Päättyvä vuosikymmen on ollut seksuaalivähemmistöille kaikkien aikojen paras.

Olemme saaneet lisää näkyvyyttä ja oikeudellinen asemamme on parantunut. Muutos on ollut globaali, vaikka eri maissa on edetty eri tahdissa ja mustia läiskiäkin maailmankartalla on edelleen valtava määrä. Parannettavaa riittääkin siis myös uudelle vuosikymmenelle 2020-luvulle. Horisontista on kuitenkin noussut pelottavia uhkia, jotka uhkaavat kääntää kehityksen. Ympäristökatastrofi ja maailman talouden tila ovat muodostaneet tilanteen, jossa vanhat peikot ovat saaneet äänensä kuuluviin. Tässä murrosvaiheessa populistiset liikkeet ja jotkut muut toimijat, kuten Venäjän hallinto, käyttävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä välineinä oman vaikutusvaltansa lisäämiseen. Ruokitaan vastakkainasettelua ja primitiivistä erilaisuuden pelkoa.

Olemme saaneet kuulla puheenvuoroja, joissa on vaadittu lhbtq-vapaita vyöhykkeitä, sateenkaarilipun kieltämistä, samaa sukupuolta olevien avioliitot sallivan lainsäädännön kumoamista ja tappamista homouden takia. 2020-luku alkaakin selvästi synkemmissä merkeissä kuin 2010-luku. Ei ole ihme, jos tulevaisuus pelottaa. Mutta tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, siihen voi vaikuttaa.

2010-luku muutti homomiesten sosiaalisen elämän

Grindr, Scruff ynnä muut deittiapit mullistivat 2010-luvulla homo- ja bi-miesten välisen sosiaalisen kanssakäymisen täysin. Gay-baarit ja klubit menettivät merkityksensä kohtauspaikkoina.

Nyt seuraa voi löytää ihan milloin tahansa – ainakin vilkkaimissa taajamissa. Juttuseuraa toki voi löytää kaikkialla. Seura on yhtä lähellä kuin puhelimesi.

Enää ei tarvitse mennä paikalliseen baariin ja toivoa, että tällä viikolla siellä olisi joku kiva. Trendi näkyy ympäri maailman ja homobaarien määrä on vähentynyt. Osaltaan asiaan vaikuttaa varmasti yökerhosektorin kehitys muutenkin, kysyntä on laskenut roimasti.

Itse olen kokenut deittiappien vain parantaneen omaa sosiaalista elämääni. Baareissa uusien kontaktien luominen on aika hazardia hommaa. On melua, päihteitä ja muita häiriötekijöitä. Appien avulla on mahdollista tavoittaa juuri sellaisia miehiä kuin haluaa.

Toki deittiapeissakin on haittapuolia. Kuten sosiaalinen media yleensäkin, deittiapitkin voivat olla rasite mielenterveydelle. Kaikki eivät ole ystävällisiä toisia kohtaan. Syrjintää tapahtuu iän, rodun ja kaiken mahdollisen perusteella. Hyväksikäytön uhka on koko ajan olemassa. Mutta sellaista on kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen. Valitettavasti.

Mitä erikoisemmista asioista pidät, sitä suuremman avun sovelluksista kuitenkin saa. Fetisseistä pitävien on helpompi löytää toisensa ja uusia tuttavuuksia.

Eikä enää tarvitse valvoa outoihin aikoihin, eikä ottaa edes sitä yhtä drinksua baarissa muodon vuoksi, koska sinne piti mennä. Ihan mahtavaa!

Hivin estolääkitys vapautti seksin

Hivin estolääkitys PreP on vapauttanut seksin.

Tämän vuoden kesällä vihdoin Suomenkin terveydenhoitojärjestelmään saatu estolääkitys takaa sen, että lääkitystä käyttävän ei enää tarvitse pelätä hiviä.

USA:ssa PreP on ollut saatavilla jo pidempään ja melko yleisessä käytössä. Käyttäjien kertomukset ovat vapauttavia.

Kukapa homomies ei olisi aina ainakin vähän pelännyt tartuntaa. Nyt seksistä on poistunut kuolemanpelko ja se on valtavan merkittävä asia. Estolääkitys on tässä yksi asia ja toinen on toki itse hiv-tartunnan hoito, joka on nykyään tehokasta.

Saimme luvan mennä naimisiin

Avioliittolaki muuttui reilussa tusinassa valtioita ympäri maailman 2010-luvulla.

