Kaikki äidistäni saa sittenkin ensi-iltansa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä tällä viikolla. Nopeiden käänteiden tapahtumasarjassa lauantaina Kansallisteatteri perui esitykset johtuen transsukupuolinen taiteilijan Camille Auerin Facebook-tilillään esittämästä julkisessa vetoomuksessa ja sen aikaan saamasta runsaasta kritiikistä. Auerin mukaan Kansallisteatterin roolitus vahingoittaa transihmisiä. Näytelmä tulisi perua tai roolitus vaihtaa.

Auer kirjoitti: ”Transnaiseuden liittäminen miehuuteen miesnäyttelijän kehon kautta mitätöi transnaisten sukupuolen, identiteetin ja viime kädessä ihmisyyden. Transnaiset ovat yhteiskunnassa erittäin haavoittuvassa asemassa, mikä johtuu pitkälti siitä, että meidät nähdään “miehinä mekoissa”. Miehen esittämä transnaisrooli vahvistaa tätä ajatusta. Pahimmillaan tämä johtaa transnaisten murhiin.”

Pedro Almodóvarin elokuvassa Kaikki äidistäni on transnaisen rooli, jonka elokuvassa esittää nainen. Kansallisteatterin saman nimiseen näytelmään, joka toki perustuu Almodovarin elokuvaan, oli tähän rooliin kiinnitetty mies, Janne Reinikainen. Näytelmän käsikirjoitus kuitenkin eroaa elokuvan käsikirjoituksesta tämän roolin kohdalla. Samuel Adamsonin käsikirjoituksessa sama hahmo on transvestiitti, ei transsukupuolinen.

Auerin vetoomuksen jälkeen tilanne kehittyi nopeasti ja esitysten perumisen lisäksi kiistanalaiseen rooliin kiinnitetty Reinikainen irtisanottiin teatterin pääjohtajan  päätöksellä. Siten tuotiin esiin, että kyseessä on tietokatkos. Näytelmän ohjaaja Anne Rautiainen on puhunut virheellisesti transnaisen roolista, vaikka näytelmän käsikirjoituksessa sitä ei siis ole. Transvestiitti ja transsukupuolinen menivät sekaisin. Näyttelijä oli tehnyt käsikirjoituksen mukaista transvestiitin roolia, ohjaaja ohjannut toista.

Auer kyseenalaistaa yhä roolin uusissa Facebook-teksteissään: ”Käsikirjoituksessa lukee transvestiitti, mutta kuinka moni teatterissakävijä lukee käsikirjoituksen? Miten näytelmässä käy ilmi, että hahmo on transvestiitti, kun tunnetussa elokuvassa hahmo on transnainen?” Hän ihmettelee, miten teatterin sivulla on puhuttu transhahmosta, samoin ohjaajan haastattelussa elokuussa Imagessa, vain rooliin kiinnitetyn Reinikaisen puhuessa transvestiitista. Hän korostaa myös Reinikaisen käsityksen transnaisista olevan transmisogyyninen hänen Helsingin Sanomissa esittämiensä kommentien vuoksi.

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho selvitti tapahtumien kulkua Ylelle tänään iltapäivällä. ”Ohjaaja on ohjannut eri näytelmää kuin mitä näyttelijät ovat näytelleet. Plarissa (näytelmäkäsikirjoitus) lukee selvästi transvestiitti, ja Reinikainen on näytellyt sitä. Ohjaaja on ohjannut toista näytelmää”, hän selvitti kuviota ja totesi, että ohjaajan ja näyttelijän välit eivät ole olleet kunnossa.

Myllyaho totesi Ylelle myös, että tämäkin tapahtumasarja liittyy yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, miten esittävää taidetta tulee tehdä. ”Olen huomannut, että nuoren sukupolven selkeä viesti on, että (kaikkea) ei voi näytellä. Ja vanhempi sukupolvi, yli viisikymmenvuotiaat, ovat sitä mieltä, että kaikkea voi näytellä. Maailmassa on käynnissä muutos.”

”Taiteen ja tieteen vapautta on suojeltava viimeiseen asti. Professorin työssäni mietin usein, missä menee raja? Emme voi katsoa jonkin tietyn ideologian läpi kaikkia tekemisiä”, kommentoi taiteen vapauden tärkeyttä Ylelle ohjaustaiteen professori Saana Laavaste.

Ei tarvitse olla homo, jotta voisi esittää homoa

Mutta näyttelijä on esittämisen ammattilainen, voiko kukaan enää esittää mitään? ”Näyttelijä on näyttelijä juuri sen takia, että voi esittää mahdollisimman monenlaisia rooleja. Ei tarvitse olla homo, jotta voisi esittää homoa. Eihän näyttelijä mene sinne lavalle itseään esittämään”, kommentoi roolien tekemistä ja näyttelijän työtä tutkija Anna Thuring Ylen artikkelissa.