Kun 70-luku kääntyi 80-luvuksi Erkki-Juhani Jaatinen päätti kokeilla siipiään discon kanssa. Hän oli vielä korkeakouluopiskelija, joka oli viettänyt useita kesiä Tukholmassa. Siellä hän oli todistanut discon maihinnousua. Suomea tuolloin vielä selvästi vauraamman ja länsimaisemman kuningaskunnan pääkaupungissa alkoi 1970-luvun puolivälissä discon ohella myös drag queen -kuume, kun After Dark -dragryhmä singahti kuuluisuuteen. Musiikista innostunut Erkki-Juhani toi Tukholmasta mukanaan discolevyjä ja koska discokuume oli saavuttanut myös Suomen, soitti levyjä.

1980 Helsingissä oli jonkin verran tarjontaa gay-miehille, mutta ei mitään sellaista kuin Tukholmassa, ei ollut kunnollista discoa, todellista klubimeininkiä. On ehkä syytä teroittaa, että disco oli 1974-1980 oma musiikkigenrensä ja sen ajan klubimusiikkia, siinä missä house tai trance esimerkiksi myöhemmin. Discosta puhutaan edelleen ja se käsitetään usein liian laajasti. Baccara ei ole hyvä esimerkki discomusiikista, Donna Summerin Try Me I Know We Can Make It on parempi, mutta kovaa discosoundia kuvaa paremmin Kat Mandun The Break. Danny ja Reetu eivät siis ole discoa sen klubimerkityksessä. Setan Studio 302 musiikkilinja sisälsi myös humppaa ja tangoa ja Sirkan tanssit samoin, Vanhan kellari oli opiskelijoitten ja homojen sekamelska. Yhdessä Pekka Rädyn kanssa Erkki-Juhani kehittivät idean kansainvälisen mallin mukaisesta gay discosta. Tilat löytyivät  koko Suomen vanhimmasta toiminnassa olevasta ravintolasta.

Club Cabaret Kaisaniemessa

Club Cabaretin avajaiset pidettiin Ravintola Kaisaniemessä 1981 alussa. Aloitusta oli edeltänyt vuoden suunnittelu, Cabaretille oli luotu oma visuaalinen ilme ja salaperäinen mainonta, joka ohjasi puhelinautomaattiin, missä tulevista tapahtumista kerrottiin.

Club Cabaretin kivijalaksi otettiin tuore klubimusiikki, jota 1980-1986 oli HiNRG, se oli nimenomaan gay-discojen musiikkia. Maailman homoin musiikkigenre. Se oli alkanut kehittyä discon pohjalta 1970-luvun lopulta ja kasvoi omaksi genrekseen.

Club Cabaret Kaisaniemessa

Vaikka Club Cabaret muistetaan parhaiten sen Ravintola Kaisaniemen illoista, Cabaretia järjestettiin muuallakin.

Mainosluonnos.

Helsingin Kalliossa nykyistä Kaikua vastapäätä Hämeentie 36 sijaitsi Bull’s Inn asuintalon pohjakerroksessa. Siitä tuli kesällä ’83 Cabaret Clubi tiettyinä viikonpäivinä, etenkin lauantaisin. Kallio oli silloin vielä kaukana trendikkäästä saati muodikkaasta kaupunginosasta, vaikka olikin sellaiseksi jo pinnan alla nousemassa, se nousu tosin katkesi 1990-luvun lamaan ja alkoi uudelleen vasta paljon myöhemmin. Pienten asuntojen kaupunginosassa asui paljon pienipalkkaisissa ammateissa työskenteleviä homomiehiä. Meluhaittojen vuoksi Cabaret ei kuitenkaan viipynyt Kalliossa syksyä pidemään ja pian ravintolatoimintakin kiinteistössä lakkasi.

Erkki-Juhani muistelee QX:lle, että Bull’s Innistä nimenomaisesti otettiin häneen yhteyttä, Club Cabaret haluttiin sinne. Kun täkynä olivat lauantai-illat, ei tarjousta voinut ohittaa. Kaisaniemen Cabaret-DJ:t Ippe ja JayJay eivät olleet vapaina lauantaisin, joten levyjä Kallion Cabaretissa soitti Erkki-Juhani itse. Hän kertoo, että musiikkilinja pysyi samana, mutta välillä hän tarjoili yllätyksiä; kuten hitaina Elviksen Can’t Stop Loving You ja Plattersin Only You. Jippo, jonka hän oli oppinut Ippeltä, joka Kaisaniemen illoissa teki hetkittäin jänniä yhdistelmiä, niistä yksi oli 70-luvun alkupuolen korkeaenergien Abban Waterloon soittaminen uusien discobiisien seassa, joka kuten Ippe kertoi QX:lle aiemmin, villitsi lattian euforiaan. Siirappi villitsi Bull’s Innin Cabaretissa, yllätykset tekevät ihmeitä oikein aseteltuina.

Bull’s Innin Cabaret oli sekin valtavan suosittu. Paikka oli vain puolet Kaisaniemen kapasiteetista, sisään mahtui alle 300 henkeä.

Mainosluonnos.

Cabaretin biitti sykki myös Töölössä missä muodikas Silver Night antoi iltoja jo suosionsa vakiinnuttaneelle Cabaretille. Se oli HOKin disco Mannerheimintiellä vastapäätä oopperataloa ja yksi kaupungin suosituimmista discoista.

