Koetko kuuluvasi gay-yhteisöön tai laajemmin hlbtqia+ -yhteisöön? Jos kyllä, millaisessa vuorovaikutuksessa olet muihin yhteisön jäseniin? Tiedätkö, mikä on yhteisösi tavoite?

Mainos

Nykyään ainakin lähes jokainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä uutinen tai muu maininta mediassa tai sosiaalisessa mediassa sisältää termin yhteisö: Hlbtq-yhteisö, joskus vain gay-yhteisö, transyhteisö, bi-yhteisö. Yhä useammin käytetään myös termiä queer-yhteisö, vaikka queer ei oikeastaan kuvaa seksuaalivähemmistöön kuuluvaa henkilöä kovinkaan hyvin. Yhteisöä puhutellaan ja yhteisöä varten toteutetaan asioita, kuten tapahtumia tai baari.

Mutta mikä on tuo yhteisö? Napakka vastaus, ei mikään. Mitään isoa ja laajaa yleistä gay-yhteisöä tai hlbtqia+ yhteisöä ei ole olemassakaan. Jos väite tuntuu rajulta, on pohdittava mitä yhteisö terminä merkitsee.

Yhteisön määritelmä ei ole aivan helppo, mutta on tiettyjä reunaehtoja sille, että ihmisjoukkoa voidaan kutsua yhteisöksi. Ihmisjoukon koolla ei ole merkitystä. Yhteisöllä on jotain yhteistä, mutta se ei yksin riitä.

Seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti ei vielä riitä luomaan yhteisöä. Emme puhu heteronaisten yhteisöstä tai peniksellisten yhteisöstä. Puhe hlbtqi-yhteisöstä ohittaa myös sen, että seksuaalivähemmistöillä ja sukupuolivähemmistöillä on eri tulokulma, sukupuolivähemmistöihin kuuluvat myös heterot, samoin aseksuaaleihin. Koetaan syrjintää hlbtq-yhteisön sisällä. Merkki yhteisön keinotekoisuudesta tämäkin?

Yhteisön tekee sen jäsenten välinen vuorovaikutus ja yhteinen tarve ja tavoite – ja kun sen toiminta tapahtuu jollain tapaa koordinoidusti ja kun yhteisön jäsenet mieltävät olevansa toistensa tukena ja saavansa tarvittaessa tukea. Yhteisö on mielentila, yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka tulee yhteisestä toiminnasta ja yhteisestä historiasta.

Hlbtqia+ ihmisillä ei ole mitään valittua edustajaa, joka olisi ilmaisut yhteisen tahtomme, yhteisömme tavoitteet, jonka me sen jäseninä olisimme ottaneet omaksemme ja jonka eteen toimimme toisiamme tukien. Sellainen ei ole Seta, ei Helsinki Pride yhteisö, ei QX.fi eikä kukaan sosiaalisen median vaikuttaja.  Setalla ei ole henkilöjäseniä, vaan sen jäseniä ovat alueelliset järjestöt, kuten vaikka Saimaan SETA. Alueelliset järjestöt taas ovat hyvin pieniä. Edellä mainitut kertovat hlbtqi-ihmisten tilanteesta ja pitävät siihen liittyviä seikkoja, etenkin epäkohtia esillä ja pyrkivät niitä poistamaan, mutta ne eivät ole yhteisö tai edes sen yleisesti valittu edustaja siten kun termillä hlbtqi-yhteisö sitä tarkoitetaan. Jokainen edellä mainittu voi edistää yhteisöllisyyttä ja sitä varmasti pyrkiikin tekemään, mutta yhteisö on jotain muuta.

Helsingin metropolialueella asuu puolitoista miljoonaa ihmistä, mutta alueella toimivalla Helsinki Pride yhteisö ry:llä on vain 456 jäsentä (2021). Jos lasketaan Helsingin metropoliauleen hlbtqi-ihmisten määrä pienimmän olettaman, kaksi prosenttia väestöstä, mukaan, tuloksena on 30 000 henkilöä, heistä vain puolitoista prosenttia kuuluisi siis hlbtq-järjestöön, eli yhteisöön. Todennäköisesti Helsingin metropoliauleella on kahta prosenttia selvästi suurempi määrä hlbtqi-ihmisiä, ehkä ainakin 10 prosenttia siis jopa 150 000 ihmistä- tällöin faktisesti yhteisöön kuuluisi vielä selvemmin vain murto-osa meistä. Järjestö edustaa vain jäseniään. Yhteisö ei tarkoita järjestöä eikä paikkaa.

Kun sanotaan, että hlbtqi-yhteisön pitää esimerkiksi huomioida paremmin rodullistetut ja sukupuolivähemmistöt, kenelle silloin puhutaan? Keneltä vaaditaan toimia?

