1979 Iran valitsi taantumuksen. Länsimielinen, tosin tuhlaileva,  shaahi syöstiin vallasta ja sen ottivat islamistit. Se oli kulttuurin ja hengen vallankumous. Islamistinen vallakumous toteutui 1979 Helmikuussa. Tapahtumat etenivät nopeasti sen jälkeen kun Ajatollah Khomeini nousi 1. päivänä Pariisissa lentokoneeseen,  määränpäänä Teheran, Iranin pääkaupunki. Hän oli ollut maanpaossa 15 vuotta. Kymmenen päivän kuluttua shaahi oli syösty riikinkukkovaltaistuimeltaan. Ja Yhdysvallat nöyryytetty. Lähi-Itä muuttui sillä hetkellä. Iranin vallankumous nosti shiiamuslimien asemaa, jotka maassa ovat enemmistö. Islamilaisen maailman riidat roihuavat usein juuri shiialaisten ja sunnilaisten välillä.

Vallankumouksellinen islamistinen hallinto alkoi heti teloittaa gaymiehiä. Teloitukset tehtiin homoseksuaalisista teoista syytetyille ilman oikeudenkäyntiä. Perusteluna oli käyttöön otettu uskonnollinen, islamistinen laki, joka määräsi homoseksuaaleista teoista kuolemantuomion. Uutistoimistot raportoivat gaymiesten teloituksista heti keväällä 1979. Jo toukokuussa ainakin yhdeksän miestä oli teloitettu homouden takia.

GPU Newsin uutinen Iranista toukokuussa 1979 ja Helsingin Sanomien juttu heinäkuussa 1979, oikealla Angelo Pezzano.

Heinäkuun lopulla 1979 Italian homoseksuaalien ryhmä lupasi maksaa neljän miljoonan markan palkkion Iranin uskonnollisesta johtajasta. Se oli valtava summa, nykyrahassakin 2,5 miljoonaa euroa. Palkkio maksettaisiin kenelle tahansa, joka ottaa kiinni ja luovuttaa Ajatollah Ruhollah Khomeinin järjestön päämajaan Torinossa. Etsintäkuulutus tehtiin La Stampa sanomalehden etusivulla julkaistussa artikkelissa, jonka oli laatinut Italian gay vapautusjärjestön FUORI yksi perustajista Angelo Pezzano.

Pezzano oli toukokuussa valittu Italian parlamenttiin Radikaali-puolueen kansanedustajan. Hän oli ensimmäinen avoimesti gay missään Euroopan parlamentissa.

FUORI vaikuttaa olleen varsin radikaali toimija. Kolme vuotta aiemmin, huhtikuussa 1976, se syytti paavi Paavali VI:a panettelusta sen jälkeen, kun paavi oli vastannut ryhmän väitteeseen siitä, että olisi homoseksuaali.

Iranissa ei tietenkään teloitettu pelkästään homoseksuaaleja, etenkin vallankumouksen yhteydessä moni viranomainen, ministeri ja kenraali ja sitä alempikin upseeri teloitettiin poliittisista syistä.

Khomeinia ei kidnapattu eikä luovutettu homoille. Hän pysyi vallassa kuolemaansa kesällä 1989 saakka.

Silloin oli jo nähty, miten vallankumouksen tie vei Iranin eristyksiin. Se on ollut yksi maapallomme kauhukakaroista, joka on pitänyt kansaa kurissa ja nuhteessa väkivaltaisin ottein.