En tarkalleen kykene muistamaan milloin se alkoi. Nuoruudessani 80-luvulla en kuullut Stonewallista muistaakseni sanaakaan. Ensimmäinen varma muistikuva Stonewwallin mellakoista on 90-luvun alusta, kun se mainittiin homoudesta kertovassa tietokirjassa yhdellä lauseella. Jossain vaiheessa viime vuosina Stonewallin vuoden 1969 mellakan 50-vuotismuistopäivän lähetessä sosiaalisessa mediassa alkoi näkyä kiihtyvään tahtiin slogania ”First Pride was a riot” eli ensimmäinen Pride oli mellakka. Tämä liittyi transaktivismin nousuun, joka samalla korosti, että Priden meille toivat 1969 mellakalla värilliset transnaiset. Tarina palvelee hyvin ja voimaannuttaen värillisten ja transaktivistien asiaa Yhdysvalloissa, mutta totuutta se taivuttaa enemmän kuin tarpeeksi.

Gay-aktivismi ei alkanut Stonewallista, se ei alkanut edes Yhdysvalloissa, eikä se alkanut 1969, vaan jo yli 100 vuotta aikaisemmin.

Lue lisää: 100 vuotta sitten drag oli suosittua viihdettä ja sen tähti maailman kovapalkkaisin esiintyjä – sitten laskeutui pimeys

Lue lisää: Priden historiaa kirjoitetaan uudelleen aktivismin varjolla

Lue lisää: Pitääkö Pride-lipun muuttua – ”Uusi Pride-lippu on rasistinen, leimaava ja syrjivä”

Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti kertoo aktivismista Britanniassa

Christopher Amosin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti  (Hating Peter Tatchell) kertoo Australiassa syntyneen gay-aktivisti Peter Tatchellin tarinan. Kiusaus on suuri puhua gay-aktivistista, mutta Tatchell on kirkkaammin ihmisoikeusaktivisti.

Informatiivinen dokumentti kulkee jouhevasti ja koukuttavasti. Sitä katsoessa tulee selväksi, miten USA:n tapahtumat hallitsevat vallalla olevaa lhbt-narratiivia. Tatchell saapui Britanniaan teini-ikäisenä paetessaan kotimaastaan Australista, koska ei halunnut lähteä taistelemaan Vietnamiin. Dokumentissa esitellään lhbt-aktivismia Britanniassa, Saksan demokraattisessa tasavallassa – josta nähtävässä yleisötilaisuudessa liehuu Suomen lippu! – ja Venäjällä, ollaan Euroopassa.

On todella raikas kokemus kun USA-keskeinen lhbt-narratiivi laajenee!

Yksi dokumentissa esiin tulevia historian knoppeja on tämä: 1987 Britannian pääministeri Margaret Thatcher julisti homopropagandan kieltävän lain (Section 28), se oli sisällöltään samankaltainen kuin nyt kauhisteltu Venäjän homopropagandalaki ja se oli voimassa aina 2003 saakka!

 

Dokumentti on taidokkaasti rakennettu arkistokuvista ja -videoista ja tuoreista haastatteluista. Yksi syy miksi videomateriaalia on ollut niin paljon käytettävissä lienee se, että Tatchell ei ole tavallinen aktivisti, hän on kuin performanssitaiteilija ja osaa toimia älykkäästi, niinpä mediaa on ollut läsnä ja kamerat ovat taltioineet kun Tatchell on saanut henkivartijoilta nyrkin päähänsä ja kun poliisit ovat vieneet hänet pois Moskovassa.

Yksi dokumentin opetuksista aktivisteille ja sellaisiksi aikoville onkin, että se ei ole kivutonta, lempeydellä ei tavoiteta mitään. Pahoinpitelyitä käsitellään dokumentissa ja kerrotaan niiden jättäneen pysyvät jäljet, Tatchell on saanut muiden muassa aivovaurioita, jotka ovat vaikeuttaneet hänen työtään.

Tatchell on saanut osansa canceloinnista

Dokumenttissa ei käsitellä sitä, miten lopulta lhbt-liike kääntyi Tatchellia vastaan USA:ssa: hänet luokiteltiin transfobiksi ja hänen esiintymisessä keskustelutilaisuudessa peruttiin.

Guardianin haastattelussa 2016 Tatchell kertoo, että hänet luokiteltiin transvastaiseksi, koska hän oli allekirjoittanut sananvapautta puolustavan julistuksen edellisenä vuonna – joka oli julkaistu Guardianissa. ”Me emme voi sallia sensuuria ja yksilöiden vaimentamista” kuului julistus.

Se oli liikaa tämän päivän vasemmistoanarkistiselle liikkeelle.

Tämä keskustelu velloo yhä ja on nyt saapunut kunnolla Suomeenkin.

 

Dokumentti Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti on katsottavissa Netflixillä.

QX QX QX QX QX