” Siellä (kulkueessa) on aina vaan lihaksikkaita homomiehiä heilumassa pienissä stringeissä. Pitäisi olla voimakkaampi viesti meidän kaikkien puolesta, eikä pelkkä bilekarnevaali. Pride pitäisi olla ylpeyttä, keskustelua, asioista kertomista.” (Toim. huom.: Lainaus on Helsinki Pride yhteisön (ennen HeSeta) sivustolla 17.5.2019 julkaistusta artikkelista).
Suomessa on mielestäni hyvinkin laajasti koko sateenkaaren kirjo näkyvissä

Tuo särähti silmääni. En tiedä minkä maan kulkueesta tässä puhutaan, mutta Suomessa ei ole kyllä pahemmin vastaavaa näkyä tullut vastaan. Useamman eri kaupungin pridet kokeneena. Suomessa on mielestäni hyvinkin laajasti koko sateenkaaren kirjo näkyvissä kulkueessa ja varsinkin itse puistojuhla on Helsingissäkin lähes poikkeuksetta ollut aina varsin asiallinen ja keskustelupainotteinen. Siinä missä muualla monessakin suuressa pridekaupungissa tuo tapahtuma on karvoihin katsomatta koko kansan juhlaa ja siihen osallistuvat leimautumisen pelkoa vailla yritykset ja niin heterot, ”etuoikeutetut valkoiset cis-homomiehet” kuin muutkin kaikenkirjavat iloiset ihmiset. Pride-tapahtumiin panostetaan ja niihin osallistuu hurjasti ihmisiä kuka aatteen, kuka kaupallisen näyttävän shown takia. Mutta se on kaikkien juhla.

Taannoin juuri Maspalomas Prideilla Kanariansaarilla juhlineena mietin vain, kuinka erilainen Helsinki Pride olisi jos siellä olisi yhtä kova meininki. Jos me yhteisönä järjestäisimme niin kovat bileet, jonne kaikki haluaisivat tulla. Ja kun ne kaikki sitten tulisivat, silmät avautuisivat ehkä syvemmillekin ajatuksille aiheesta.

Suomessa tuntuu vallitsevan meidän sateenkaariyhteisömme sisällä vihamielinen sekasorto

Jos meillä olisi se laaja kirjo erilaista ohjelmaa, kaupallinen tuki ilman poliittista leimautumista ja jokainen saisi juhlia tuon viikon omalla tavallaan erilaisuutta. Kuitenkin samalla näyttäen maailmalle että olemme kaikki samanlaisia. Yhtä ihmisiä. Sehän on kuitenkin osittain pride-juhlien viesti ja ajatus. Että jokainen hyväksyttäisiin sellaisena kun on ja jokaisella on oikeus olla mitä on. Olipa se sitten hetero, ”etuoikeutettu valkoinen cis-homomies”, drag queen, transihminen tai kuka tahansa. Eikö se ole se todellinen ajatus? Eikö meidän kuuluisi ”kutsua ne heterot kotiimme” ja näyttää, että olemme sydämeltämme aivan kuten muutkin mutta hieman värikkäämmässä käärepaperissa.

Tällä hetkellä Suomessa tuntuu vallitsevan meidän sateenkaariyhteisömme sisällä vihamielinen sekasorto. Pridejuhlissa usein meininki on melko poliittista ja marginaaliväestölle suunnattua. Tottakai puutteelliseen translakiin liittyviä asioita pitääkin rummuttaa ja on paljon asioita joista pitää puhua mutta eikö yleinen monipuolisuus ja myös positiivisuuskin avaisi lisää ovia ja toisi niitä uteliaitakin ihmisiä paikalle tähän maailmaan? Oma näkemykseni on se, että olemme luoneet tästä itsellemme tiukan kuplan jonne eivät kaikki tunne mahtuvansa. Emmekä avointa ja raikasta juhlaa erilaisuuden ja samanlaisuuden rajamailta. Ikäväkseni olen tavannut matkallani monia vähemmistöön kuuluvia ihmisiä jotka eivät koe mahtuvansa tähän yhteisöön tai kokevansa pride-juhlia omakseen.

Olemme luoneet tästä itsellemme tiukan kuplan jonne eivät kaikki tunne mahtuvansa

Viime aikoina on paljon puhuttu transihmisten oikeuksista mutta koen, että tämä ”etuoikeutettu valkoinen cis-homo” konsepti on katkera ja kyyninen ajatusmaailma ja halkaisee sateenkaariyhteisön kahtia. Enhän minäkään ollut katkera ”etuoikeutetuille valkoisille heteromiehille” vaikka edelleen he ovat monella tavalla paremmassa asemassa kun minä, femiinisen näköinen, drag-queeninä keikkaileva, stereotypinen entinen Mr. Gay Finland perintöprinssi. Tottakai on jännittänyt kulkea junalla Riihimäelle täydessä drag-tällingissä ja tullut otettua elämässään myös kirjaimellisesti turpaan, koska ”näyttää liian homolta”. Ja tottakai meidän kuuluu tehdä tästä maailmasta turvallinen paikka kaikille. Mutta jos leimaamme oman yhteisömme sisällä katkeruudenpäissään ihmisiä ja lokeroidumme vielä tiukemmin omaan sokkeloomme, emme saavuta avointa, terve-henkistä ja tiivistä yhteisöä? Ja tämä toimii kaikkiin suuntiin.

Pride-juhlan kuuluisi olla kaikkien juhla

Olen tietoinen priden historiasta ja meille kaikille se varmasti merkitsee samoja asioita. Olen kokenut priden hienoiksi tapahtumiksi niin siviilissä tai esiintyessäni niissä. Niin miehen roolissa tai draginä kulkueessa. Tehdään pridesta vieläkin näyttävämpi ja näkyvämpi juhla kaikille ja nimenomaan juhla.

Meidän kuuluisi olla yhteisö ja Pride-juhlan kuuluisi olla kaikkien juhla siitä missä olemme tänään, että olemme me ja että olemme kaikki yhtä ja samaa. Ei pilata sitä katkeruudella tai paatoksella?

Kirjoittaja on Drag Show Artist 2017 ja keikkaile nimellä Xenia. Hän on myös Mr. Gay Finland 2017 1.Perintöprinssi ja Afrodisiac-Tanssiryhmän leader.

Kirjoitus on vastine Helsinki Pride yhteisön (ennen HeSeta) uusitulla sivustolla 17.5.2019 julkaistuun artikkeliin.