On lautalla pienoinen kahvila, aalloilla keinuva, kas sinne tukkipoikain tie päivin ja illoin vie, laulaa Kipparikvartetti letkeästi 1950-luvun Suomi-rallissaan. Tällaiset letkeät ja huolettomat iskelmät tulevat mieleen, kun katsoo ikkunan takaa pieneen kalliolaiseen kahvilaan paloaseman kupeessa Karhupuiston laidalla.

Kallion pieni kahvila vie mielen elokuvallisiin fantasiamaailmoihin

Kulmakahvio, Bear Park Cafe, on homokahvila Kalliossa, mutta sen värikäs ja monikerroksinen sisustus kuljettaa silmänräpäyksessä mielen kauas pois elokuvallisiin fantasiamaailmoihin sinne, missä on aina lämmintä ja huoletonta. Sisällä kahvilassa on keltaista ja hyvin vaalean sinistä, puuta ja somisteena paljon erilaista tilpehööriä ympäri maailman, muun muassa vaikuttava joukko pehmoisia nalleja. Kun astuu ikuiselta tuntuvasta syyssateesta sisään Kulmakahvioon, tuntuu kuin olisi matkustanut pari tuhatta kilometriä, vaikka on vain astunut matalan kynnyksen yli.

Kulmahvilaa ja Karhupuiston lippakioskia pyörittää Mikko Autio. Mikko ehti olla luokanopettajan virassa lähes 30 vuotta ennen täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymistä. Palkkatyö pysyi rinnalla vielä Lippakioskin ja kahvilan alkuajat mutta, sittemmin kahvilan pyörittäminen on vienyt Mikon mukanaan.

Yritystoiminta alkoi poikaystävän kanssa

Mikko aloitti yrittäjä vuonna 2002 silloisen poikaystävänsä Kallen, nykyisen yhtiökumppaninsa kanssa. Ensin aloitettiin Lippakioskilla pienesti. Remontin jälkeen Bear Park Cafe avattiin 50-luvun lippakioskilla maaliskuussa 2013. ”Kaksi ensimmäistä vuotta oli aika lailla hiljaista, kun ihmiset menivät aika lailla suu auki ohi”, muistelee Mikko alkuaikoja, ”Suomessa kun uutta vierastetaan. Mutta tasoa ja hyvää meininkiä pidetiin yllä ja pikkuhiljaa asiakasmäärät kasvoivat.”

Mikon kahvila on voittanut kahdesti QX Gay Gaalan äänestyksen Vuoden homobaari -kategoriassa. Kuvassa vastaanottamassa palkintoa, jonka jakoi Riitta Suominen, vuonna 2016

Kulmakahvila avatiin vuonna 2009 ja se on Mikolle erittäin tärkeä. Kahvila onkin tullut erittäin suosituksi.

Helsingin ainoa homokahvila

Kulmakahvila perustettiin alunperinkin homokahvilaksi, koska sellaista ei Helsingissä ollut. Eikä ole tullut.

– Ei näitä paljon ole. Hollannissa, Hampurissa ja Berliinissä on kahviloita, joita seuraan ja joissa käyn.

– Ulkomaisten turistien silmät muljahtavat hämmästyksestä, kun he tulevat kahvilaan, ”Ai, että voi olla ihan kahvilakin”.

Tämä on tärkeä huomio, Kulmakahvilassa ei nimittäin myydä lainkaan alkoholia.

Kahvilan omaleimainen henki syntyy siitä, että yrittäjä itse on aina paikalla, ja homma sujuu.

– Meillä on omat säännöt ja perusasiakaskunta tietää ne. Minähän olen siis se vihakahvilan pitäjä. Vihaan kaikkea teknistä läppäritouhuilua kahviloissa. Monet tämän kyseenalaistavat.  Mutta monessako paikassa voi enää olla kasvotusten ja jutella vaikka viereiseen pöytään? Tämä on pieni paikka, jossa ihmiset tykkäävät keskustella keskenään.

– Sen puoli tuntia saa läppärillään naputella, mutta sitten tulen huomattamaan – ystävällisesti, ei vihan katsetta silmissä. Läppäriä käyttää noin kaksi prosenttia kahvilan asiakkaista, mutta sosiaalisessa mediassa se on nostettu valtavaksi ongelmaksi, jota olen joutunut sitten siellä selittelemään.

Mikko on kaiken keskellä

Kulmakahvio ja lippakioski ovat kokoaan suurempia, Kallion hot spot. Tämä johtuu paljolti Mikon persoonasta, hän on monessa mukana, on homokuoroa ja teatteria  – ja Drag Bear Race.

