Mainosluonnos.

Erkki-Juhani istui terassilla ravintolan takana, otti ison kulauksen kahvia ja hengitti syvään viilenevää kesäilmaa. ”Ihan hyvä, että vähän viilenee. Ihmiset tulevat aikaisemmin ja eivät väsähdä kuumuudessa.” Hän nojasi pitkälle taaksepäin ja liikutteli hitaasti varpaitaan katsellen taivaalle vienosti heiluvien puunoksien lävitse. Hän kävi nopeasti mielessään illan checklistin, ei havainnut siinä mitään puutteita ”onhan tätä tehty jo muutama vuosi ”ja päätti vielä jatkaa tätä pientä kallisarvoista lepohetkeään. ”Kyllä Helsinki voi kesällä olla ihan hieno paikka. Mutta vielä on matkaa kunnon kaupungiksi”. Mietteet meinasivat väkisin lipsahtaa opintoihin ”ei, ei, ei nyt, mietin sitä lopputyötä ja muuta sitten taas ensi viikolla. Tänään juhlitaan.” Erkki-Juhani pyöritteli kahvia kielellään ”kyllä on pahaa, en malta odottaa, että pääsen taas Pariisiin” ja kävi mielessään läpi vippilistaa ”ai niin Tanel tulee sen porukan kanssa, niitä pitää vähän kaitsia”.

”Onko JayJay jo tullu?” Erkki-Juhani huuteli saapuessaan takaisin saliin. Kukaan ei vastannut. ”Ilmeisesti siis ei ole”.

”Minä olen täällä!”, Johan huikkasi hymyillen kävellessään vastaan ranskalaisen poliisin univormun housuissa rahalippaan ja lippunipun kanssa.

”Kiitos luojalle siitä”, Erkki-Juhani kommentoi veikeästi.

”Onko pakko laittaa yläosa tänään, on niin kuuma!”

”Eihän se pakko ole, mutta jos et laita, kukaan ei tule eteistä pidemmälle, kun kaikki jää vonkaamaan ja ihailemaan sinua” Erkki-Juhani kiusotteli ja nauroi.

”Pois alta!”, baarimikko puski metallisen oluttonkan kanssa ohi. 

”Niinkö meinaat?”, Johan kysyi viatonta esittäen vartalosuunta häpeämättömästi suoraan kohti Erkki-Juhania.

JayJay tuli ovelle. ”Tulisiko joku auttamaan levyjen kantamisessa? Ja miksi tuolla on maija parkissa?” 

”Ravintolaan oli tullut uhkaava puhelu ja ravintolapäällikkö ilmoitti poliisille”, kertoi Reijo, ovimies. ”Joku oli luvannut Jumalan rangaistusta ruttobileistä ja kehottanut lopettamaan Saatanan kanssa leikkimisen hyvän sään aikana. Tai jotain.”

”Voi nyt vittu. Kyllä on sekopäistä väkeä”, manaili Erkki-Juhani, ”joku on hiukan väärin ymmärtänyt Jeesuksen rakkauden viestin”.

JayJay ja toinen ovimies astuivat rivakasti saliin raskasta levypakkia kantaen ja nostivat miehekkäästi ponnistaen puolentoista metrin pituisen metallipakin DJ-koppiin Erkki-Juhani ihaili vaivihkaa ovimiehen potkupallopakaroita, jotka pullistuivat voimakkaasti housjen kankaan kestokykyvyn haastaen. Housut eivät kuitenkaan pettäneet ja ovimies vaappui takaisin asemapaikalleen. JayJay avasi levypakin salvat ja nosti kannen sen taakse seinää vasten.

”Siinä on mulle tulleet promolevyt lampun vieressä”, Erkki-Juhani sanoi, ”näytti pitkästä aikaa todella mielenkiintoiselta”.

”Katos Amii ja Hazelin uusi, nämä varmasti toimii!”, JayJay alkoi selata pakkia ja nosteli levyjä esiin. ”Vähän on kiire, mutta kyllä tässä ehtii”, JayJay totesi itsekseen liikuttaen levynippuja tottunein ottein.

Hovimestari himmensi keittiöstä valaistuksen ja tunnelma muuttui kuin taiottuna valon määrän laskienssa ja valonvärin muuttuessa lämpimäksi. Ravintola Kaisaniemi oli nyt Club Cabaret Helsingin kuumin menopaikka, orastavan cityn se paikka vapaamielisille, vapautta etsiville ja sitä tarvitseville. Pyöreän salin pylväiden ympärillä kulkevat valoketjut sykkivät vielä Erkki-Juhanin kasetilta soivan Vicky Sue Robinsonin To Sir With Love tahdissa. ”Mikäs biisi tämä oikein on? Kuulostaa hyvältä?” JayJay nosti mixerin liukua useamman pykälän ylemmäksi, bassoelementit heräsivät eloon ja katon valot vilkkuivat. ”Toimisihan tämä kyllä alkuillasta, hyvä mutta vähän löysä.” JayJay tussautti savukoneesta pienet henkäykset ja tarkisti, että valot näyttivät hyvältä. Veti sitten volyymiä hiukan pienemmälle, ”Mennään nyt tällä ainakin puolisen tuntia, ellei ihmeitä tapahdu”. ”Mä avaan nyt oven”, ovimies ilmoitti ovelta määrätietoisesti. JayJay leikkasi Vicky Suen ajankohtaiseen suosikkialoituskappaleeseensa Miquel Brownin rauhallisempaan hittiin. Heti kertosäkeen jälkeen ensimmäiset asiakkaat astuivat saliin ja JayJay nyökkäsi heille tuttavallisesti, kun he baariin loikkiessaan katsahtivat kummissaan DJ-koppiin. ”Taitaa olla turisteja nämä kaukaa maakunnista. Tästä se lähtee, kiva soittaa taas täällä.”

