän politiikolta kun somettajalta.

Joni kertoo, että hänkin aloitti varovaisesti, mutta se ei tuntunut omalta. Tekemisen ilo löyty oman tyylin myötä.

– Alkuun mä meninkin samalla linjalla kuin muut, ihan ekoissa videoissa. Mut sit mä tajusin kuinka typerää se on enkä mä nauttinut siitä. Aina kun mä hyppäsin kameran eteen mulle tuli sellanen ”onks pakko”-fiilis.

– Nykysin mä nautin mun omasta kontentista ja mä pyrinkin tekemään sellasta materiaalia, jota mä itsekin haluaisin katsella. Must on tosi siistii olla ei-lapsiystävällinen youtubettaja ja spice things up a bit tässä harmaassa skenessä.

– Youtuben slogan on, tai ainakin joskus on ollut, ”Broadcast yourself”. Ja sitä mä koen tekeväni.

Tämän haastattelun päätteeksi voin vain todeta, että ei koskaan kannata antaa ennakkoluulojen jyllätä liian vahvoina. Mielestäni tässä näkyy jälleen homosukupolvien välinen kuilu. Nuorempi sukupolvi ei kärsi sisäistetystä homofobiasta samalla tapaa ja uskaltaa olla vaikka sitten se kanamainenkin homo – ilman häpeää. Se on oikein.