Ramon Novarro (1899-1968) oli Hollywoodin supertähti – The Latin Lover. Hän teki läpimurtonsa mykkäelokuvan aikana ja huippuvuosinaan hän toi studiolleen enemmän rahaa kuin yksikään toinen tähti, paitsi Joan Crawford. Navarro oli kaikkien aikojen kalleimman mykkäelokuvanBen-Hur: A Tale of the Christ (1925) pääosan tähti, missä hänen ulkonäöstään otettiin kaikki irti. Se oli maailman ensimmäisiä elokuvia, jotka hyödynsivät mullistavaa uutta teknologiaa, värifilmiä.

Ramon Novarro

Novarro oli syntyjään Jose Ramon Gil Samaniego, hänen varakas perheensä pakeni Meksikon vallankumousta Yhdysvaltoihin. Kaukasialaisen vaalea Novarro sai uransa alussa kohtalon suoman odottamattoman boostin uralleen, kun valkokankaiden hurmuri Valentino kuoli ja latinorakastajan asema oli hänen. Navarro oli seksisymboli, ainakin valkokankaalla aurinkoisen iloinen ja veikeä, todellinen hurmuri. Katso vaikka itse, Novarron ja Greta Garbon tähdittämä Mata Hari (1931) on katsottavissa esimerkiksi iTunes Storesta. ”Novarro miehekkään kauniine kasvonpiirteineen ja sopusuhtaisine vartaloineen on ideaalinen nuori päällikkö”, hehkutti Suomen Kuvalehti 1924 elokuvasta Kaksi ihmistä ja Ben-Hurista Suomen kuvalehti totesi 1926 ”Ramon Navarro nuorena Ben Hur’ina on tavattoman mielenkiintoinen ja kaunis”. Kehitys kuitenkin vieri nopeasti eteenpäin ja uusi keksintö äänielokuva alkoi vallata alaa muuttaen elokuvaa perusteellisesti. Muutos oli kohtalokas monille mykän elokuvan tähdille vieden heiltä ammatin.

Ramon Novarro ja Greata Garbo elokuvassa Mata Hari

Vaikka naiset – ja osa miehistä – ihailivat Navarron androgyyniä olemusta ja kaunista vartaloa hänen meksikolainen aksenttinsa ei viehättänyt ja MGM jätti 1935 hänen sopimuksensa uusimatta. Jäljellä oli enää laskeva spiraali, jota vauhdittivat vankasti katolisen Novarron homoseksuaalisuudestaan kokema stigma ja kamppailu alkoholin kanssa. Navaro sai enää sivuosia elokuvissa ja televisiossa. Hänet nähtiin muiden muassa sellaisissa suosituissa sarjoissa kuin Bonanza (1965) ja Karjatila High Chapparal (1968).

Ramon Novarro tv-haastattelussa 1960, kun Ben Hurin toinen filmatisointi on juuri tehty.

Vuoteen 1968 mennessä Navarro oli jo joutunut muuttamaan pois Frank Lloyd Wrightin suunnittelemasta kartanostaan vaatimattomammalle maatilalle Los Angelesissa. Hänen suhteensa Hollywoodin toimittajalegenda Herbert Hoween oli myös päättynyt. Hiipuvan uran tuomat pettymykset ja alkoholi olivat jättäneet jälkensä ennen niin komeaan mieheen. Navarron tiedetään usein käyttäneen miesprostituoitujen palveluita helppona ratkaisuna. Kaksi sellaista tuli hänen luokseen keskiviikkona 30. lokakuuta 1968. Navarro avasi oven pukeutuneena siniseen ja punaiseen silkkiin ja päästi veljekset Paul ja Tommy Fergusonin sisään. Muutaman tunnin päästä hän oli  kuollut.

Navarro, 69, kestitsi Paulia, 22, ja Tommya, 17, ja yritti tehdä komeisiin nuorukaisiin vaikutuksen. Hän jopa otti kesken kestien viimeisen puhelunsa suositellakseen Paulia ystävälleen, koska näki tässä Hollywood-ainesta – tai häntä painostettiin siihen. Veljekset olivat kuitenkin vain rahan perässä, he olivat kuulleet muilta miesprostituoiduilta, että Navarro säilyttäisi kotonaan isoa summaa käteistä – mikä ei pitänyt paikkaansa – ja he tiesivät, että julkisuuden henkilönä tämä oli varakas. Seuraavana päivänä Ramon Navarro oli jälleen lööpeissä, viimeisen kerran.

Navarron sihteeri Edward Weber tuli töihin aamulla ja näki ensimmäisen täyden kaaoksen, tuoleja oli nurin, viinapulloja oli pitkin poikin. Hän kulki läpi yhdeksän huoneen huoneiston pimeään makuuhuoneeseen, kun hän avasi tiiviit verhot hän näki sängyllä Navarron alastoman ja pahoinpidellyn ruumiin.

Navarron kasvot oli pahasti murjottu. Peiliin oli kirjoitettu ruskealla meikkikynällä US GIRLS ARE BETTER THAN FAGITS, tarkoituksena oli lavastaa pieleen mennyt ryöstö. Navarro oli sidottu sähköjohdolla käsistä ja nilkoista, vammoja oli päässä, kaulassa, rinnassa, vasemmassa kädessä ja peniksessä. Ruumiinavauksen mukaan kuolinsyy oli tukehtuminen, Navarro oli jätetty tukehtumaan omaan vereensä. Hän oli myös ollut pahassa humalassa.

Navarron kohtalo onkin prototyyppi homofobian ja kaappielämän ruokkimalle väkivallalle, sen perikuva. Vanhempi mies kohtaa seksiä etsiessään nuoremman miehen, joka alkaa väkivaltaiseksi ja tapppaa.

Makaaberina kehityskulkuna Fergusonin veljeksistä tuli julkisuuden henkilöitä. Molemmille tuomittiin elinkautinen, mutta he pääsivät vankilasta jo varsin pian, toinen kuuden ja toinen yhdeksän vuoden jälkeen. Syyksi lyhyelle vankila-ajalle ollaan laajalti epäilty sitä, että kyseessä oli gaymiehen murha. Veljekset saivat naisilta ihailijaposti vankilaan ja toinen heistä nähtiin Truman Capoten haastattelssa television erikoislähetyksessä, heidän elämästään tehtiin useita tabloid-juttuja ja kohuromaaneja. Myöhemmät rikokset veivät heidät kuitenkin uudelleen kiven sisään.

Yli 30 vuotta supertähteyden jälkeen tapahtunut raaka murha, ja sen myötä paljastunut piiloteltu homous – piiloteltu, koska aika oli vielä ahdasmielistä – peittävät alleen loistokkaan uran ja merkittävän näyttelijän muiston.

Ramon Novarro
Ben-Hur: A Tale of the Christ (1925) elokuvajuliste
Mata Hari (1931) pääosissa Greta Garbo ja Ramon Novarro
Ramon Novarro elokuvassa Across to Singapore (1928)
Ramon Novarro elokuvassa Pagan (1929) eli Etelänmeren laulu.