Yksi Norjan homotaistelun suurista on kuollut. Ihmisoikeusaktivisti Svein Skeid kuoli sunnuntaina Ullevålin sairaalassa sydänkohtauksen jälkeisten komplikaatioiden jälkeen. Hänen merkityksensä Norjan homohistorialle on ollut uraauurtava.
Kun Maailman terveysjärjestö (WHO) päätti 18. kesäkuuta 2018, että fetisistit ja BDSM eivät enää kuulu sairausluokituksiin, oli se voittopuolisesti Skeidin ansiota. ”Suostumukseen perustuvalla seksillä ei ole mitään tekemistä psykiatrian kanssa. Tämä on erittäin tärkeä tunnustus seksuaaliselle monimuotoisuudelle, joka ihmisten keskuudessa on olemassa”, sanoi Ingvild Endestad FRI yhdistyksen johtaja, kun tieto WHO:n päätöksestä tuli.
Skeid oli toiminnan mies. Innokas ja suora jopa siinä määrin, että se saattoi olla joillekin liikaan. Hänellä oli vahva oikeudenmukaisuuden taju ja hän pani itsensä peliin.
He, jotka saivat kutsun Skeidin kotiin, oli se sitten harjoittamaan seksuaalista vapautta tai nauttimaan miellyttävästä keskustelusta kahvin äärellä, saapuivat harvinaiseen seksin leikkihuoneeseen. Kova ja karski, pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Skeid eli nahkaista unelmaelämäänsä täydellisesti – äänieristetyn oven takana.
”Minä huudan todella lujaa, kun minua kidutetaan”, Skeid sanoi suoraan. Ja olohuoneen katossa olevat koukut, hyllyillä esillä olevat dildot ja keskellä lattiaa oleva metallihäkki sopivat täydellisesti siihen todellisuuteen, jonka Skeid loi ja jossa hän salli itsensä elää.
Homojen taistelu oikeuksiensa puolesta on käyty monilla rintamilla. Ja nahkahomoille se oli ajoittain hyvin raskasta. Paitsi, että he olivat homoja, heitä kiinnosti kulttuuri, joka oli joillekin herkimmille liian synkkää ja pelottavaa.
Vuonna 1982 lehdessä (Dagbladet) varoitettiin ”sadomasokistisista nahkamiehistä” ja ”Amerikasta tulevista taantumuksellisista tuulista, pelottavasta alakulttuurista, johon kuuluu sadomasokismia, nahka, unoformut ja väkivalta”. Vuosikymmen eteenpäin ja sama lehti latasi lisää; ”Rakaa homoseksuaalisuutta Oslossa” ja vertasi Pohjoismaiden nahkamiesten SLM:n kokouksia ”Gestapon joulupöytään”.
Skeid ja muut nahkahomot saivatkin tuta, että niin kutsutut liberaalit eivät olletkaan niin liberaaleja ja tuskin ketään toimittajaa kiinnosti ottaa selvää, mistä BDSM:ssä todella on kyse.
Helppoa ei ollut omassakaan yhteisössä. Skeidille selvisi että homoyhteisössäkin oli niitä, joiden mielestä nahkahomot ja BDSM:t olivat poikkeavia, jotka pilasivat muiden homojen maineen – niiden, jotka halusivat olla kuten heteroseksuaalit ja elää ”hyväksyttyä” elämää.
Tuen puuttumisesta huolimatta Skeid oli vakuuttunut siitä, että tiedon lisääminen ja jakaminen on oikea tapa edetä. Siksi hän oli aina saatavilla, kun medialla oli kysyttävää, vaikka hän pohjimmiltaan – oman kertomansa mukaan – oli melko ujo.
Niillä, jotka seuraavat Svein Skeidin jälkiä ajaakseen seksuaalista vapautta ja ihmisoikeuksia on täytettävänään suuret saappaat, tiukat nahkahousut, kovat koppalakit ja mojova ruoska.
Saakoon suuri mestari nauttia ikuista kidutusta ja herkullista nöyryytystä aikojen loppuun saakka.
Teksti on alunperin julkaistu sivustolla: seksualitet24.no