Vesa tunsi sykkeensä nousevan, Ravintola Kaisaniemen alkaessa jo täyttää näkökenttää. Siellä se on niin koreana ja viettelevänä, Vesa tunsi mielihyvää astellessaan kohti yökerhoa, suosikkipaikkaansa Helsingissä. Ehkä minulle tulee täällä pian muitakin suosikkipaikkoja. Kuten oma koti. Tai jonkun muun koti!” Vesaa hymyilytti. Eri väriset valot välkkyivät ravintolan pyöreöö salia kiertävän ikkunarivin läpi, tämä on kuin soittorasia! Olisiko homojen soittorasia sitten riemurasia?! Nyt lipsahti väärä mielikuva, hyh! Mikä soi? Onkos tämä Close to Perfection? Vesa kuulosteli kevyen tuulen korviin tuomaa musiikkia. No on! Cabaret kutsui nuorta miestä lähemmäksi ja lähemmäksi, jonoa ei vielä ollut, ja se oli ollut tarkoituskin, Vesa inhosi jonottamista ja oli halunnut tulla ajoissa. Hyvää iltaa vain Vesa. Kiitos. Sitten vain sisään. Pitkästä aikaa.

Kello oli vasta varttia yli kahdeksan, kun Vesa astui sisään. Komea tiukkoihin valkoisiin housuihin pukeutunut Johan sai Vesan ajatukset levottomiksi ja hän yritti hymyillä vaihtorahoista kiittäessään, mutta ei onnistunut katsomaan vilkkusilmäistä Johania suoraan silmiin, vaan katse huiteli jonnekin olkapäiden ohi takaseinään, mutta sieltä kuitenkin vielä takaisin houkuttelevaan housujen etumukseen. Myyntivaltti tämäkin. Kyllä. Kaisan parasta makkaraa kun vain maistaa saisi. Tänään leivotaan, Kaisan parasta makkaraa. Ah! Vesa jätti kassinsa narikkaan ja meni baariin. Mitä sitä joisi? Joku drinkki? Pernod-cola? Ei. Valkovenäläinen? Ei nyt heti mitään maitopojan imagoa. San Francisco? Äiti joi niitä aina, se on kyllä ihana, mutta liian huomiota herättävä, ehkä myöhemmin, mutta ei liian myöhään, kaikki hermostuu kun sen tilaa ruuhka-aikaan ja se on vaan noloa. Rommi-cola? Joo, se.

”Laitetaanko Bacardia?, kysyi baarimikko kuivasti. Vesa oli toivonut näkevänsä Jalmarin ja oli pettynyt, mutta yritti olla näyttämättä siltä.

”Laitetaan vaan”. Vesa antoi katseensa kiertää asenteesta huolimatta kivasti miehekkäältä näyttävän baarimikon suurista kämmenistä tämän lantiolle, lantiolta takaseinän pullorivejä pitkin ylös katon kultaiseen koristelistaan, sitä pitkin kohden fallista kakluunia ja sen koristemuhkuista pintaa alas alas ja suoraan baarimikon siistittyjen kulmakarvojen alla oleviin silmiin ruskeat tämän asettaessa lasillisen mustaa poreilevaa nestettä Vesan eteen tiskille. ”Kiitos”. Baarimikko heitti vielä teatraalisesti sitruunaviipaleen Vesan lasiin ja sai Vesan hymyilemään. No on se ehkä sittenkin ihan kiva.