Drag Bear Race on vuotuinen tapahtuma Karhupuistossa. Sen Mikko keksi Bilbaossa paikallisessa homobaarissa käydessään.

– En edes tiedä oliko se drag-esitys. Espanjalaiset miehet ovat tunnetusti karvaisia ja he esittivät siinä naisrooleja. Yhtäkkiä minulla ponnahti, että hei tämä pitää tehdä! Sain mukaan ystäväni tuottaja Veli Toppisen ja rekisteröimme Drag Bear Race -tuotemerkin. Meillä oli jo kummallakin valmiin omat drag-hahmot, minun on Lempi Hellähaara. Kehitimme siitä ronskisti leikkimielisen kilpailun. Yksi esikuva on Münchenissä, missä laukkua heitetään ja juostaan korkkareissa. Meillä on joka vuosi vaihtuva teema, tänä vuonna se oli Suomi Tasa.

Karhut korkkareissa 8. Drag Bear Race 2017Guys on the heels.

Publicerat av Janette K. Grönfors Söndag 16 juli 2017

 

Kahvilan pitäminen vaatii myös lämmintä sydäntä, kuuma pannu ei riitä

Mikko kertaa vielä miten homokahvilaa pitää pyörittää. Pitää tuntea gaykulttuurin kuviot ja olla mukana täydellä sydämellä.

– Ei sitä voi ajatella, että laitanpa nyt pystyyn homokahvilan ja otan niiltäkin rahat pois. Kyllä homo tietää, missä se aitous näkyy. Kyllä asiakkaiden kanssa pitää jutella mukavia ja jutella härskejä. Minulle asiakkaat tulee kertomaan kaikenlaisia asioita ja siitä sitten jatketaan seuraavalla kerralla, jos juttu jää vilskeessä kesken. Tämä on hyvin yhteisöllinen paikka. Monta asiakasta tunnen nimeltä ja kanta-asiakkaita on paljon.

– Turisteja käy todella mukavasti ja paljon.

– Pride-marssihan on muille kuin pinkeille yrityksille ihan vaan tyky-päivä, meillä on täällä pride vuoden jokainen päivä.

– Tämä on myös todella kansainvälinen työpaikka. Pääsen puhumaan asiakkaille ranskaa, saksaa, englantia, ruotsia. Haluan aina puhua asiakkaan kieltä, jos vain osaan. On mukava huomata ihmisen ihana ilme, kun tulin juuri palvelleeksi häntä vaikka ruotsiksi, se on kuitenkin meidän toinen kotimainen kielemme.

Miten sitten ehkä se tärkein, eli kahvilan antimet? Herkkuja tulee muun muassa lähileipomosta Kallion legendaarisesta Avikaiselta. Croissantit tulevat päivittäin ranskalaiselta leipurilta.

– Olen aina yrittänyt pitää meidän tuotteet kursailemattomina, rehellisinä. Lohileipä on lohi-kananmuna-ruisleipä eikä mikään keksitty-kiva-nimi.

Entäs tulevaisuus?

– No kuten kaikki yrittäjät, niin kyllä sitä haaveilee siitä, että jossain vaiheessa tämäkin loppuu. Aikansa kutakin.

– Kahvilan pitäminen on herkkä ala. Ihmiset tulevat ja odottavat jotain ja odotukset ovat valtavia. Ja sitten siitä pettymyksestä lähtee someryöppy. Annetaan sosiaalisen median palvelussa yhtä tähteä, sen takia kun ei ole saanut kahvilassa nauttia omaa kahvia termaristaan ja kun on siitä ihan tultu sanomaan. Se on kohtuutonta ja yrittäjälle raskasta.

– Tällä hetkellä menee todella kivasti. Asiakaskunta on muodostunut sellaiseksi, minkä toivon saavani.

– Työpäivät ovat 12-14 tuntia. Tulen tänne kuuden jälkeen ja noin yhden aikaan lähden tukkuun ja tarvittaessa muille asioille. Sitten on kirjanpitomateriaalin käsittely. Työntekijöitä on tällä hetkellä kolme.

– Työ ei ole helppoa, vaikka siltä näyttää.

– Lomia ei ole ollut enää 15 vuoteen sen jälkeen kun Lippakioski avattiin. Opettaja-aikojen pitkät vapaat kesät ovat vain muisto.

Mikko katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kulmakahvio on sellainen kuin hän on halunnut.

 

Kulmakahvila avoinna maanantaista torstaihin kello 7-19, perjantaisin kello 7-18 ja viikonloppuisin kello 8-18 osoitteessa Agricolankatu 13, Helsinki. Lippakioski avoinna kesäisin.

Kulmakahvila Gay Mapissa.