Kolumni. Vietät heidän kanssaan vähintään 40 tuntia viikossa. Useimpina viikkoina olet heidän kanssaan valveilla pidemmän aikaa kuin puolisosi tai perheesi. Useimpina viikkoina he kuulevat tunteistasi, ajatuksistasi ja elämästäsi enemmän kuin ystäväsi. Ketä he ovat? He ovat sinun työkaverisi!

Työkavereista puhutaan harvoin silloin, kun mietitään elämän tärkeimpiä ihmisiä. Totta, heistä on useimmiten helpompi päästä eroon kuin perheestä, mutta useimmiten heidän läsnäolonsa vie valveillaolostamme isoimman osan. Siksi onkin tärkeää, että työkaverit todellakin ovat kavereita, eivätkä välttämätön paha tai missään tapauksessa vihollinen!

”On humalluttavaa, kun saa olla työpaikallaan kaikkea sitä mitä on”.

Itselleni on siunaantunut sellainen onni, että olen saanut viimeiset 1,5 vuotta työskennellä työpaikassa, jossa olen kavereiden ympäröimänä. He eivät ole pelkästään timanttisia ammattilaisia, joiden kanssa on huoletonta työskennellä, koska tietää voivansa luottaa heihin tiukoissa ammatillisissa tilanteissa, vaan he ovat myös mahdollistaneet ihmisenä hyväksytyksi tulemisen tunteen minulle, joka päivä. Kokonaisuudessaan hyväksytyksi tulemisen tunteen.

Se on humalluttavaa, kun saa olla työpaikallaan kaikkea sitä mitä on. Tietenkin hyvän maun ja käytöksen puitteissa! Eikä tietenkään minun tapauksessa aina noita kahta edellistäkään!

”On tärkeää sanoa ääneen, että tässä työpaikassa me arvostamme moninaisuutta”.

Tämä ei ole kuitenkaan itsestään selvää kaikkialla. Eikä ole ollut oikeastaan missään vielä vähän aikaa sitten. Tuntuisi oudolta tulla työpaikalle olemaan jokin muu kuin mitä on sitten loput 16 tuntia vuorokaudessa. Olisi ahdistavaa kierrellä kysymyksiä omasta puolisosta, perheestä, harrastuksista, kaikesta siitä, mitä työpaikan oven ulkopuolella ja oman pään sisällä tapahtuu. Minulle se on jossittelua, toisille se on edelleen arkipäivää.

Miksi siis on tärkeää, että työpaikalla on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma? Siksi, että jossain se on sanottava, että täällä me arvostamme sinua ammattilaisena, olet sitten millainen ihminen tahansa, ja sitäkin me kunnioitamme. On tärkeää sanoa ääneen, että tässä työpaikassa me arvostamme moninaisuutta ja näemme sen rikkautena. On tärkeää sanoa ääneen. Koska ääneen sanominen tekee meistä kaikista totta.

Itse haluan esittää kiitokseni ihanille kavereille työssä, jotka kysyvät puolisostani, joiden kanssa voi miettiä välillä, haluaisinko lapsia (koska kukaan ei kyseenalaista, voiko kaksi miestä saada lapsen!) ja mitä romanttista me tehdään kaupunkilomallamme. Kaikista näistä kysymyksistä minä iloitsen, tunnen itseni osaksi yhteisöä, työpaikkaa ja yhteiskuntaa. Jokaisella kysymyksellä te, työkaverini, teette minusta vähän enemmän totta. Jokaisella kysymyksellä minun elämäni on vahvempi osa yhdenvertaista tulevaisuutta!