Vesa asetti Dunhillin suuren punaisen kultareunaisen savukeaskin baaripöydälle lasinsa viereen, imaisi syvät savut pitkästä savukkeestaan ja puhalsi kierteisen savupatsaan kohti baarin kultakoristeista taivaansinistä kattoa. Belle epoque. Tässähän minä polttelen herraseuraa odotellen, kuin kunnon kurtisaani konsanaan, Vesa huvitti itseään Balzacin romaaneista kumpuavilla mielikuvilla millaiset tanssiaiset näistä tänä iltana tulekaan ja ketä tänne mahtaa tullakaan? Hän seurasi varpaitaan kenkien sisällä heilutellen salista kantautuvan musiikin rytmiä ja höristi korviaan DJ:n vaihtaessa seuraavaan kappaleeseen, melodia sulautui toiseen ja biitti jatkui sujuvasti täysin rytmissä. Tästä Vesa diskoissa eniten piti, kun kappaleet sulautuivat toisiinsa muodostaen ihan uuden tunnelman. Vaasassa ei aina mene ihan kohdilleen, mutta nyt ollaankin pääkaupungissa. Vesa muisti kuulleensa äskeisen kappaleen juuri radiossa, Say I’m Your Number One, mutta esittäjän nimi ei tullut mieleen, mutta nyt soi jo heti toinen kappale iso hitti Maria Magdalena. Vesa odotti jo toiveikkaana Sandran tulevaa albumia, että voisi ostaa kasetin. Tai ehkä ostan jo syksyllä palkkarahoilla cd-soittimen. Vesa alkoi haaveilla kunnollisista stereoista. Siinä onkin kivaa tekemistä kierrellä hifi-liikkeissä. Sitä ostettavaa vaan riittää kaikenlaista astioista ja sängystä, sohviin ja verhoihin. Mihin mahtaa palkka riittää. Vesalla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä huonekalut ja astiat maksavat äiti oli ostanut uuden sohvan osamaksulla eli ilmeisesti ne maksaa aika paljon. Noh, pitää tehdä lista, ei se nyt pohtimalla auta. Vesa naukkasi lisää makeaa nestettä suuhunsa ja katseli ihmisiä. I’ll never be Maria Magdalena. En. Ehkä kurtisaani!. Pankinjohtajan oma rakas kulta! Lahjoilla lellitty. Ja leivottu! Vaikka tuon pukumiehen tuolla, hän näyttää äveriäältä. Ei kyllä. Nuoret miehet on seksikkäämpiä.

Sisään tuli koko ajan lisää väkeä, tyylikkäitä kesäisiin ja selvästi kalliisiin vaatteisiin pukeutuneita kaupunkilaisia. City-ihmisiä. Juppeja! Vesa alkoi tuntea itsensä vähän epävarmaksi, hän muisteli mielessään malli-äitinsä sanoja: tyyli lähtee sisältäpäin ja omasta olemuksesta, tyylikkäältä voi näyttää vaikka perunasäkissä, kunhan vaan kantaa itsensä ryhdikkäästi. DJ vaihtoi toiseen isoon hittiin Laura Braniganin Self Controlliin, sehän vaihtui nopeasti! Vesa suoristi tunnelman noustessa selkäänsä ja sytytti uuden savukkeen. Sitten hän yllättäen tunsi kostean ja karvaisen ihon käsivarttaan vasten.

”Antaisitko mulle … tulta?”tiedusteli tummalla äänellä karvaisen käsivarren jatke hiukan liian lähellä Vesaa. Leveän, ei enää niin sileän otsan alla roikkui kaksi nälkäistä silmää allaan tyhjät pussit. Turmiolasta terve. Vesaa alkoi hermostuttaa, hän hapuili sytkärin käteensä antaakseen muukalaiselle, mitä tämä pyysi. Muutapa et minulta saakkaan. Vesa sanoi kuitenkin kohteliaasti ”toki” viedessään liekin miehen yläviistoon osoittavan tavallisen savukkeen alle. 

”Oletkos ihan yksin täällä?”, mies jatkoi tuttavuuteen pyrkien. ”Mistäs kaukaa noin komea nuori mies on?” ”Missäs meinaat yöpyä?” Vesa vastaili miehen yrityksiin lyhyesti ja pääasiassa tämän ohi katsoen. Nyt täällä alkaa olla jo ihan kivasti väkeä. Pakko päästä tosta eroon nyt tai siitä ei pääse eroon ollenkaan, alkaa luulla omakseen pian. Vesa pohti kiivaasti sosiaalisesti hyväksyttävää poistumissuunnitelmaa. Jos en nyt pian lähde tästä, se käy perseelle.

”Mitäs sä juot? Mä tarjoan seuraavat”, mies ehdotti jo varmempana Vesan seurasta. ”Kiitos, mutta näin juuri tuttuja tuolla”, Vesan pakosuunnitelma oli valmistunut, hän nyökkäsi saliin päin, nappasi tupakka-askinsa ja lähti salin kautta vessaan kävellen niin nopeasti kuin kehtasi ja tunsi olonsa välittömästi helpottuvan miksi ihmiset eivät ymmärrä vähemmästä, en missään vaiheessa osoittanut tollekaan mitään kiinnostusta. Musiikki soi jo melko lujalla, sillä Vesa huomasi pehmeän vaimentavan efektin tuntuvan korvissaaan oven sulkeutuesssa takanaan. Vessassa ei vielä ollut ruuhkaa, vain laitimmaisella pisuaarilla seisoskeli joku kiireettömän oloisena. Vesa avasi syvään hengähtäen farkkujensa napin ja vetoketjun ja veti housuja vähän alemmaksi saadakseen nostettua pitkän kullinsa mukavasti ulos. Hetken päästä Vesa tunsi tuijotuksen ja huomasi sivusilmällä uteliaan tuijotuksen tavoittelevan penistään. Siellä taitaa joku kovasti utelias taas olla. Vesa tunsi virtsan paineen keventyvän ja tunsi sormissaan munansa alkavan kasvaa. Vesa oli tottunut siihen, että hänen munansa kerää katseita, niin kävi joka kerta, kun se jossain vähänkään vilahti. Onhan se imartelevaa kun ne katsoo, Vesa ei nytkään varsinaisesti ujostellut, mutta ei jaksanut mitään esitystäkään järjestää sentään en strippariksi ryhdy. Vesa otti molemmin käsin kullistaan kiinni, ravisteli viimeisetkin virtsatipat irti, mikä aiheutti refleksin, joka vei lähemmäs erektiota, vaikka tilanne ei erityisemmin kiihottanutkaan. Tämä on niin helposti kovettuva vehje! Vesa kääntyi vasta nyt vilkaisemaan lähemmäksi hivuttautunutta miestä ja näki, että miehellä oli täysi stondis ton kullihan loistaa kiimasta tippakin tossa päässä! Vesa katsoi miehen heleänä kirsikkana hohtavaa munan päätä hetken liian pitkään antaen siten miehelle luvan avata keskustelu.

