Viime viikolla julkaistu Jukka Kajavan (1943-2005) elämänkerta on herättänyt ansaittua huomiota. Kajava oli valtakunnan julkkis ja yksi harvoista aikansa ”tunnetuista” gaymiehistä. Persoonallisena ja 70-luvun lopulta alkaen. Tyylikkäänä pukeutujana hän oli samassa luokassa Jorma Uotisen kanssa. 80-luvulla Kajavan tunnusmerkeiksi tulivat vaalea leijonanharjatukka, rusketus ja sporttinen olemus, hänen kerrottiin käyvän kuntosalilla jokainen aamu.
– Kajava tuli 80-luvulle ensimmäisten joukossa. Ja olihan se monella tapaa vapauttavaa aikaa vähän tunkkaisen ja ankean 70-luvun jälkeen, Harju sanoo Ylelle teoksestaan.
Kajava ei ollut avoimesti gay, hän ei Harjun mukaan peitellyt sitä, pitkä suhde teatteriohjaaja Antti Einari Haloseen tiedettiin, mutta hän ei vain puhunut siitä ulkopuolisille. Eikä hän käsitellyt asiaa äitinsä kanssa.
Kirjassa Wilma Schlizewski muistelee hänen ja Kajava yhteisiä Thaimaan matkoja, miten Kajava vapautui taksin suunnatessa homokortteleihin.
Kirjassa fokus on Kajavan työssä, mutta siinä kerrotaan myös hänen kokemastaan väkivallasta, naamaan sylkemisestä, kerran hänet hakattiin metalliputkella metroasemalla.
Hannu Harjun kirjoittama elämänkerta paljastaa Kajavan uutteran työtahdin ja kovan palkkion. Helsingin Sanomien visionäärinen pääomistaja Aatos Erkko ymmärsi Kajavan arvon ja merkityksen lehtensä brändille. Nyt aika, jolloin kulttuuritoimitus oli päivälehden suurin tuntuu kammottavan kaukaiselta. Teatteri- ja televisiokritiikin ohella Kajava ohjasi teatteriin itsekin.
Kajava tunnettiin älykkään pisteliäästä tyylistään, joka ihastutti ja vihastutti.
Jukka Kajava kuoli työmatkalla Berliinissä. Hän oli kärsinyt keuhoahtaumataudista ja sydämen vajaatoiminnasta. Hän kuoli hotellihuoneessaan, josta hänet löydettiin 16. toukokuuta 2005.
Kajavan hautajaisiin liittyy erikoinen, mutta herkkä tapaus. Kajava tuhkattiin. Uurnanlaskun jälkeen paikalle jäivät viimeisinä Schlizewski ja Kajavan ”viimeisten aikojen ystävä” Toni. Schlizewski täytti kuolleen ystävänsä toiveen. Hän kurottautui hautaan avaamaan uurnan ja ottamaan sieltä tuhkaa, mutta se oli niin syvällä, että häntä piti pitää jaloista kiinni. Käsilaukkuunsa sitten nappaaman tuhkan Schlizewski vei Thaimaassa Kajavalle tuttuun paikkaan. Sinne hän oli halunnut tuhkansa siroteltavan.
