Kommentoin Turun prideä omasta, yksityisen cis-homon näkökulmastani sekä näen sen nykytilan osana suurempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Ensinnäkin, vaikka turkulainen olenkin, en osallistunut tänä vuonna tapahtumaan. Pääsyynä oli Juho Pylvänäisen valinta puistojuhlan ensimmäiseksi puhujaksi. Hänen käyttäytymisensä esimerkiksi Twitterissä on puhdasta nettikiusaamista ja kommunikointitapansa erimielisiä kohtaan, kauniisti sanottuna, ala-arvoista. Mainittakoon, että itselläni ei ole antipatioita kyseistä henkilöä kohtaan, vaikka hän ajatuksiani onkin haukuskellut.

Toiseksi en pidä siitä, että pridestä tehdään jonkin vihaisten nykyfeministien mielenosoituskulkue. Pride on mielestäni ilon ja hauskuuden juhla, jossa on esillä komeaa paljasta pintaa ja hurlumheitä. En halua nähdä pridessä, kärjistetysti sanottuna, uhriutuneita feministejä.

Mielestäni feministit ovat vääristäneet keskustelun ihmisoikeuksista ja yleensäkin humaanista, inhimillisestä ajattelusta. Luonnollisesti heikompaa pitää auttaa, eikä ketään saa syrjiä. Tämä on universaali, hyvä ajatus. Kuitenkin modernien feministien hyökkäävä ja halveksuva käytös on aiheuttanut minussa melkein vastareaktion, jossa kaikki liberaalina pidetty alkaa tuntumaan vastenmieliseltä. Vaikuttaa siltä, että ainakin somessa nämä vihaiset joukot ovat liittäneet kaikenlaisen ihmisoikeuksien puolustamisen omaan aatteeseensa.

Osallistuin tänä vuonna Helsinki Pride -kulkueeseen. Koin sen mukavaksi ja avoimeksi, vaikkei sää sallinutkaan paljoa paljaan pinnan esittelyä.
Henkilökohtaisesti minusta on kurjaa, että vuosikymmeniä oikeuksiensa puolesta taistelleiden homojen sekaan tunkee näitä vihaisia feministejä omine agendoineen. Trans- ja muut sukupuolivähemmistöt saavat toki osallistua juhliin mutta heidän tulee tehdä ilon ja hyvän mielen hengessä. Ei mielenosoituksena, jossa tuodaan esille vihaa.

Minua myös harmittaa ilmapiiri, jossa eri seksuaalivähemmistöistä tehdään uhreja. Olen luonnollisesti tavannut joukon transihmisiä, ja he ovat mielestäni aina edustaneet rohkeutta. En ole koskaan nähnyt heitä minkäänlaisina uhreina. Päinvastoin.
Mielestäni nykyfeminismi imee sen ilon ja vapauden, ja vapaamielisyyden, joka pride-tapahtumiin on totuttu liittämään.

Pride-juhlan ajankohta on myös vähän harmillinen, loppukesä. Sen voisi järjestää juhannuksen jälkeen, jolloin illat ja yöt ovat vielä valoisia ja päivät lämpimiä.

Edelleen, priden tulee olla aurinkoinen vapauksien ja ilon, hyvän mielen juhla, johon kaikki ovat tervetulleita. Siitä ei tulisi tehdä liian poliittista saati mielenosoituksellista, olivat priden juuret sitten mitkä hyvänsä. Kaikki tapahtumat muuttivat aikansa kuluessa jollain tavoilla, samoin myös niiden luonne.

Stonewallin tapahtumista on kulunut 50 vuotta. Tuona aikana mielenosoituksesta on muodostunut, varsinkin suurissa kaupungeissa, koko kaupungin kattava juhla, johon osallistutaan sankoin joukoin. On komeaa paraatia ja komeaa katseltavaa. On keskikesä, ihmiset ovat lomilla ja kaikilla on hauskaa.

Miksi redusoida tämä tapahtuma pienessä kaupungissa pelkäksi happamuuden kulkueeksi, jossa marssivat pelkästään itsensä jollain lailla uhreiksi kokevat? Auttaako moinen negatiivisuus näitä ihmisiä? Epäilen pahasti. Asioita edistetään ilolla ja hauskuudella, ja kyllä, silmänruoalla. Tämä on asia, joka esim. päättäjien tulee nähdä. Ei vihaisia, epävarmoja ja lyhyttukkaisia feministejä kantamassa lippujaan kuin jotkut kettutytöt konsanaan.

On toki hienoa, että kaikki pyritään ottamaan huomioon ja kaikille annetaan ääni kertoa omista vaikeuksistaan ilman, että heitä jollain tavoin solvataan. Mutta se tapa, jolla sitä nykyään tehdään on väärä. Se aiheuttaa vain vastareaktioita ja inhoa niin ulkopuolisissa kuin vähemmistöjen sisällä. Liika poliittinen korrektius aiheuttaa pitkällä kantamalla yleensä ainoastaan enemmän pahaa kuin hyvää.

Lopuksi en sanoisi, että kyse on enää yhteiskunnallisesta keskustelusta, vaan muutaman kovaäänisen yksilön mauttomasta huutelusta. On toki selvää, että pride on tietenkin subjektiivinen asia, josta ilmaistut mielipiteet ovat kaikki yhtä oikeita tai vääriä. Mutta niin kauan, kun Turussa ei nähdä glitteriä ja lihaksia suuren maailman tyylin vaan kulkue, joka suurin piirtein imee elämän ympäriltään, en aio osallistua.

P. S. En ole myöskään kasvissyöjä. Jos menen priden kaltaiseen tapahtumaan, haluan lihaa.”

Haluatko osallistua tähän keskusteluun tai kertoa mielipiteesi jostain muusta ajankohtaisesta asiasta, ota yhteyttä [email protected]