”You got a pretty dick there”, mies sanoi vahvalla nasaalilla flirttailevasti hymyillen, ei Vesalle vaan kullille. Mies oli melko komea ja selvästi ulkomaalainen musta tuuhea tukka, vähän tummempi iho. Värikäs paita näytti silkiltä ja vyössä oli komea kultainen solki – ja miehellä oli todella tuuhea tumma karvareuhka munansa kruununa onpas miehekäs, mä ole ihan poika vaan tohon verrattuna. Tilanne alkoi kiihottaa Vesaa lievästi, mutta hän ei oikein tiennyt mitä kannattaisi tehdä, hän ei halunnut alkaa vehtaamaan vessassa. Vesa myös halusi jotain muuta kuin käsihommia, siinäpä ne perustelut tulikin, aika poistua paikalta. Vesa vei tottuneesti hieman pyllistäen sukukalleutensa housujen suojaan, kiitti miestä mielestään ihan kohteliaasti ja veitikkamaisesti virnistäen”well thank you sir, yours is too” ja sujahti vikkelästi takaisin diskon puolelle pesemättä käsiään vain nopeasti peiliin vilkaisten tukka ok, paita ok, naama voisi olla iloisempi. Yritä hymyillä, ne haluaa sua. Use that six million dollar smile, niinhän äidillekin oli sanottu – ja koko maailma on sinun. Vesan äiti ei vain ollut koskaan halunnut koko maailmaa, vain rakkautta ja perheen ja kivan työn. Vesa ei ollut mikään maailmanvalloittaja hänkään mutta miehen valloittaja voisin olla, salskea Ruskean reiän ritari! Takaluukkujen Casanova!! Herrapesän päsmääjä!! Oma nokkeluus loi automaattisen hymynkareen Vesan kasvoille, mikä herätti vankalla taidolla peitettyjä uteliaita katseita ”kuka on tuo seksikäs nuorukainen”.

Salissa kolmen nuoren naisen ja kahden nuoren miehen ryhmä tanssi DJ-kopin edessä käsilaukkujen ympärillä jo täysi meno päällä Freeway of Loven tahtiin jalat, kädet, tukat ja kankaat sätkien ja heiluen porukka oli kuin yksi ja yhtenäinen olio, jolla oli vain yksi tarkoitus ja päämäärä – nautinto. Tänään. Tänä iltana. Nyt. Tuo villintymiseen itseään lietsova olio oli verhoutunut lumoavasti valkoisen ohella koko spektrin väreihin, oli kirkkaita värejä ja kultaa, ihan kuin sateenkaareen pää olisi täällä, Vesa ajatteli ihastellen aarre suunnaton on ainakin mun pöksyissä. Sitten ihan varomatta Vesan ja olion yhden miesosan silmät kohtasivat. Euforisesti hymyilevä nuorukainen katsoi suoraan Vesaa silmiin ja hetken oli kuin heidän välilleen olisi muodostunut sähköinen silta. Kuka hän on? Vesa tunsi hyvän olon tunteen leviävän kehossaan, vastasi vaistonvaraisesti viekkaasti hymyillen niin katsos se miljoonahymy irtoaa ihan luonnostaan kun on tuhmat mielessä. Vesa huomasi tulleensa huomatuksi, nuorukainen katsoi lyhyeltä ikuisuudelta tuntuva hetken Vesaa kuin messiasta kunnes kääntyi hämillään ja sulautui jälleen heräilevään villiolioon. Vesa virnisti tyytyväisenä ja tunsi itsensä seksikkääksi kävellessään baari kohti tästähän saattaa tulla oikein kiva ilta. Biitti alkoi sekoittua toiseen, menevämpään. Kun noi tulee baariin, voisi kokeilla tehdä tuttavuutta. Onpas muuten menevä biisi? Mikä tämä mahtaa olla? Kun näitä ei muualla kuule, niin onko tämä uusi vai vanha? Vesa asettui baarin kulmalle kuuntelemaan tarkemmin ja sytytti savukkeensa hakien uudelleen katsekontaktia äskeiseen nuorukaiseen, mutta tämä tanssi selin Vesaan päin ihanasti se tanssii. Vesa ihasteli nuorukaisen liikkeitä, kun tämä heilutti hoikkaa vartaloaan vauhdikkaasti puolelta toiselle täsmälleen musiikin tahdissa. Nuorukaisen koko kroppa oli pelkkää täydellisesti koordinoitua liikettä. Vasen jalka tonne, oikea käsi tonne, pään heilautus, pepun pyöräytys … ton kanssa olisi kiva tanssia. Vesa vei hidastetuin liikkein savukkeen huulilleen varoen sohimasta sen tulipäällä ohitse baariin innoissaan purjehtivien juhlijoiden selvästi kalliita vaatteita. Vesa nappasi itsekin biitistä kiinni ja tapaili rytmiä lantiollaan. ”Tunnel of Love” siinä laulettiin, loistava veto deejiiltä! Rakkauden valtatieltä lemmentunnelliin. Senkin tuhmeliini. Mitäköhän seuraavaksi? Dancing in the Sheets? Vesa oli arvannut oikein, deejii jatkoi vielä tarinaa ja seuraavaksi tuli One Shot Lover, viesti upposi ja yhä kiihtyvämmin takova biitti teki tehtävänsä, tunnelma nousi ja tanssijoita tuli koko ajan lisää. Vesan seuraama ryhmä oli kuitenkin päättänyt pitää tauon ja olivat tulossa baaria kohden. Vesa haki katsekontaktia hyvän lantioliikkeen nuorukaiseen ja saikin sen. Nyt pitää ottaa homma haltuun. Homo haltuun!

