Huolimatta keskiviikko-aamun uutisista tasa-arvoisen avioliittolain tyrmäyksestä, Pride-mieli oli taas katossa iltaan mennessä.

Ravintola Kaisaniemessä mieltä nostatti Suomen ensimmäisen same sex –kilpatanssiparin Santra Rinne ja Piia Korpi, jotka pitivät yleisölle foxtrot-työpajan ennen esitystään. Tilaisuus saavutti suursuosion, ja jono tapahtumaan jatkoi kasvamistaan illan mittaan.

Tanssimusiikista vastasi hyvän mielen orkesteri Vallilan Tango.

Katja Rajaniemi (vas.) HeSetan hallituksesta osallistui Priden lavatansseihin ensimmäistä kertaa ja oli ilahtunut nähdessään, että perinnetanssikulttuuri kiinnosti ihmisiä niin paljon.

HeSetan vapaaehtoiset Marika Eerola (kesk.) ja Ilona Ikonen (oik.) eivät ehtineet tanssityöpajaan mutta aikoivat osallistua tulevalle same sex –tanssikurssille syksyllä.

Iltapäivällä Narinkkatorin läpikulkijat pysähtyivät seuraamaan, kun Mimosa muisteli exiään. Performanssissaan Iiris Rautiainen käsittelee mm. rakkaussuhteita ja sitoutumisen vaikeutta alter-egonsa Mimosan kautta.

Keskiviikon keskusteluanti tarjosi näkökulmia HLBTI -henkilöiden asemaan urheilumaailmassa. Ahdas pukukoppi -tilaisuuden puheenjohtajana toimi Karoliina Seppälä, ja keskustelijoina (vasemmalta oikealle) olivat Urheilulehden toimituspäällikkö Jari Kupila, Veikkausliigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa, Opiskelijoiden Liikuntaliiton puheenjohtaja Hanna Huumonen, ja HOT ry:n Erika Patrikainen.

Veikkausliiga Respect -logollaan Veikkausliiga haluaa tukea sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä jalkapallomaailmassa.

Keskustelussa todettiin, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioiminen suomalaisessa urheilussa on takapajuista, mutta epätoivoon ei pidä heittäytyä. Urheilijakuvan ja ajattelutavan muutos edellyttää kuitenkin valmentajien ja liikunnan opettajien kouluttamista, jotta he toimisivat hyvinä esimerkkeinä.

Urheilulehden toimituspäällikkö Jari Kupilan kommentit olivat erityisen tarkkanäköisiä. Hän korosti, että olisi jokaisen edun mukaista, että tunnelma ja asenteet muuttuisivat. Hän muistutti, että urheilu on pääasiassa kasvatusympäristö: ”Meillä on Suomessa noin sata ammattiurheilijaa, mutta noin puoli miljoonaa ihmistä jonkinlaisessa kasvuprosessissa, joita ei mitalihommat koske.” Kupilan mukaan militaristinen perintö suomalaisessa urheilussa on haitaksi muillekin kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville urheilijoille. ”Urheilijat kokevat riesana, että heidän pitäisi ikään kuin korjata talvisodan tappio. Ei ole ihme, että nuoria ihmisiä jännittää kisoissa,” hän näpäytti.