Monien tieteentekijöiden ja hämmentävästi myös kirkonmiesten kiinnostuksen kohde on ollut erityisesti miesten homoseksuaalisuus ja sen oletetut syyt. Tasapuolisuuden nimissä on kenties hieman pohdittu myös syitä naisten homoseksuaalisuudelle. Selityksiä on koetettu löytää sille, miksi joku yksilö on homoseksuaali. Teorioita on useita. Niistä ainuttakaan ei ole voitu hyväksyä pitäväksi syyksi homoseksuaalisuudesta. Monet noista tutkimuksista vähintäänkin vihjaavat, että jotakin on mennyt vikaan miehen taikka naisen seksuaalisuudessa niin että hänestä ”tuli” homo. Seuraavassa sellaisia väitteitä ei tueta mitenkään.

Mainos

Perusteita homoseksuaaliselle identiteetille on haettu kenties aivan vääriltä tahoilta. Vertaa esimerkiksi tiedemiehiä, jotka etsivät tuloksettomasti muiden sivilisaatioiden radiosignaaleja avaruudesta ja ihmettelevät, missä kaikki muut luuraavat. Ehkäpä nuo sivilisaatiot ovatkin jo läsnä meidän keskellämme jossakin toisessa ulottuvuudessa. Meiltä vain puuttuu kyky nähdä heidät.

Aivan uuden suunnan antaa maisteri Miia Kontro, joka on väitöskirjatutkija ja tietokirjailija. Hän on kirjassaan Heijastus menneisyydestä tutkinut suomalaisten kokemuksia edellisistä elämistä. Tähän alueeseen monet tieteentekijät eivät koskisi pitkällä tikullakaan, koska voivat tulla luokitelluiksi sekopäiden joukkoon. Tutkimusrahoituksetkin voivat pysähtyä kuin seinään. Kirkonmies toteaa puolestaan tuollaiset väittämät syntisiksi ja oikotieksi helvettiin. Asiaa ei sen pidemmälle tarvitse perustella, koska hänellähän on hallussaan se ainut oikea tieto ja totuus.

Miia Kontro uskaltaa. Hän tarkastelee näkemyksiä siitä, voiko ihminen syntyä uudelleen ja mitä vaikutuksia tällä voisi olla.

”Persoonallisuuden piirteet, henkilökohtaiset mieltymykset ja tottumuksen pysyvät usein samanlaisina elämästä toiseen. Stevensonin mukaan 90 prosentissa tapauksissa lapsi palaa takaisin samansukupuolisena kuin edellisessä elämässään. Jäljelle jäävä kymmenen prosentin osuus onkin herättänyt tutkijoissa kysymyksiä, jotka liittyvät homoseksuaalisuuden, transseksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin näkökulmiin”.

Nyt päästään itse asian ytimeen. Kontro toteaa: ”Tutkimusten mukaan tapaukset, joissa lapsi kokee olleensa edellisessä elämässään toista sukupuolta, saattavat synnyttää vaikeuksia sopeutua uuteen sukupuoleen nykyisessä elämässä”.

Homoseksuaalisuuden syyksi Stevenson ja Keil (2005) ehdottavat, että saattaa olla olemassa jokin ”aiemmin tuntematon tietoisuuden tekijä”. Juuri sehän saattaisi olla tuo edellisen elämän vastakkaisen sukupuolen olomuoto ja sen heijastuminen nykyiseen elämään.

Nykyisin käytössä olevalla regressioterapialla tutkitaan ja hoidetaan joitakin persoonallisuudessa ilmeneviä vaikeuksia, jotka eivät ole ratkenneet tavanomaisessa terapiassa. Syy voi löytyä silloin edellisen elämän traumaattisesta kokemuksesta, joka voidaan purkaa tuolla terapiamenetelmällä. Samaisella menetelmällä on tullut esille, että homoseksuaalilla henkilöllä on ollut edellisessä elämässä vastakkainen sukupuoli kuin se mikä hänellä on nykyisessä olomuodossaan. Näin ei kuitenkaan ole jokaisessa tapauksessa.

Kiinnostava seikka on Stevensonin 90 prosentin väite henkilön paluu samassa sukupuolessa hänen jälleensyntymässään. Jäljelle jäävä 10 prosentin osuus on kokoluokkaa, jollaiseksi on arvioitu homojen määrä populaatiossa.

Myös transihmisille tämä näkemys voi antaa paljonkin. Se voi esimerkiksi auttaa käsittelemään sukupuoliristiriidan herättämiä ajatuksia ja tunteita.

Läntisissä kulttuureissa jälleensyntymän käsite on aika vieras. Reinkarnaatio, eli jälleensyntymä julistettiin yksinkertaisella päätöksellä harhaopiksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553. Itämaisissa uskonnoissa jälleensyntymisoppi kuuluu keskeisesti mm. buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Kielitoimiston sanakirja määrittelee reinkarnaation uudelleenruumiillistumaksi.

Entäpä jos…

Entäpä jos joku todella pystyisi todistamaan pitävästi jälleensyntymän ja edellisen elämän vaikutukset tähän nykyiseen elämäämme. Ehkäpä homoseksuaalisuus tulisi silloin todennetuksi vastaansanomattomasti normaaliksi ihmisen elämän muunteluun kuuluvaksi piirteeksi. Se ei silloin tarvitsisi minkäänlaista erityishuomiota.

Lisää tutkittavaa ja pohdittavaa riittäisi toki myös jatkossa. Vaikkapa ilmiö, miksi sisarusparvesta nuorin on homo?

Vuosikymmeniä, jopa satojakin vuosia jatkunut sateenkaari-ihmisten leimaaminen on jättänyt syviä jälkiä kaikkien sellaisen kohteeksi joutuneiden ihmisten itsetuntoon. Seurauksena on ollut mm. muita korkeampi alttius itsemurhille ja itsesyrjintään. Sanottaisiin vihdoin tieteen tai muulla painoarvolla ja yhteisymmärryksellä, ettei mitään vikaa oikeasti koskaan ole ollutkaan. On vain ihmisen elämien jatkumo. Seurauksena olisi aikaisempaa tasapainoisempi sateenkaari-ihminen.

Sellainen utopia ei ikävä kyllä toteudu nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. On olemassa hyvin monia tahoja, jotka tarvitsevat itselleen käyttökelpoisen vihollisen. Ääriuskonnollisilta liikkeiltä häviäisi suosittu syntisäkki, jota on ollut tapana hakata. Pitäisi löytää sopiva uusi sellainen. Siksi uutta ajatusta vastaan pantaisiin hanttiin kynsin hampain, aivan kuten tähänkin asti.

Homot ovat kelvanneet vihollisiksi myös poliittisiin tarkoitusperiin oikein mainiosti. On ollut jo jonkin aikaa nähtävillä, kuinka useissa länsimaissa on tapahtunut homojen muuttuminen aikaisempaa ”salonkikelpoisimmiksi”, vrt. Tom of Finlandin nykyinen suosio. Se on aiheuttanut tarpeen löytää nopeasti uusi samankaltainen vihollinen.

Juhani Viherlahti