Valokuvaaja Karlheinz Weinberger on liitetty vahvasti rohkeisiin ja ikonisiin kuviin maskuliinisuudesta. Hän kuvasi ihmisiä yhteiskunnan laitamilta, marginaaleista ja lain tuolla puolen. Näiden lisäksi hän kuvasi urheilijoita ja rokkareita ja moottoripyöräilijöitä.

Weinberger syntyi Sveitsissä vuonna 1921 ja kasvoi aikana, jolloin sukupuoliroolit ja seksuaalisuus olivat voimakkaasti säädeltyjä. Tämä näkyy selvästi hänen valokuvissaan, jotka ovat kuin kurkistus rohkeaan ja kapinalliseen maailmaan.

Vuosien 1943-1967 aikana hän julkaisi valokuvia salanimellä Jim. Kuvissa oli työväenluokan miehiä, urheilijoita ja moottoripyöräilijöitä. Kuvat julkaistiin kansainvälisestikin tunnetussa gaylehdessä Der Kreis.

1950-luvun lopulta alkaen hän kuvasi puolivahvoja (half-strong), pyöräilijöitä, rokkareita ja tatuoituja miehiä. Kuviin tuli mukaan hipaus ironiaa.

Hän oli freelancer urheilukuvaaja, mikä toi kuvaamiseen mahdollisuuksia.

Weinbergerin kuvissa miehet esiintyvät usein rohkeissa ja itsevarmoissa asennoissa. Heidän tyylistään heijastuu kuvaajan kiinnostus ja ihailu nuorten kapinallisten ja moottoripyöräjengien kulttuuria kohtaan. Hänen kameransa tallensi hetket, jolloin miehet purkivat perinteisiä sukupuolirooleja ja ilmaisivat vapauttaan omannäköisesti. Näissä kuvissa maskuliinisuus on voimakasta ja monimuotoista – se ei rajoitu ahtaisiin määritelmiin vaan näyttäytyy rohkeana ja itsenäisenä. Kuvaaja hylkäsi tuohon aikaan yleiset konservatiiviset keskiluokan arvot

Mieshahmojen kuvaaminen oli Weinbergerille tapa vangita hetkiä ja tarinoita, jotka muuten olisivat voineet jäädä näkymättömiin. Hänen taiteensa kautta mieskuva saa uusia ulottuvuuksia – se ei ole enää vain yksiulotteinen ajalle tyypillsen konservatiivinen ja keskiluokkainen, vaan rikas ja moni-ilmeinen. Kuvien merkitys miehelle ja maskuliinisuudelle on ollut korvaamaton, erityisesti yhteiskunnassa, jossa perinteiset sukupuoliroolit olivat nykyistä vahvemmin läsnä.

Weinbergerin valokuvat antavat äänen niille, jotka valitsevat kulkea omia polkujaan ja rikkoa perinteisiä rajoja. Ne ovat voimakkaita viestejä vapaudesta.

Hän onnistui myös vangitsemaan kuviinsa tietyn intimiteetin tason, jota moni ei saavuta. Tässä hän oli ilmeisen kyvykäs. Kuvausmatkoillaan Välimeren maisemissa hän saavutti yhteyden kuvattaviinsa yhtä helposti kuin Zürichissä. Tämä näkyy kuvissa, joissa esiintyy välillä samoja miehiä useamman päivän ajanjaksolta. Kuvaaja siis vietti aikaa kuvattaviensa kanssa ja pääsi siten lähelle näiden elämää.

Hauskana anekdoottina homojen verkostumisesta toimii sekin fakta, että Välimeren kuvausmatkat rahoitti varakas kaksoiselämää elänyt liikemies, joka halusi Weinbergerin kuvillaan todistavan, ovatko Välimeren miehet todella niin ihania ja upeita kuin Nietzsche väitti.

Välimeren kuvausmatkojen satoa on ehkä ikonisin Weinbergerin kuvista, Esson mies.

Weinberger kuvasi yli kuusi vuosikymmentä, mutta ei koskaan kokenut tarvetta näyttelylle. Ensimmäinen näyttely hänen töistään nähtiin vasta vuonna 2000, kuusi vuotta ennen hänen kuolemaansa.

Weinbergerin kuvia on julkaistu teossarjassa mm. 2021, jossa on hänen kuviaan Välimereltä. Aikaisemmissa osissa on ollut koottuna alastonkuvia ja urheilijoita.

Zurich, noin 1970
Zurich, noin 1970
Zurich, noin 1957
Romeo (Werner Berger), Boss of the Revenger Gang, Zurich, noin 1962
Kuva noin 1980
Zurich, noin 1960