Apokalyptinen Orwellin vuosi 1984 toi popsensaation, viiden liverpoolilaisen jätkän huipputuotetun bändin. Holly Johnson, Paul Rutherford, Mark O’Toole, Brian Nash ja Peter Gill olivat Frankie Goes to Hollywood. Bändi oli perustettu jo 1980 ja megasuosion tuova Relax julkaistu syksyllä 1983, mutta vasta 1984 alkoi tapahtua. Syy: BBC havahtui Relax-sinkun siivottomaan ulkoasuun ja sisältöön ja sen soittaminen kiellettiin. Lopputulema: listaykkönen. Sitten tuli toinen, Two Tribes. Ja joulukuussa kolmas.

The Power of Love oli balladi jouluksi. Sen mainostettiin olevan listaykkönen mainoskampanjassa jo kaksi viikkoa ennen julkaisua. Listasijoitus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä muusikkojen solidaarisuusprojekti Band Aidin Do They Know It’s Christmas vei listapaikan jo seuraavalla viikolla.

FGTH oli mullistava, sen keulakuvat Holly Johnson ja Paul Rutherford olivat avoimesti gay, erittäin harvinaista 80-luvun alussa. Relaxin videolla nähdäänkin homoerotiikkaa ja sadomasokismia. Näistä mausteista Power of Love saa mausteensa. Ensinnäkin, se ei ollut koskaan joululaulu. Julkaisuajankohta ja remixiin lisätyt sanat kuitenkin niittasivat sen joululauluksi. Julkaisua ohjasi levy-yhtiö ZTT:n markkinointipäällikkö, joka halusi kolmen ensimmäisen sinkun olevan aiheiltaan: seksi, sota ja uskonto.

Power of Love kuvattiin pyhällä maalla, aavikolla Jerusalemin ulkopuolella ja se kertoo tutun joulutarinan tähdestä, tietäjistä ja ladosta. Bändin jäsenet lisättiin jälkikäsittelyssä ruutuun aavikkovideon ympärille. Johnson kuvaili ratkaisua ”suklaarasiaksi”.

Power of Loven julkaisu oli aids-epidemian mustimpina vuosina, toimivaa lääkitystä ei vielä ollut ja kiihtyvästi leviävä virus oli varma kuolematuomio. Siinä ajassa Power of Love avoimesti häpeämättömän homon esittämänä on koskettavan kaunis laulu. Sittemmin soolouraa tehnyt Johnson on esittänyt kappaleen myös soolona.