Kolumni. LHB-Liitto perustettiin toukokuussa. Se ilmoittaa kotisivuillaan ajavansa seksuaalivähemmistöjen asiaa, siis homo- ja biseksuaalisten miesten ja naisten asiaa, erotuksena kaikkien asiaa ajavista Setasta ja alueellisesta lhbtqia+ järjestöistä kuten Helsinki Pridesta tai Pirkanmaan setasta. Sukupuolivähemmistöillä on omat järjestönsä jo aiemmin perustetut Trasek ry ja siitä pari vuotta sitten irtautunut Trans ry.

Viime vuosina on nähty voimakasta transaktivismia, joka on eskaloitunut etenkin sosiaalisessa mediassa. Tällaisen ei aivan sivullisenkin on vaikea enää erottaa, mikä on todellinen agenda ja mikä fanaattisen ääripään leimakirveen heiluttelua. Kiteytettynä tilannetta voi kuitenkin kuvata menneiden vuosikymmenten fraasilla ”jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan”. Transfobian leimakirves on heilahtanut useisiin keskusteluun osallistuneisiin julkisuuden henkilöihin, joista JK Rowling on tunnetuin esimerkki, ottamatta tässä yhteydessä sen enempää kantaa hänen sanomisiinsa, josta on näkemyksiä molempiin suuntiin.

Lue lisää: Gay-uimarilla vaikeuksia sulattaa JK Rowlingin transnäkemyksiä

Lue lisää: Harry Pottereiden kirjoittajaa syytetään transfobiasta – jälleen kerran

JK Rowling kohautti Suomessakin viimeksi Pride-viikolla kesäkuun lopussa, kun Tammi julkisti hänen tulevan kirjansa. Keskustelu kävi kuumaksi ja arvostettu kustantamo alkoi soutaa ja huovata, ensin miellyttääkseen transasiaihmisiä ja sitten perääntyen.

LHB-Liiton perustaminen on osa etenkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa alkanutta liikehdintää, siellä transkeskustelu ja transfobialla leimaaminen vaikuttavat yhteiskunnassa paljon enemmän. Ja toki transihmisten asemassa on epäkohtia, jotka tulee korjata, aktivismille on tarve. Mutta myös seksuaalivähemmistöjen asema on edelleen yhteiskunnissa muuta väestöä heikompi, kipupisteet ovat kuitenkin osin erilaisia. Tosin intersektionaalisen feminismin myötä muita yhteiskunnassa heikoille jääviä ryhmiä on myös nostettu esiin ja välillä jopa gaymiesten ohi, koskien lähinnä eri etnisiä ryhmiä ja naisten asemaa.

Lue lisää: Homomies on etuoikeutetummassa asemassa kuin lesbo tai bi-mies väittää intersektionaalinen esitys

Oikeusministeriössä laaditussa etuoikeuskehässä homomies on muita seksuaalivähemmistöjä paremmassa asemassa.

Ja kuitenkin gaymiehiä pahoinpidellään ja tapetaan Euroopassakin yhä tänä päivänä – useita ihan tässä kesän aikana. Tarve gay-aktivismille ja seksuaalivähemmistöjen asian ajamiselle ei ole poistunut mihinkään.

Lue lisää: Gaypari pahoinpideltiin vakavasti – 60 ihmistä katsoi vierestä

Lue lisää: Latvian poliisi pitää murhapolttoa ”yllytettynä itsemurhana”

Lue lisää: 2000-luvulla pelkästään kahdella miehellä on ollut uhreinaan ainakin lähes 200 poikaa

LHB-liittoa vastaavat ryhmät lähtevät tästä tarpeesta. Mutta yleensä niiden agendan kärkenä on ollut enemmän naisten asema, tarkemmin ottaen lesbojen asema. Sota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen välillä onkin näkyvimmissä määrin ollut taistelua transnaisten ja lesbojen välillä, vaikka samoilla perusteilla keskustelun luulisi kiinnostavan myös homo- ja heteromiehiä: ainakin aktivistien mielestä on transfobiaa valita kumppani genitaalien perusteella, läheskään kaikki transsukupuoliset eivät käy läpi korjausleikkauksia.

”Jos et halua deittailla henkilöä, koska hän on trans se on transfobiaa”

– Se, että ei halua deittailla henkilöä, joka sattuu olemaan trans ei ole transfobiaa. Mikä sitä vastoin on transfobiaa, on jos ei halua deittailla jota kuta pelkästään sen takia, että hän on trans, kirjoittaa transaktivisti ja kirjoittaja Brynn Tannehill lhbtq-lehti Advocatessa.

– Se, että pitää kaikkia transihmisiä epäkiinnostavina ja sanoo, että ei voisi kehittää tunteita transihmistä kohtaan, on transfobiaa.

