Jarkko Pakarinen tekin Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitokselle tutkielman, missä hän selvitti miesparien arkea. Pro graduna tehdyn tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, analysoida ja tulkita sitä, millaista miesparien parisuhde ja arki on.

Lähtökohtana oli kiinnostus kuulla miesparien ajatuksia heidän elämänsä turvaverkostoista ja sitä, mitkä tekijät tuovat heidän arkielämäänsä positiivista sisältöä sekä onnellisuutta ja mitä haaveita miesparien elämässä on. Tutkimus tehtiin positiivisesta näkökulmasta.

Tutkimukseen osallistui viisi suomalaista miesparia iältään 25–56 vuotta.

Ansiotyö nousi yhdeksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista asioista kaikkien miesparien elämässä. Kaikki toivat esille sen, että työ toi arkeen perusrytmin, toimeentulon ja merkittävässä määrin sisältöä. Arkirutiinit koettiin erittäin tärkeinä.  Suhteet omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin olivat tärkeitä,  ne olivat kumppanin ohella vastaajien elämän ja arjen tukiverkko.

Miesparit kokivat, että parisuhde tuo positiivisuutta ja onnea omaan elämään. Kaikki miesparit halusivat löytää kokonaisvaltaisen tyydytyksen elämäänsä pitkällä aikavälillä. Keskinäiset arjen pienet asiat ja yllätykset nähtiin ja koettiin merkityksellisiksi kiireisessä arkielämässä. Kaikki miesparit olivat selvästi miettineet yhteistä tulevaisuuttaan ja sen tuomia asioita parisuhteessa.

Kotityöt jaetaan mieltymysten mukaan

Kotityöt jakaantuivat miespareilla vahvuuksien sekä omien mieltymysten mukaan.

Jarkko Pakarinen
Koti oli erittäin tärkeä asia tutkimuksen kaikille miespareille. Miesparit kuvailivat kotia seuraavilla nimikkeillä: tukikohta, turvapaikka, turvasatama ja ankkuri. Koti koettiin yksityiseksi paikaksi, jossa sai olla oma itsensä. Siellä sai viettää aikaa yksin ja/tai yhdessä. Koti rauhoitti ja tasoitti arkea. Koti oli tuttu paikka, jossa koh- dattiin ihmisiä ja siellä voi ”ladata akkuja”. Koti oli paikka, jossa toteutettiin arkea.

Harrastuksia yhdessä ja erikseen

Kaikilla miespareilla oli harrastuksia henkilökohtaisella vapaa-ajalla, ja niitä toteutettiin ja tehtiin sekä erikseen että yhdessä.

Kaikilla miespareilla korostui se, että työn hallitsevuus vähenisi elämässä ja arjessa ja yhteinen aika lisääntyisi.

Haaveiltiin siitä, että pystytään ja jaksetaan elää yhteistä elämää mahdollisimman pitkään. Haluttiin, että yhteiselämä jatkuu vanhuuteen saakka.

Kaikki miesparit olivat samaa mieltä siitä, että onnistunut parisuhde ja rakkauden ilmeneminen parisuhteessa ovat keskeisiä ja merkittäviä asioita heidän elämässään.

Haluttiin, että yhteiselämä jatkuu vanhuuteen saakka

Rakkaus ilmeni monin tavoin miesparien puheissa ja mietteissä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että pienet asiat ja teot arjessa olivat keskinäistä rakkautta. Miesparien puheissa korostui arjen rakkaus ja luottamus kumppaniin. Toisen olemassaolon huomioiminen ja hemmottelu kuuluivat myös tähän käsitteeseen heidän mielestään. Rakkaus koettiin parisuhteessa tueksi, turvaksi ja välittämiseksi. Se koettiin voimakkaaksi ja näkymättömäksi asiaksi. Rakkaudesta ei haluttu tehdä suurta numeroa, kuitenkin se oli olemassa oleva asia keskeisesti.

Kaikkien miesparien kommenteissa oli huomattavissa se, että parisuhteessa molempien kuuluu saada olla omana itsenään, sellaisena kuin on.

Oma lapsi ja sen hankinta oli ollut kaikkien miesparien ajatuksissa jollain tasolla sekä suhteen alussa että myöhemmin. Vain yksi miespari koki varmana asiana sen, että se ei halua omia lapsia. Osalla miespareista oli selkeästi halu saada oma lapsi, osalla ei. Useat miesparit olivat miettineet adoptiovanhemmuuden mahdollisuutta sekä niin sanotun apilaperhe-mallin toteuttamista. Asia koettiin niin, että lapsen hankinta oli välillä ajatuksissa ja mielessä, mutta välillä se hävisi kokonaan.

Parisuhteessa molempien kuuluu saada olla omana itsenään, sellaisena kuin on