Kymmenisen vuotta sitten Helsingin homoyhteisö otti kantaa, kun muutama henkilö toimi epäasiallisesti yhdessä kaupungin pyörittämässä yleisessä uimahallissa. Tuolloin yhteisöä edusti Ranneliike.net., mutta oliko mitään mandaattia? Ei. Oikeammin kyse oli siitä, että gaymies kertoi mielipiteensä muutaman muun gaymiehen teoista. Yhteisö ei puhunut, koska sitä ei ole. Moni gaymies hyvin todennäköisesti oli samaa mieltä kyseisten tekojen sopimattomuudesta uimahalliin, mutta kyse on yksilöiden mielipiteistä ja yleisestä paheksunnasta, ei yhteisön muodostamasta kannasta. Vaikka Ranneliikkeellä oli ainakin tuohon aikaan, vilkas keskustelufoorumi, se ei tee siitä yhteisöä sen varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan, että todettiin asiaa ratkotun yhdessä homoyhteisön kanssa, olisi tullut todeta vähemmän mahtipontisesti, että gaymiesten näkökulmaa tilanteen käsittelyyn toivat kyseiset henkilöt, kyse oli siis asiantuntijatyyppisestä konsultaatiosta. Kun yhteisöä ei ole, ei sitä voi kukaan edustaakaan.

Hlbtq-yhteisöstä, gay-yhteisöstä puhuminen kannattaa lopettaa. Ensinnäkin se  johtaa ajatusharhaan yhteisöllisyydestä ja jos sitä alkaa odottaa pettyy pahasti,  sitä ei ole sen enempää kuin yhteisöäkään. Kylmä niskojen nakkelu gaybaarissa on helpompi kestää, kun ymmärtää, että kyseessä ei ole yhteisön torjunta, vaan vain joidenkin yksilöiden syystä tai toisesta. Kun ymmärtää, että yhteisö ei ole totta, on helpompi vapautua niistä yhdenmukaisuuden paineista, joita yhteisöön liitetyt sterotypiat pitävät yllä ja voi keskittyä olemaan oma itsensä. Voi esimerkiksi olla helpompi ymmärtää, että seksihurjastelu darkroomeissa, päihteet ja PrEp eivät liity homouteen, eivät ole gay-yhteisön normi, vaan vain yhden ihmisryhmän tapa olla ja elää, sinulla voi olla heidän kanssaan yhteistä kiinnostus miehiin, mutta ei mitään muuta. Tai että kaikki twinkit eivät ole bottomeja ja että avoin suhde ei ole homosuhteiden normi. Yliseksualisoidut stereotypiat määrittävät oletettua gay-yhteisöä suuressa määrin.

On pieniä rajattuja yhteisöjä, kuten alueelliset järjestöt tai tietyn asuintalon tai kaupunginosan gayt, joissa yhteisöllisyyttä voi kokea ja joista voi puhua yhteisönä. Mutta näitä ei tarkoitetakaan silloin kuin yleisesti puhutaan hlbtqi-yhteisöstä, kun viesti on ulotettu jokaiselle seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajalle.

Pridelipun päivittänyt aktivisti Jason Domino vaati marginalisoiduille lisää näkyvyyttä ”queer-yhteisöissä”. Missä? Hlbtqi-ihmisten keskuudessa? Kuinka monella meistä todella on mitään sitä vastaan? Hlbtq-yhteisölle osoitettu vaatimus on osoitteleva ja sanoo, että emme ole toimineet oikein, vaikka missä me olemme edes toimineeet? Valtaosa ei kuulu mihinkään hlbtq-järjestöön, eikä osallistu edes prideille tai käy edes ”skenen” baareissa. Jos näkyvyyden antamisella tarkoitetaan syrjään astumista, esimerkiksi jättämällä osallistumasta prideille on vaatimus kohtuuton, pride kuuluu kaikille, mikä on myös usein ääneen lausuttu. Moni elää omaa elämäänsä, jossa ei edes kohtaa muita kaltaisiaan kuin satunnaisesti. Kuka voi sanoa, mitä Suomen tai edes Helsingin gaymiehet mistäkin asiasta ovat mieltä? Hokemat ovat oletuksia, eikä tätä tulisi hämärtää puhumalla ”yhteisössä” vallitsevista ei-toivotuista asenteista, kun todellisuudessa puhutaan joistakin puhujan tiedossa olevista tai väittämistä yksilöistä.

Hlbtq-yhteisölle osoitettu viesti kertoo puhujastaan ja hänen ennakkoluuloistaan. Jos joku taho suuntaa palveluita tai tuotteita yhteisölle, kuvaus on hyvin epämääräinen ja ehkä turhan toiveikas nojauteussaan vain seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Huonosti kohdistettu viesti menee ohi. Ei alusvaatteitakaan myydä pelkästään sukupuolen perusteella, muillakin seikoilla on merkitystä.

Lopettakaamme siis puhe hlbtqi-yhteisöstä ja puhukaamme sen sijaan hlbtqi-ihmisistä. Se ei tarkoita yhteisöllisyydestä tai sen tavoittelemisesta luopumista, se vain kuvaa tilanteita tarkemmin, kuin monimuotoisten ja -ulotteisten yksilöiden pakottaminen samaan nippuun.

Hlbtq-ihmisiä puhuttaa Israelin uusi hallituskokoonpano.

Hlbtqi-ihmiset pelkäävät Venäjällä lainsäädännön kiristyttyä.

Queerien tulisi antaa lisää näkyvyyttä marginaaliryhmille.