Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen Suomalaiset arvot kriisissä kirja- ja tutkimusprojektin trilogian toinen osa Hyvinvointivaltion hylkäämät – vanhojen hoidon ja hoivan etiikkaa (Bazar-kustannus 2020) ilmestyi kuukausi sitten. Teos käsittelee myös homojen vanhenemisen pelkoa. Julkaisun on arvioinut blogissaan Digivallila-sivustolla Harald Olausen, joka toteaa käsittelevän aihetta Oscar Wilden klassikkoteoksen Dorian Greyn muotokuvan hengessä.
Wilden romaani on Airaksisen mielestä hauska vanhuuden kuvaus; ”gray” on harmaa, harmaa on vanha. Yleensä ”gray” amerikaksi ja ”grey” englanniksi, joten kirjan nimi hämää, kirja kun on englantia. Tulkintoja on tehty ja esitetty eri näkökulmista, kirjoittaa Olausen. ”Dorian pelkää verrata vanhaa itseään nuoreen, ja yrittää paeta väistämätöntä kohtaloaan.” ”Hän pakenee itseään nautintoihin, joissa unohtaa itsensä”.
Vanhuuden pelko ja ahdistus ovat tabuja suomalaisille homoille ja heteroille yhtä lailla.
Airaksiselle asia on henkilökohtainen. Hän on itse 73-vuotias ja laskee muutaman vuoden aikana menettäneensä lähes kaksikymmentä läheistä ystävää ja kollegaa, Olausen kirjoittaa.
Vanhuus on Airaksisen mukaan stigma. Vanhus saa osakseen sääliä mutta stigma määrittää ja rajoittaa kohtaamisia.
Pako ajan ja iän todellisuudesta on tuhoon tuomittu yritys.
Yhteiskuntakin tuntuu arvostavan vanhuutta aina vain vähemmän. Vanha on pelkkä tilastollinen suure, siten arvokas mutta hoivattavana ihmisenä jotakin aivan muuta, kuvaillaan kustantajan tiedotteessa. Airaksinen käsittelee hoivakotien laiminlyönneistä ilmenneitä paljastuksia. Ihminen voi vanhetessaan menettää oman minuutensa ja identiteettinsä ja siten häviätä kartalta. Häntä ei enää tunnisteta eikä tunnusteta, joten häntä ei myöskään kunnioiteta.
Timo Airaksinen: Hyvinvointivaltion hylkäämät – Ikääntyneiden hoidon etiikka, 272 sivua, Bazaar Kustannus Oy.