Edeltävällä vuosikymmenellä samaa sukupuolta olevien avioliitot oli hyväksytty vain kourallisessa maita.

Suomessa onnen päivä koitti vihdoin 2017 vuosikausien riitelyn ja kampanjoinnin jälkeen. Kaikkialla muuallakaan kirkossa vihkiminen ei vielä onnistu, siinä riittää vielä sarkaa.

Meitä näkyy enemmän kuin koskaan aikaisemmin

Homoudesta on tullut normaalia.

Representaatio on lisääntynyt valtavasti 2010-luvulla. Jopa siinä määrin, että on alettu väittää, että julkinen homous, kaapista tulo, eivät ole enää mikään juttu. Vaan kyllä ne ovat. Roolimalleja tarvitaan edelleen.

Vuosikymmenen lähetessä loppuaan olemme nähneet ensimmäisten aktiiviurheilijoiden kertovan homoudestaan, mutta kyseessä on edelleen muutamia yksittäisiä miehiä. Urheilun homofobiasta kuitenkin puhutaan valtavasti ja sitä pyritään aktiivisesti poistamaan. Uskon, että tämä kaikki näkyy suurena muutoksena muutamassa vuodessa.

Myös televisiossa representaatio on kasvanut ja meikäläisiä näkyy paljon jo useammassa tv-sarjassa kuin jaksaa laskea.

2010-luku toi näkyviin myös sateenkaaren laajemman kirjon. Etenkin avioliittolain muutoksen jälkeen fokus on ollut transoikeuksissa ja asia onkin alkanut edetä.

Transasiaan liittyy kuitenkin myös aiheellinen huoli. Kaikissa länsimaissa korjausleikkauksiin hakeutuvien määrä on noussut moninkertaisesti 2010-luvulla ja terveydenhoitolan asiantuntijat ovat huolissaan siitä, tehdäänkö sukupuolenkorjauksia väärin arvioiduin perustein. Tämä on ihan aiheellinen kysymys, jos hoitojen arvioinnissa on puutteita.

Yhtä kaikki, transsukupuoliset ovat tulleet näkyviksi ja se on hieno asia. Samoin seksuaalisuuden ja sukupuolen kirjot ovat laajentuneet – jopa hämmentäviin ulottuvuuksiin asti. Niin pitkälle, että persoonallisuuspronominien käyttö ei enää ole itsestäänselvää.

Tabuja on kuitenkin edelleen. Muiden representaation kasvaessa bi-miesten näkyvyys on jäänyt paikoilleen ja on selvästi heikompaa kuin homojen, lesbojen tai transsukupuolisten. Tämä on todella outo piirre ajassa, jossa korostetaan fluidia, joustavaa, seksuaalisuutta. Ja etenkin, kun bi-miehiä on määrällisesti enemmän kuin homoseksuaaleja.

Vain yhdessä olemme vahvoja

2010-luvun päättyessä, tänä vuonna, tuli kuluneeksi puoli vuosisataa Stonewallin mellakoista, joita pidetään lähtölaukauksena lhbtq-oikeuksia ajaville liikkeille. Toki toimintaa oli jo ennen 1969, mutta silloin kääntyi kokonaan uusi vaihde.

Ei ole liioiteltua sanoa, että kaikki edellä mainitut edistysaskeleet deittapeista avioliittolakiin ovat tämän aktivisimin ansiota. Ei voida myöskään väittää, että olisimme saavuttaneet tämän lhbtq-voimin – olemme saaneet merkittävää apua meidän puolellamme seisseistä heteroista.

2020-luvun koittaessa kaikki on kuitenkin alkanut sirpaloitua. Mitään lhbtq-yhteisöhän ei todellisuudessa ole: meille on yhteistä poikkeaminen heteronormista tai jaosta kahteen sukupuoleen, mitään muuta yhteistä meillä ei ole kuin tämä ja sen aiheuttamat kasvukokemukset. Siksi on vaarallista lähteä korostamaan ja repimään eroja lhbtq-ihmisten välillä, vain yhdessä me olemme vahvoja.

Yhdessä – ja yhdessä myös meitä tukevien heterojen kanssa – olemme saavuttaneet tämän kaiken. Pidetään tästä parantuneesta asemastamme kiinni ja kaadetaan loputkin raja-aidat.

Onnea, menestystä, rakkautta ja voimia jokaiselle!