Onhan se ironista. Suomessakin kamppailtiin vuosikymmeniä sen eteen, että homomiehet voivat halutessaan solmia avioliiton. Ja taistelu on yhä kesken siltä osin, että kirkko ei virallisesti homohäitä salli. Samaan aikaan perstuntuma deittimaailmasta kertoo, että avoimista suhteista on tullut normi. Avioliittokin voi tietysti olla avoin, mutta kertoohan avoimen suhteen suosio [kahden henkilön välisen] parisuhteen suosion vähenemisestä.

Avoin suhde ei ole sen enempää kaikille sopiva ja ainoa autuaaksi tekevä intiimin ihmissuhteen malli kuin avioliittokaan. Kaikkia ihmissuhteita kuitenkin yhdistää se, että mitä paremmin tunnet ja tiedät itsesi, sitä paremmin suhteet onnistuvat. Pätee rakkaus-, seksi- ja ystävyysuhteista alkaen ihan työsuhteisiin ja vastaaviin asti. Kaikki on helpompaa kun tiedät omat rajasi ja voimasi ja heikkoutesi. Yhteinen tekijä on myös se, että minkään ihmissuhteen onnistuminen ei ole vain yhden ihmisen vastuulla. Yksin ei voi suhdetta pitää kasassa eikä sitä pelastaa, ei ristiriitoja ratkaista. Ja kaikki ihmissuhteet perustuvat luottamukselle.

Avoin suhde voi olla lähempänä perinteistä parisuhteen mallia tai lähempänä polyamoriaa, riippuen pelisäännöistä: onko parisuhteen lisäksi pelkästään satunnaista seksiä aina vaihtuvien kumppaneiden kanssa, vai onko ulkopuolinen henkilö peräti niin läheinen ja tuttu, että suhde on oikeastaan jo laajentunut useamman henkilön väliseksi.

Avoimen suhteen ja varsinaisen polyamorian yleistymisessä hienoa on se, että ihmisillä on mahdollisuus vapaasti muodostaa itselleen parhaiten sopiva suhdemalli. Vaan, onhan niitä salarakastajia ja rakastajattaria avioliittojen ulkolaidoilla pidetty maailman sivu enemmän ja vähemmän salassa. Nyt ilmiöstä vain puhutaan enemmän. Mikään uusi asia avoimet suhteetkaan eivät toki ole, ne olivat ”muodissa” myös 60-70-luvuilla.

En haluaisi ajatella, että avoin suhde on homomaailmassa sama kuin t-paita ja tennarit homoklubin ainoana oikeana vaatevalintana, koska silloin tapahtuu sellainen ilmiö, että ihmiset tinkivät omista unelmistaan ja tyytyvät siihen, minkä kokevat olevan normi. Silloin valintojen määrä ei todellisuudessa lisäänny, vaan kapenee.

Homomiehellekin on ihan ok haluta monogamista parisuhdetta.

Mehän olemme aina vaatineet erilaisuuden hyväksymistä.