Roolituksista on keskusteltu vimmaisesti ja ei aina kovinkaan asiallisesti monissa maissa jo jonkin aikaa. Kiista alkaa yleensä siitä, että etnisen tai transhahmon rooliin vaaditaan saman taustan omaava näyttelijä. Joskus vaatimus esitetään, vaikka teoksen hahmo ei kuuluisikaan mihinkään etniseen ryhmään tai olisi transtaustainen, jos hahmo on sitä alkuperäisteoksessa. Tällaisen kohun keskelle joutui Kansallisteatteri syksyllä 2020. Näytelmään Kaikki äidistäni oli valittu Janne Reinikainen Agrado nimisen hahmon rooliin. Näytelmä perustuu Pedro Almodóvarin saman nimiseen elokuvaan (1999), jossa hahmo on transnainen. Näytelmä ei kuitenkaan perustunut elokuvan käsikirjoitukseen, vaan myöhempään näyttämösovitukseen, jossa Agrado olikin trasvestiitti.

Mainos

Esimerkkejä roolitusten aiheuttamista kiistoista on useita, perääntymisiäkin on tapahtunut. Suurta melua ei ole sen sijaan näkynyt gay-, lesbo- tai bi-roolituksista, joista on lähinnä nähty kiittelyä onnistuneista tai rohkeista roolityöskentelyistä, useimmiten lähinnä eroottiselta kantilta.

Helsingin Sanomien haastattelussa Pedro Almodóvar kertoi mitä hän ajattelee roolituksista. Pitkän linjan ammattilaisen kanta on selvä. Almodovar valitsee näyttelijät ammattitaidon, ei etnisen taustan tai transsukupuolisuuden perusteella.

– Elokuvissani näyttelijät, ovat he sitten miehiä tai naisia, esittävät. Minä taas en tapaa tehdä naturalistisia elokuvia, vaan elokuvia, joissa todellisuutta esitetään.

Almodóvar tuo esiin, että kaikki riippuu näyttelijän kyvyistä ja rooleja varten näyttelijät harjoittelevat. Opetellaan kieli, tapoja ja niin edelleen. Hyvä näyttelijä voi uskottavasti omaksua aivan toisen tavan olla.

– Näyttelijän työn ytimessä on teeskennellä olevansa jotain muuta, jotain hyvin erilaista mitä he itse ovat. Transnaista voi esittää heteronäyttelijä ja päinvastoin, kaikki on lopulta kiinni laadukkuudesta eli siitä, onko näyttelijä hyvä vai ei.

Almodóvar toteaa myös, että toki koe-esiintymisissä pitää antaa mahdollisuus esimerkiksi hahmon transtaustan mukaisille näyttelijöille, mutta valinta rooliin tulee tehdä lahjakkuuden perusteella.

Almodóvar oli yksi ensimmäisistä elokuvantekijöistä, joka otti rooleihin transnäyttelijöitä – siis sekä trans- että cis-hahmojen rooleihin. Hänen jo ensimmäisissä töissään nähtiin myös homohahmoja, mikä ei 80-luvulla ollut ollenkaan yleistä. Advocaten haastattalussa 2016 Almodóvar kertoo, että hänellä ei ollut mitään varsinaista ihmisoikeusagendaa, hän vain halusi normalisoida itselleen omassa elinpiirissään läheiset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt aikana, jolloin asia oli vielä elokuvissa harvemmin nähty.

– Halusin ottaa mukaan näitä hahmoja koska ne olivat osa minun elämääni. Yritin käsitellä heitä samalla luonnollisella otteella, jota käytän kotirouvan tai kenen tahansa muun hahmon kohdalla. En minä puhunut heidän ongelmistaan, tai trransasiasta – sanoin, että he ovat olemassa ja heidän elämänsä on yhtä oikeutettua kuin kenen tahansa muunkin.

QX haastatteli kuukausi sitten Mikko Kauppilaa, Pekka Strangia ja Janne Puustista samasta aiheesta, kuka saa tehdä vähemmistöroolin. Lue juttu täältä.