Tämä väite on ymmärrettävää sukupuolivähemmistöjen agendan kautta: transmies on mies ja transnainen on nainen, tästä taas seuraa loogisena jatkumona se, että genitaaleilla ei tule olla väliä parinvalinnassa. Tämä jos mikä on omiaan herättämään torjuntaa niissä henkilöissä, jotka ovat täysin homoseksuaaleja tai täysin heteroseksuaaleja. Näin pitkälle keskustelu ei kuitenkaan ole oikeastaan isommin edennyt, kun tähän asiaan saavutaan, keskustelu lakkaa. Jotta asia ei olisi turhan yksinkertainen, tutkimuksissa on ilmennyt, että transsukupuoliset itse mieluummin valitsevat ei-trans kumppanin eli cis-sukupuolisen. Tutkimustietoa on kuitenkin vähän. Tietenkään biseksuaaleille, tai jos halutaan heistä käyttää uudempaa termiä panseksuaali, sukupuoli ei ole yhtä tärkeä kuin homo- tai heteroseksuaaleille. Kyselyjen perusteella kuitenkin myös biseksuaaleilla on usein preferenssi johonkin sukupuoleen, me ihmiset kun emme ole tasalaatuisia koneita, vaan jokaisella on omat preferenssissä.

Seksuaalisuus on pitkään määritelty liukumana, jonka yhdessä ääripäässä on täysin hetero ja toisessa täysin homoseksuaali mies tai nainen, siinä välissä kaikki käy enemmän tai vähemmän. Siinä välissä olevan on helppo yhtyä väitteeseen, että sukupuolella ei ole väliä, muilla ei niinkään. Siksi, kun joku väittää, että sukupuolella ei ole väliä, tulisikin aina rehellisyyden nimissä huomioida hänen seksuaalisuuteensa, koska se on kuten puoluekanta joka vaikuttaa mielipiteeseen.

Transfobialla leimaaminen toimi sosiaalisessa mediassa leimakirveenä, jolla pyritään estämään ei-toivittu keskustelu ja mustamaalaan, torjumaan ja jopa canceloimaan ei-toivotut keskustelijat. Metodi on tuttu wokeilta ja juontaa juurensa marxilaisiin perinteisiin: Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Liittolaisilta odotetaan ehdotonta lojaalisuutta, on vain yksi totuus.

Fobia on pelkoa – mutta entä jos ei ole pelkoa, vaan halun puute?

Fobiat ovat selvästi lääketieteessä määritelty mielenterveyden häiriö. Kyse on perusteettomasta pelosta ja tilasta, jossa ihminen tyyppillisesti itsekin ymmärtää pelkonsa olevan aiheeton, mutta ei pysty hallitsemaan sitä ja siitä oireita kuten esimerkiksi paniikkihäiriön. Fobiat vaikuttavat pelkääjän omaan elämään haitallisesti vaikeuttaen sitä, esimerkiksi ei uskalleta lentää lentokoneella. Mistä siis puhumme kun puhumme transfobiasta? Transfobia rinnastuu homofobiaan ja kyseessä on homoseksuaalisuuteen – tai transukupuolisuuteen – kohdistuvaa pelkoa, vastenmielisyyttä, ennakkoluuloisuutta, halveksuntaa tai syrjintää. Mutta, jos ei vain halua eikä kiihotu? Jos trans on ihan ok, mutta eroottiseen ja emotionaaliseen kiinnostumiseen tarvitsee tietyt fyysiset ominaisuudet; peniksen, vaginan, eturauhasen tms? Kenellä on oikeus sanoa, että soo soo soo, ajattelepas uudelleen?

Miksi siis on ok vaatia ja määrätä, että genitaaleilla ja muilla syntymänä myötä tulleilla sukupuoliominaisuuksilla ei saisi olla merkitystä parinvalinnassa? Kyse on eksistentiaalisesta asiasta, joka vaikuttaa merkittävästi jokaisen identiteettiin. Onko ihme, jos tämä herättää keskustelua? Onko oikein kieltää tämä keskustelu? Ei ole. Ymmärrys kasvaa keskusteluissa ja keskustelu kuuluu demokratiaan. Fanaattiset irtiotot kumpaankaan suuntaan eivät vie kehitystä eteenpäin.

Lue lisää: Pitkän linjan aktivisti: ”sisäinen taistelu vaurioittaa lhbt-liikettä ja vie sitä takapakkia”

Lue lisää: Priden historiaa kirjoitetaan uudelleen aktivismin varjolla

Lue lisää: Leena Krohn Ylelle: ”Sukupuoli ei voi olla vain mielessä”

Lue lisää: Debatti: Valtio ei voi määrätä sukupuoltani