”Tuliko kuuma?”, Vesa kysäisi huolettomasti nuorukaisen tullessa kohdalle.

”Ihan hirveän kuuma!”, nuorukainen nauroi, ”nyt pitää äkkiä saada juotavaa!”

Tämä oli ravintolan huonoin kohta alkaa keskustella kaikkien kiirehtiessä ja hosuessa matkallaan baariin. Nuorukainen ei pysähtynytkään, vaan jatkoi muun ryhmänsä perässä, mutta oli vaikuttanut ystävälliseltä, joten Vesa tumppasi savukkeen lattiaan kenkänsä alle ja seurasi perässä baariin, kyllähän tässä jo tosiaan jano tulikin. Baarissa oli nyt jo kymmeniä muitakin janoisia ihmisiä jonottamassa. Toinen baarimikoista kulki tiskin vasemmasta päästä keskelle ja toinen oikeasta päästä keskelle ottaen seremoniallisin liikkein vastaan tilauksia. Nuorukaisen ryhmä oli tehnyt strategisen ratkaisun ja jakaantunut tiskin molempiin päihin, Vesa hivuttautui niin lähelle nuorukaista kuin vain tässä vaiheessa kehtasi ja tunsi vienon hoitoaineen tuoksun tämän hiuksista, että voi tuoksua ihanalle! Wella? Se makkaratalon parturi pesi mun hiukset viime kesänä tällä samalla! Eikö? Ja painoi samalla kovaa kulliaan mun käsivarteen. Raiskariparturi! Joku tönäisi tungoksessa Vesaa, joka horjahti sen verran eteenpäin, että hänen ylävartalonsa painautui nuorukaisen yläselkään hups, mikä kamala vahinko, paitojen läpi välittyi kuumottava kehon lämpö ja se hiukan pyörrytti Vesaa.

”Sori”, Vesa sanoi aivan nuorukaisen korvan juuressa.

”Ei se mitään”, nuorukainen vastasi hymyillen, ”yksin liikenteessä?”.

”Ihan ypönä joo”.

”Turusta?”

”Vaasasta”.

”Ai jaa, otan osaa!”, nuorukainen nauroi iloisesti, ”mitä sä juot?”.

Vesa meni hämilleen,mitäs sitä nyt kehtaisi tilata? Kuuluuko tähän vastata ei kiitos? Vesan äiti oli poikaansa maailman pahuteen opastaessaan kertonut kaikenlaista yöelämästäkin, kuten monta kertaa sen, että miehiltä ei kannattanut ottaa drinkkejä vastaan ”siitä tulee vaan ongelmia”. Mutta mähän olen mies. Armeijassa moni oli tarjonnut Vesalle isomunaiselle päälikölle ne ihan huuteli sitä ääneen. Miesten kesken arvostusta sai ylivertaisuudella sitä ne kumartaa. Mutta tämä oli eri tannerta kuin äidin yökerhot tai armeijakaverit, täällä miehet olivat iskemässä miestä, pitäisi osata pelata oikein ja se pitäisi osata siinä hetkessä sillä, kuten Vesa oli jo hämmästyksekseen huomannut, homot loukkaantuivat herkästi ne ottaa ihan heti nokkaansa, ei mitään flirtin tajua. Vesa oli jo ymmärtänyt, että homobaareissa oli ihan omat säännöt, mutta sitä hän ei ymmärtänyt miksi niin oli.

”Voisin ottaa lonkeron”.

”Yyh. Älää nyt mitään limpparia ota!”, nuorukainen nauroi pitäen setelinippua kädessään ja pääsi samassa tilaamaan, ”setelinheilutus auttaa aina!”

”Kolme Campari-juissia ja kolme ginitonicia”, nuorukainen antoi tilauksensa ja katsoi takanaan olevaa Vesaa suoraan silmiin ”sama vaikuttava aine, parempi juoma” ja iski silmää.

Vesaa jännitti. Mitähän tästä seuraa? Nuorukainen ojensi lasin Vesalla ja viittilöi seuraamaan sivummalle.

