Sinä viikonloppuna kesäkuussa 1969 gay-yhteisö suri  Judy Garlandin kuolemaa. Heidän ei kuitenkaan annettu tehdä sitä rauhassa ja mitta jo entuudestaan täynnä ahdisteluja, nousivat he vastarinaan ja New Yorkin Stonewall Inn ravintolaan tehdystä ratsiasta sikisi useita päiviä kestänyt mellakka.

Judy varmisti paikkansa gay-miesten sydämissä ensimmäisellä itsemurhayrityksellään. Pirteän musikaalitähden kuva särkyi ja  esiin tuli toisenlainen Judy, kärsivä, ulkopuolinen, selviytyjä – kaikki yhdessä ja samassa ihmisessä. Hänen konserttinsa alkoivat houkutella yhä enemmän gay-yleisöä, joka pian muodosti suurimman osan hänen kuulijoistaan. Osa on kertonut Judyn konserttien olleen ensimmäisiä tapahtumia, missä saattoi olla avoimesti gay.

Hänen elokuvansa Ihmemaa Oz ja sen musiikista kappaleet kuten Over the rainbow muodostuivat gay-klassikoiksi Elton John nappasi elokuvasta nimen albumilleen Yellow brick road. Tukholmassa oli myös OZ niminen gay-klubi.

Ilmaisusta ”Are you a friend of Dorothys” tuli sievä ja hienostunut tapa kysyä ”oletko gay?”.

Judyn huumeidenkäyttö meni yhä pahemmaksi ja jätti jälkensä kasvoihin, vartaloon ja myös ääneen. Itsemurhayrityksiä tuli lisää ja yhä useammin – sekä teeskenneltyjä että vakavia. Judyn tytär Liza Minnelli oli enemminkin äiti Judylle. Kun Judy oli menossa naimisiin viidettä kertaa, Lisa kieltäytyi saapumasta paikalle ilmoittaen ”valitettavasti en voi tulla, mutta lupaan tulla ensi kerralla”. Kolme kuukautta myöhemmin Judyn aviomies löysi hänet kylpyhuoneesta kuolleena unipillereiden yliannostukseen.

Judyn viimeistä matkaa seurasi yli 22 ooo ihmistä.

Jotkut sanovat, että me rakastimme häntä, koska hän heijasti meidän elämissämme olevaa ahdistusta, kärismystä ja yksinäisyyttä. Ehkä kuitenkin ennemmin oli niin, että hän oli yksi suurista selviytyjistä.

Huolimatta huumeista, huolimatta alkoholista, huolimatta siitä että hän oli vararikossa, huolimatta siitä, että hänen miehensä hylkäsivät hänet ja huolimatta siitä, että sanottiin ettei hän enää voi laulaa Judy sai aina itsensä koottua ja käännettyä kivun suurimmaksi voimakseen – ja siten hänestä tuli kaikkien aikojen suurin gay-ikoni.

Judy Garland 1922-1969.

Judy Garlandin viimeisestä keikasta on tehty koskettava elokuva 2019, pääosassa Renée Zellweger.