Reilu viikko sitten tuli jakeluun merkittävä uusi tv-sarja. Moni yli 40-vuotias homomies on sitä jo ehtinyt hehkuttaa. Netflixin uutuussarja kertoo teiniromanssista. Tämä tarina ei ole kuitenkaan puhki kaluttu klisee. Heartstopper kuvittaa kahden nuoren miehen romanssin, toinen on gay ja toinen on bi. Tämä on se tarina, jota valtaosa meistä ennen vuosituhannen vaihdetta syntyneistä gay- ja bi-miehistä ei ole edes voinut kokea, isolle osalle myöhemminkin syntyneistä gay- ja bi-miehistä teini-iän rakkaussuhteet omaan sukupuoleen ovat korkeintaan haave. Kaikkille ei edes sitä.

Heteroille kaikki on helpompaa. Valloita nätti tyttö, mene naimisiin, tee lapsia.

Mitkä ovat homomiehen askelemerkit? Pane kaikkien kanssa, bailaa ja rällää. Jos laillisesti mahdollista, vie mies vihille ja jatka kaikkien kanssa panemista avoimessa avioliitossa.

Ok, romanttisen rakkauden ideaali ja haaveet sielunkumppanista on jo melko vakuuttavasti tallottu avioerotilastoilla, mutta vielä ne hallitsevat parisuhteessa olemisen kuvastoa. Ja miksi eivät hallitsisi?

Mikä tahansa syvällinen ja pitkäaikainen ihmissuhde tuo turvallisuuden tunnetta ja antaa paljon monella eri tasolla. Vankka luottamus ja hyvä yhteys toiseen ihmiseen saavat meidät hyrisemään. Sitä me kaikki kaipaamme. Se on terveydelle parempaa kuin vitamiinit. Yksinelävät kuolevat muita aiemmin.

Onko siis ihme, jos silmiin tulevat kyynelet, kun näkee tv-sarjan, jossa teini-ikäinen miespari löytää onnen toisistaan – enkä nyt tarkoita sitä viiden minuutin hetkeä homobaarin vessassa.

En sano, että kaikkien pitäisi pyrkiä avioliittoon. En sano edes, että monogamia on ainoa oikea tapa elää.

Sanon, että homo- ja bi-miehille pitäisi tarjota muitakin roolimalleja nykyisten kliseiden sijaan. Tuntuu kuin homomiehen identiteetti olisi yhdistelmä luolamiehen ja katutytön seksuaalisuutta ja prinsessan temperamenttia, mikä nyt kenelläkin enemmän painottuu. Mutta millaiseen aikuisuuteen ja vanhuuteen ne vievät, kun olet 40, 50, 60, 70, millaiselta näyttää eletty elämä?

Moni koki Heartstopperia katsoessaan jääneensä jotain oleellista paitsi herkässä iässä. Sanotaan, että seurustelun harjoittelu on hyvä aloittaa teini-iässä, koska muuten ne virheet ovat edessä sitten kolmenkympin tuolla puolen. Jos mitään seurustelusuhdetta koskaan tulee. Kaikille homomiehille ei tule, kaikille bi-miehille ei koskaan tulee suhdetta mieheen, miehet ovat vain panoja varten.

Kun HBO:n It’s a Sin -sarja tuli reilu vuosi sitten, sitä kritisoitiin homomiesten esittämisestä liiallisesti uhreina. Asian kova ydin meni monelta ohi. Se on kuitenkin koskettavasti taottu It’s a Sinin viimeiseen repliikkiin: ”He kuolivat [aidsiin] teidän takianne. He kaikki kuolivat teidän takianne.” Jos uskot, että sinulla ei ole oikeutta rakkauteen, jos uskot että miesten välillä ei voi syntyä samanlaista rakkaussuhdetta kuin miehen ja naisen välille, olet yhteiskunnassa jylläävän homofobian uhri.

Miesten väliseen rakkauteen on ladattu niin massiivinen häpeän painolasti, että se tuskin voi elää. Homo- ja bi-miehet ovat itsekin tämän häpeän sisäistäneet ja me – ihan jokainen jossain määrin – uskomme, että emme ole rakkauden arvoisia. Tämä näkyy sitoutumiskammona, itsetuhoisena käyttäytymisenä. Juhliminen ja vapaa seksi ovat ihania asioita, mutta jos häntä vie koiraa, voi olla että parempi olisi ottaa ainakin pari askelta kuonon suuntaan.

Voisivatko homomiehen askelmerkit olla; valloita komea mies, panosta kumppanuuteen. Ainakin se olisi tervetullut väsyneen seksihurjastelijan rinnalle.