”Moi, mä olen Henri”.

”Vesa”

”Hei kaikki, tässä on Vesa Vaasasta, hän on yksin täällä, ollaan Vesalle kilttejä”.

Henrin ryhmän kolme nuorta naista nostivat hymyillen lasinsa ja sanoivat kuin yhdestä suusta ”skåål Vesa”, mutta Henrin vieressä oleva toinen nuori mies näytti vähän happamalta. Vai kuvittelenko vain? ”Jaana, Hannele, Kikka ja Markus”, ryhmä esitteli itsensä reippaasti kuin Pepsodent-mainoksessa.

”Eka kerta Cabaretissa?”, Henri kysyi.

”Eka kerta armeijan jälkeen”.

”Ai kamala, tämä tulee sitten todella tarpeeseen, vai mitä?”

”Tietäisitpä vain!”, Vesa vastasi veikeillen .

”Vaasassa ei varmaan paljon tapahdu?”

”Vaasassa ei tapahdu mitään!”

”Ihanaa, että päätit tulla tänne, täällä tapahtuu aina”, sanoi yksi naisista painaen kannustavasti kämmenensä Vesan olkapäälle, kaikkia nauratti. Paitsi toista nuorukaista. On se hapan. Se taitaa himoita tuota Henriä. Vesa otti savukerasiansa esiin ja poimi siitä yhden.

”Oi sulla on Dunhillia, annapas mullekin!” Hannele pyysi innostuneena ja Vesa ojensi avonaista askia.

”Tottakai. En arvannut, että tekin poltatte”.

”Kaikkihan täällä polttaa!, Hannele valisti tottuneen yökerhokävijän pätevyydellä. Vesa ei ollut koskaan nähnyt kenelläkään niin paljon meikkiä. Ihan kuin joku androidi, ei näytä yhtään ihmisen iholta. Aika upee! Vesa ihmetteli paksua punaista maalikerrrosta huulissa ja silmäluomien taidolla tehtyä sinistä leiskua kauanko ton tekemiseen mahtaa mennä kunnes Hannelen rinnat kiskoivat Vesan silmät luokseen onpas isot. Poven päällä lepäsi pitkä ja paksu kultainen nyöri kuin kyy povella. Hannele oli liikkeellä täydessä arsenaalissa jezebelin univormussa – ja asenteella: ”Oletko sä bi?, Hannelle kysyi kainon vaativasti katsoen suoraan silmiin. Vesa oli leikissä mukana.

”En tietääkseni”.

Hannele puhalsi täydellisiä savurenkaita Vesan korvan ohi kohti kattoa ton taidon mä haluaisin osata!

Mmh, Hannele on heti jo poikien kimpussa!” Kikka huomautti innostuen.

”Skarppaa sinäkin ettet jää ilman!”, Hannelle nauratti.

”Täällä me tytöt kyllä voidaan jäädä nimenomaan ilman”, Jaana nauroi hersyttäen kaikilta hilpeän hymyn.

”Ellei aleta käännytyshommiin!”, Hannele täräytti pomomaisesti.

”Hei hyi sua!”, Henri esitti kauhistunutta.

Onpas näillä ihanan rempseät jutut!

Vesa tarjosi myös muille ja kaikki nappasivat omansa. Vesan tarjotessa tulta Markus sytytti savukkeensa imemällä tulen Henriltä, sillä lailla sitten.

”Täällä on hyvä meno tänään”, Vesa totesi yrittäen pitää mielialansa ylhäällä.

”Ihan paras meno! Jayjay on niin hyvä. Tänään tanssitaan niin paljon”, Jaana sanoi ja ryysti oranssin juomansa jäihin asti. ”Hups, mä join jo! Hei mä haen meille seuraavat”, Jaana huikkasi ja oli jo menossa baaritiskille. Vesa katsoi ihaillen terävästi ja terävissä koroissa tungoksessa etenevää Jaanaa. Oikea käsi edessä olevalle olkapäälle ”sorry beibi”, kevyt lantion keikautus vasemmalle ja raskas käsilaukku osui edessä olevaan reiteen, Jaana oli hetkessä jo setelit kädessään tiskillä. Tavallaan ihan seksikäs!

”Jaana on tehokas”, Henri sanoi tyytyväisenä.

”She delivers!”, Hannele komppasi.

”Parasta mennä auttamaan lasien kantamisessa”, Kikka totesi ja laittoi käsilaukkunsa Markuksen olkapäälle, ”pidä hyvää huolta siitä!”.

”JayJay on ollut meidän jatkoilla soittamassa pari kertaa. Ehkä tänäänkin”, Hannele paljasti ja vinkkasi silmää mitä ihmettä!

Kuulostaa hienoilta jatkoilta!”, Vesa oli vaikuttunut.

Hannele puhalteli renkaitaan ”joo napattiin DJ ja joukko poikia täältä mukaan ja mentiin meille”. Vesaa huimasi meille, kotiin vai, millainen asunto se oikein olisi? Hannele luki Vesaa kuin kulunutta raamattua ”Korkeavuorenkadulle, firmalla on sauna ja poreallas katolla ja iso terassi, siellä voi bailata aamuun asti, ei ole naapureita”.