Cabaretin kesädisko vieraili Sirpalesaaressa Helsingfors Segelsällskapetin tiloissa.

Kertaan jäi myös Ravintola Mestaritallin Cabaret. Ravintola pihan anniskelualueen ympärillä oli korkeahkoja ruusupusikkoaitoja, Pusikoiden piikitkään eivät estäneet kesästä juopuneita ja bilettämään malttamattomia homoja rynnimästä jonosta ovelle puskien läpi kyllästyttyään jonottamaan, muistelee Erkki-Juhani.

Tampereellekin tehtiin Cabaret -disko, se sijaitsi Tampereen Pirkanhovi-nimisessä keskustan maineikkaassa vanhassa ravintolassa ja oli auki joka sunnuntai. Siellä käytettiin somisteina seinälle heijastettuja kuvia, kuten silloin oli muodikasta tehdä. Toisen kaupungin Cabaretin ylläpitäminen kävi kuitenkin liian työlääksi.

Se, että gay-miehille suunnattu klubi-ilta kiersi useammassa discossa ympäri Helsinkiä 1980-luvun ensimmäisellä puolisikolla on merkittävä asia, osaltaan se auttoi tekemään homoudesta valtavirtaa, madaltamaan raja-aitoja – ja tietenkin tarjoamaan vielä vakavasti syrjityille vähemmistöille mielenkiintoisia ja virikkeellisiä ja tasokkaita tiloja kohtaamisiin, voimaantumiseen.

– Kaiken kaikkiaan, joka paikkaan mihin järjestin tilaisuuksia, saapui siistejä, yleensä hyvin käyttäytyviä ihmisiä, joita ravintoloitsijat ihmettelivät, koska sen aikaisessa Suomessa oli kaikkialla kännihakuisia örveltäjiä paikan tasosta riippumatta. Gaykansan jäljiltä oli vähemmän siivottavaa ja gaykansa todelkakin käytti rahaa silloin, ei juotu vessasta lasiin noudettua vettä kuten myöhemmin oli yleistä. Sen lisäksi gaykansa vaikutti kouluttautuneemmalta kuin normiasiakkaat ravintoloissa.

Aids-kriisi oli kuitenkin kova vastus.

Vuoden 1985 aikana selvisi, että Ravintola Kaisaniemeen oli tulossa suuri remontti. Erkki-Juhani löysi klubille uuden kodin ja aloitti tapansa mukaan mainoskampanjan tulevasta uudesta paikasta hyvissä ajoin. Tarkoitus oli aloittaa Club Cabaret Ravintola Royalin tiloissa Esplanadilla, siis nykyisen Teatteri Klubin tiloissa, alkuvuodesta 1986. Alakerrassa oli suosittu Happy Days -ravintola ja baari, mutta Royal oli tuossa vaiheessa vain tilausravintola. Siellä oli kuitenkin toiminut disco 1970-luvun lopulla.

Cabaretin mainos uudesta tulevasta paikasta Helsingin Sanomissa 5. helmikuuta 1986.

Erkki-Juhani kertoi QX:lle, että ravintolatoimintoja pyörittävän yrityksen kanssa oli jo sovittu yksityiskohdista Cabaretin vaatimaa ääni- ja valotekniikan päivitystä myöten.

Royalin Cabaret olisi tuonut gaydiscon aivan Helsingin keskustaan Stockmannia vastapäätä – mutta suunnitelma eikä sovittu ei koskaan toteutunut. Ravintolatoimintaa pyörittävä yritys oli innokas ottamaan Cabaretin tiloihinsa, mutta Svenska teaternin kiinteistön hallinto pisti sopimukselle stopin, gaydiscolle ei haluttu antaa tilaa. Vuosi 1985 oli vuosi, jolloin aidskriisi ryöpsähti todella silmille, suuri filmitähti Rock Hudson menehtyi yllättäen tautiin kesällä, sitä ennen hänen homoudestaankaan ei oltu puhuttu. Samalla alkoi mediassa valtava spekulointi siitä, oliko Hudson tartuntansa salaamalla aiheuttanut vastanäyttelijälleen tartunnan. Koska kyseessä oli ajan katsotuin sarja Dynastia ja sen supertähti Linda Evans, lööpit olivat suuria.

Svenska teaternilta korostettiin QX:lle kyseessä olleen mahdollisesti nimenomaan kiinteistöyhtiön ratkaisun, mutta virallista päätöstä siitä ei löytynyt.*

1986 kevääseen päättyi Cabaretin myötä yksityinen gaydiscotoiminta Helsingissä. Erkki-Juhani sai myös korkeakoulututkintonsa valmiiksi ja lähti sille uralle enää palaamatta discobisnekseen.

Setan Triangel-illat Bottalla jatkuivat 90-luvulle ja Setan säätiönsä kautta omistama Gay Gambrini oli aloittanut 1984 ja jatkoi yhä. 1992 Seta avaisi  suuren klubin, Don’t Tell Maman Annakadulle. Menisi kuitenkin vielä lähes 10 vuotta, ennen kuin Helsingissä olisi jonkun muun kuin Setan pyörittämä gaydisco tai klubi. Gay Night Club Hercules avatiin elokuussa 2000. Vuosina 1986-2000 gaydiscotarjonta oli yksinomaan Setan käsissä.

Club Cabaretin historiasta on aikaisemmin 2017 julkaistu QX:ssä, laaja artikkeli.

 

*Täsmennetty tieto Svenskanin kommentin saavuttua 13.2.2023.