Alkuperäisessä Pride-lipussa oli kahdeksan eri väristä raitaa

Ensimmäiset Pride-kulkueet pidettiin 50 vuotta sitten USA:ssa vuotta aiemmin 1969 tapahtuneiden Stonewallin mellakoiden muistoksi. Noista mellakoista oli jo muodostunut käännekohta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioimisessa yhteiskunnassa. Toisin kuin sosiaalisessa mediassa yleisimmin leviävistä väitteistä saa lukea, kaikki ei alkanut Stonwallin mellakoista kesäkuussa 1969, vaan niitä edelsi 100 vuotta tekoja ja aktivisimia, ja myös aiempia mellakoita. 1969 vähemmistöjen ääni kuitenkin sai tarvittavan nosteen. Jopa Pride-terminä oli kehitetty jo aiemmin.

Ensimmäistä kertaa sateenkaariliput nähtiin  San Franciso Pridella 25. kesäkuuta 1978, silloin lipussa oli kahdeksan eri väriä, joilla jokaisella oli oma symbolinen merkityksensä.

Pinkki merkitsi seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi paranemista, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taikaa ja taidetta, sininen tyyneyttä ja harmoniaa ja violetti sielua. Lipun valmistukseen liittyvistä käytännön syistä osa väreistä jäi pois. Nykyisin yleisimmin käytetyssä versiossa sateenkaarilipusta on kuusi raitaa.

Gilbert Bakerin alkuperäinen sateenkaarilippu. Pinkki ja turkoosi jäivät pian pois painoteknisistä syistä

”Alkuperäisen sateenkaarilipun kauneus on siinä, että sen jokainen raita edustaa abstraktia käsitettä, ei tiettyä rodullista, etnistä, sukupuolista tai seksuaalista identiteettiä”, kirjoittaa Illinois Springfieldin yliopiston apulaisprofessori M. J. Murphy. Hän pitää ongelmallisena sitä, että uuteen lippuun lisätyt raidat kuvaavat juuri tiettyjä yhteisöjä ja identiteettejä.

Uusi lippu on monilta osin ongelmallinen: ”Se ei ole inklusiivinen”

Quasarin uuden lipun mustat ja ruskeat raidat edustavat värillisiä lhbtq+ -ihmisiä ja yhteisöjä ja vaaleansininen, vaaleanpunainen ja valkoinen ovat trans-yhteisön värit.

”Suurin osa maailman väestöstä on jollain tapaa värillisiä, mikä rajaa lipun tarkoituksen ja merkityksen Yhdysvaltojen sisäiseen kulttuuriseen ja polittiiseen kontekstiin. Uuden lipulla ei ole kansainvälistä merkitystä samalla tapaa kuin sateenkaarilipulla”, Murphy selvittää.

Uusi lippu on itse asiassa rasistinen

Murphy pitää ongelmallisena koko uuden lipun värivalintaa, sillä se perustuu satoja vuosia vanhaan ”tieteelliseen rasismiin”, mikä määritteli ”rodut” vain ihonvärin perusteella: punainen, valkoinen,  keltainen, musta, ruskea. Tämä on ongelma, koska se on syynä edelleen käytössä oleville pilkkasanoille. Murphy pitääkin värillisten määrittelemistä uudessa lipussa kahdella värillä rasistisena.

Uusi lippu loukkaa hivin ja AIDSin kanssa eläviä

Punaisen nauhan kantaja osoittaa tukensa AIDSiin sairastuneille. Se esiteltiin ensimmäistä kertaa 1991.

Quasarin uuden lipun musta raita symbolisoi paitsi mustia, myös AIDSin kanssa eläviä ja siihen kuolleita ja siihen liittyvää stigmaa. Tätä merkitystä Murphy pitää vielä suurempana ongelmana kuin rotujen tuomista lippuun. ”1991 alkaen hiv- ja AIDS-aktivismin värinä on ollut punainen. Sen sijaan länsimaisessa kulttuurissa musta on perinteisesti liitetty kuolemaan, suremiseen ja pahuuteen”. Murpy pitääkin mustan värin valinta outona, jopa loukaavana hivin ja AIDSin kanssa eläviä kohtaan.

Uusi lippu ei ole edistyksellinen

Uuden lipun vaaleansininen, vaaleanpunainen ja valkoinen ovat trans-lipun värit. Ne ovat samat kuin Monica Helmsin suunnittelemassa lipussa: pinkki edustaa tyttöjä, vaaleansininen poikia ja valkoinen intersukupuolisia tai heitä, joilla prosessi on vielä kesken tai sukupuoli on muuten määrittelemätön. ”Tämä design vahvistaa sukupuolen binäärisyyttä, mikä ei enää oikein istu tämän päivän ajatteluun”, Murphy selventää. ”Vaalenapunainen ja -sininen eivät myöskään ole globaalisti käytettyjä värejä edustamassa tyttöjä ja poikia, tai feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta.” Murphy toteaa, että sitä merkitystä ei ole ollut edes Yhdysvalloissa enää yli 100 vuoteen. Murphy ei pidäkään translipun värien lisäämistä uuteen Pride-lippuun edistyksellisenä.

Kaikki eivät mahtuneet uuteen lippuun

Uusi lippu jättää paikalleen sateenkaarilipun raidat ja niiden vanhan merkityksen. Tämä on ihan kirjoitettuna todettu lipun kuvauksessa. Muut ”rodut” ja seksuaali- ja sukupuoliryhmät eivät näy uudessa lipussa millään tavalla. Poissa ovat aasialaiset, valkoiset ellei alkuperäisiä värejä uuudelleen tulkita. ”Missä ovat biseksuaalit, panseksuaalit, aseksuaalit, polyamooriset, ei-binäärit, nahka- ja fetissi-yhteisöt jne.”, kysyy Murphy. ”Miten inklusiiviseksi tarkoitetusta lipusta on voitu jättää niin moni pois?”.

Sateenkaarilippu

Sateenkaarilippu on tunnistettu symboli

Yli 40 vuotta sateenkaarilippu on liehunut ja siitä on tullut helposti tunnistettava symboli yksilöille ja yhteisöille, identiteetille tärkeä symboli.

Rasismi ja transfobia ovat toki totta. Mutta ne eivät johdu sateenkaarilipusta, joka on moninaisuuden ja yhteisöllisyyden symboli.

Uutta lippua pidetään kuitenkin myös tärkeänä rasismin kitkemisessä ja se on ollut siksin paljon keskusteluissa juuri tänä vuonna Black Lives Matter -liikkeen vuoksi. Rasismin vastustaminen on tärkeää, mutta kuten Murphy korosti, Yhdysvaltojen sisäpolitiikka on yksi asia ja globaalit asiat toinen.

Epäilemättä keskustelu jatkuu ja se on aina hyvä asia.