Helsingin Sanomat käytti sanaa homobaari, samoin Ilta-Sanomat. Reuters, abc, New York Times, Al Jazeera ja Guardian muiden muassa kirjoittivat ”gay bar”, kuten London Pub itsensä määrittelee verkkosivuillaan. Oslon vanhin gaybaari toteaa myös olevansa ”Gay headquerters” eli homopäämaja. Sanan gay voi kääntää melkolaillla huoletta homoksi, vivahde ero jää, mutta se ei ole merkitsevä.

Seta sen sijaan ilmaisi osanonttonsa sosiaalisessa mediassa, Facebookissa ja Instagrammissa käyttäen London Pubista termiä ”queerbaari”.

Yllä London Pubin sivun yläpalkki alla Setan Facebook-päivitys.

Sanalla queer ei ole paljonkaan tekemistä gay-sanan eli homoseksuaalin kanssa. Queer tarkoittaa aivan jotain muuta. Hetken aikaa se vuosituhannen alussa sitä käytettiin särmikkäänä markkiniointiterminä käsittäen saman, mitä nykyään kuvaa lyhenne hlbtqia+, oli tv-sarjat Queer as a Folk ja Queer Eye. Jo silloin queer oli anarkistisesti ja poliittisesti laututunut ja se on sitä tänä päivänä täysin. Queer kuvaa paitsi heteronormatiivisen seksuaalisuuden myös binäärisen sukupuolen haastamista. Lisäksi se liittyy vasemmistolaisuuteen ja usein myös feminismiin.

Miksi Suomen merkittävin ihmisoikeusjärjestö, joka  – ainakin väittää – edustavansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä yhtäläisesti – ei puhu homobaarista tai edes gaybaarista, vaan vaihtaa tilalle queerbaarin? Kysymys on aiheellinen, koska kyseinen ravintola itse toteaa olevansa gaybaari. Se on aiheellinen myös siksi, että Seta on muuten hyvin tarkka terminologiasta. Terminologiasta, sanavalinnoista, kannattaakin olla tarkkana, sillä niillä käytetään valtaa. Kysymys herää myös, koska homomiesten keskuudessa on vuosikausia nuristu Setan painotuksista, osan tyytymättömyydestä toki kohdistuen Helsingissä paikalliseen mm. Helsinki Pridea järjestävään (HeSetaan, nykyään) Helsinki Pride -yhteisöön.

Hlbt-liikehdinnässä etenkin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on ollut jo jonkin aikaa tiettyä turbulenssia, jossa liikkeen sisäinen voimatasapaino, tai ainakin energiataso. Johtuen näille maille ominaisesta yhteiskuntakehityksestä, etenkin värillisten ja sukupuolivähemmistöjen ääni kuuluu entistä lujempaa, koska se on aiemmin jäänyt varjoon. Vaikka meillä Suomessa yhteiskunnallinen todellisuus on erilainen, samaa on omaksuttu myös meille hyvin näkyvissä määrin. Toki aina ajassa on pyrittävä hoitamaan ne epäkohdat, jotka silloin ovat ajankohtaisia. Kyse on vain siitä, miten ne ratkaistaan. Jos koetaan, että [valkoiset] homoseksuaalit ovat jo osansa saaneet ja jotain väärin tehneet, onko oikein tuuppia meidät ulos, mitätöidä meitä? Ei ole. En tiedä, mistä rautalangasta tämä pitäisi vääntää, sillä tämä viesti ei kuulu, koska sitä ei haluta kuunnella.

Setan puheenjohtaja Kerttu Tarjamo vastasi, kun kysyin miksi Seta määritteli London Pubin queerbaariksi gaybaarin tai homobaarin sisään – ja hän ei vastannut, mikä tietenkin on medialukutaitoiselle selvä vastaus. Tarjamo kertoi sanavalintansa perustuvan norjalaisten järjestökollegoiden käyttämään skeive-käsitteeseen. Mitään oikaisua ei tehty.

Hlbt-järjestöt eivät siis pysty enää puhumaan homobaarista.

Näissä tunnelmissa kannattaa katsoa Pride-dokumentti, viisi osainen sarja, joka on ainakin Disneyplussalla. Se kertaa pridehistorian päätyen tähän päivään ja loppuu queerin lausumiin sanoihin: ”Me olemme toisenlainen voima (we are different kind of power)”.

Helppo hokema ”muutos on aina hyvästä” todetaan usein, kun ei haluta keskustella. Mutta mitään hyvää ei ole sellaisessa muutoksessa, jossa tietty ihmisjoukko tuupitaan ulos. Silloin puhutaan syrjinnästä eikä sitä pyhitä mikään. Suomessa ei edes ole hlbt-järjestöissä syrjitty sukupuolivähemmistöjä, joten sekin ”oikeutus” revanssille puuttuu.

Oslon terrori-isku osoittaa, että me tarvitsemme yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä. Tiedän, että jauhan tästä paljon. Mutta aion jatkaa tämän jauhamista niin kauan, että omahyväinen jeesustelu lakkaa ja hyveellistä esittävät ihmiset ja järjestöt huomaavat että ei ole pakko pyllistää yhtäälle edistääkseen toisen joukon asiaa. Jos nämä tahot oikeasti arvostavat Stonewallin perintöä, he tekevät sen pian. Sillä Stonewallin opetus on yhteisöllisyys ja yhteisvoima. Rähinä ei toki koskaan päättynyt, se siirtyi hlbt-järjestöjen sisälle. Nyt näyttää siltä, että me homot rähisemme heille muille ulkopuolella. On raskasta tulla mitätöidyksi, mutta vielä raskaampaa se on kun mitätöintiä ja poissulkemista tulee niin sanottujen omien taholta.