”Se on ihana!, Markus todisti, ”mennäänhän me tänään, joo?”

”Hannelle iski silmää ”katsotaan”. ”Menetkö syksyllä opiskelemaan?”, Hän sitten uteli Vesalta.

”Ei, en, tulen tänne töihin”.

”Hei, hyvä päätös, pääset pois Vaasasta. Ei Suomessa voi muualla elää!”, Henri onnitteli.

”Mikä firma? Mihin tulet töihin?”, Hannele kiinnostui. ”Leikkaako sulla nopeasti? Osaatko kirjoittaa? Me etsitään koko ajan uusia kykyjä”.

”Toi on vain kiertoilmaus sille, että Hannele haluaa talon täyteen kauniita miehiä!”, Henri pamautti virnuillen. Ai se pitää mua kauniina! 

”Kuka ei haluaisi!”, Hannele totesi faktan. ”Homot on salainen ase, ne on paljon luovempia”. 

Mitä toi horisee, samoja ihmisiä me ollaan kaikki? Vesa vastasii syksyllä aloittavansa Postipankissa ja huomasi Hannelen menettävän mielenkiintonsa heti kun Vesa oli lausunut posti. Markus virnisti vieressä omahyväisesti ja Henrikin tuntui kylmenevän, mutta sanoi kuitenkin:

”Sieltä voi ihan päästä alkuun sieltäkin”. Vesa tunsi olonsa jännittyvän aivan kun hän olisi sanonut jotain väärää. Hän päätti kysyä, missä muut olivat töissä.

”Minä ja Hannele ja Jaana ollaan Sekillä, Kikka HTV:llä ja Markus on oikiksessa”, Henri selvitti Kikan ja Markuksen kuiskutellessa keskenään.

Henrin kertomat firmojen nimet eivät sanoneet Vesalle mitään. Kehtaanko kysyä, mitä ne on?Eipä sillä taida olla merkitystä. Noita siis korpeaa ajatus valtion pankista. Vesa ei voinut ymmärtää, mitä pahaa on Postipankissa. Pankki kuin pankki, hyviä työnantajia ne on kaikki.

”Te olette sitten jo hyvin uraputkessa kaikki”, Vesa tyytyi sanomaan vähän kuivasti, vaikka yritti esittää innostunutta. Tästä ei taida nyt tulla mitään, nämä on ihan eri liigassa, pilkkaavat vain tällaista landepaukkua.

”Hyvässä vauhdissa”, Henri täsmensi säteillen, ”vielä puuttuu merenrantahuvila ja vene ja toinen auto”.

”Ja se Rolex”, Hannele huikkasi väliin.

”Ei puutu enää”, Henri nosti ranteensa Hannelen eteen.

Hannele nappasi kärppänä Henrin kämmenestä kiinni ja tutki ranteessa kiiltelevää näyttävää kelloa.

”No niin. Submariner. Hyvä poika, sopii sulle, tekee susta miehen! Mistä ostit?”

”Lindroosilta, just tänään hain”.

”Saitko hyvät alet?”, Hannele jatkoi ja vei Vesan Dunhillin huulilleen.

”Kakskyt pinnaa”.

Vesa kiinnitti nyt vasta huomiota Hannelen ranteessa olevaan kultaiseen soikeaan kelloon ja vei vasemman kätensä selkänsä taakse en kyllä osallistu tähän keskusteluun. Vesa tiesi Rolexien olevan kalliita kelloja, mutta ei sen tarkemmin miten kalliita. Hannelen Ranteessa taitaa olla Patek Philip, mitä ne lie maksaa. Vesan mieleen oli jäänyt tyylikäs koko sivun lehtimainos. Vesa tunsi itsensä köyhäksi. Olen ihan eri rotua.

”Seuraavaksi sitten se vene, niin viet meidät tytöt ajelulle”, Hannele ohjeisti Henriä, joka lupasi naurahtaen.

Vesa katseli Henrin ulkonäköä. Nätin ruskea ja paksu tukka. Tykkään tosta komeasta leveästä otsasta ja jykevästä isosta nenästä. Mutta ei tästä taida mitään tulla. Ei. Toi Markuskin vahtaa tossa. Ja taitaa olla liikaa rahan perään. Jaana ja Kikka saapuivat juomien kanssa ja alkoivat ojentaa laseja muille. Vesalle ei ollut lasia. No niin. Nyt onkin hyvä vaihtaa maisemaa, heti.

”Hei sori, Jaana ei tainnut osata laskea”, Henri sanoi.

”Mä lasken kuule paremmin kuin sinä”, Jaana päräytti, ”viime kuussakin sain paremmat diilit kuin sinä, paljon paremmat”.

Henri naurahti kevyesti, ”se on kyllä totta”.

Vesa sanoi Henrille lähtevänsä hakemaan juotavaa muita ei taatusti kiinnosta ja jätti ryhmän. Huh, mitä tyyppejä. Baarin edessä parveileva joukko muodosti muurin ja Vesan pyrki kiertämään sen takaseinän pöytärivin vierestä, mutta se oli virhearvio. Vesa jäi jumiin baarituoleilla istuvien ja parven väliin. ”… se sanoi mulle, että heillä mä tienaisin kolme tonnia enemmän kuussa. Ajattele, oikeesti … – hei tottakai sä lähdet, irtisanomisaika tai ei, mitä väliä …” Vesa yritti katsoa alle hajumitan päässä olevia nuorukaisia ilmeettömästi, rahalla houkutellulla oli yllään musta kangasliivi, löysä valkoinen paita ja pinkki rusetti ja vahva leuka, Komea! Kannustajan lookki oli toisenlaisilta markkinoilta, löysä vaaleanvihreä silkkipaita, joka oli niin auki, että näkymä antoi hyvin muodostuneelle rintalihakselle, kaulassa kimmelsi ohut kultainen ketju ja laatta gigolo! Baarin kaiuttimilla alkoi olla jo vaikeuksia pysyä salin mastervolyymin perässä kun DJ tuuppasi tunnelmaa jälleen askelen ylöspäin ja Relight My Fire meni särölle, kun Loleatta parahti esiin, parvi ympärillä sähköistyi tämä on niin upea kappale, vanha mutta upea! Vesa päätti pistää tupakaksi, kun hän tunsi jonkun paijaavan pakaraansa siis oikeasti silittääkö joku mun pyllyä? Vesa työnsi tupakat takaisin etutaskuun, paijaavat sormet ulottuivat samalla etupuolelle pyrkien kohti Vesan munia mitä täällä tapahtuu, tuntuu ihan kivalta. Kevytmielinen nousuhumala sai Vesan pysymään paikallaan, hän ei ollut tuntenut miehen kosketusta lähes vuoteen, liian pitkä kaipaus teki halvasta hivelystä arvokkaampaa kuin se olikaan luoja, mullahan alkaa seistä. Hän tunsi polttavan lämmön kasvavan selässsään, paijalija lausui hurmasansa Vesan korvaan, leuaka hipoi Vesan kaulaa ”lähdetään mun hotelliin, meillä on sama matka” sormet olivat tavoittaneet Vesan ohjaussauvan ja nappasivat siitä tukevan otteen. Vesa huahti hiljaa ja tunsi antautuvaa heikkoutta, musiikki peittyi epämääräisen huminan alle mun tekee niin mieli. Mies veti lantiolta Vesan omaansa vasten ja pyöräitti kovaa etumustaan pari kertaa Vesan peppuvakoa vasten. Kuka se edes on? Taas joku hirviö. ”Mikä matka meillä on?”

”Tultiin samalla junalla. Kyllä sä mut näit”. Mistä toi puhuu? Vesa kääntyi katsomaan ja tunnisti pian ai toi vilkkusilmä! 

”Joo, näin mä sut, mietinkin, että olisitkohan sinäkin tulossa tänne”.

”Tännehän me seksuaalipakolaiset kaikki suunnataan!”

”Paratiisin porteille”, molemmat naurahtivat. Vesa sytytti savukkeen tämähän oli kiva yllätys! Pitää vaan suoraan sanoa mitä haluaa, niin se tapahtuu!” Vesan mieliala oli hyvässä nousussa, mutta vilkkusilmän vaihe oli useamman pykälän toisessa vireessä ”mä haluan nussia sua, mennään nyt, tuu mun mukaan”, miehen sormet hahmottelivat Vesan peräaukkoa farkkujen läpi nyt! ”Annan sulle kunnolla kyrpää,siitä sä tykkäät”. Vesa puhalsi mietteliäänä pitkän savupylvään parven yli siinä olisi nyt kullia tarjolla! Pääsisin hotellinkiin yöksi. ”Missä hotellissa sä oot?”

”Seurahuoneella. Se on ihan tässä lähellä, ei tarvita taksia edes. Tule, nyt mennään”. Vilkku silmissä oli kivettynyt. Mies alkoi valloitajan elkein viedä Vesaa oven suuntaan hei nyt, en mä ole mikään esine!.

”Odota nyt vähän, tumppaan tän tupakankin”. Mitä mä teen nyt ton kanssa, panettaa ihan perkeleesti, mutta toi ei ole mitenkään kiva. ”Mun pitää vielä käydä kusella”, Vesa päätti ostaa miettimisaikaa, mutta sitä ei ollut saatavilla.

”Voi sitä ihan suoraankin sanoa, jos ei kunnon mies kelpaa. Kyllä minä sen kestän. Tollasta poikien venkoilua en vaan kattele yhtään. Tollasella asenteella et saa mitään. On se kumma kun ei kunnon mies kelpaa.” Mikä tota vaivaa? Mies jatkoi mutinaansa horjahdellen tanssilattian suuntaan. Moni kakku päältä kaunis … Ja joku jo päältäkin mätä, että toikin tuli sitten tänne! Carrolsin popliinitakki oli narikassa avaamassa takkiaan, jonka alta paljastui muodikkas asukokonaisuus; löysät mustat housut, kiiltäväsolkinen vyö ja löysä värikäs silkkipaita sehän on oikeastaan vähän David Bowien näkönen, toivottavasti ei vaan tule kuselle. Vesa sujahti jonon ohi suoraan pisuaarille täällähän on miestä!

JATKUU …