Yhä vievät todelliset keihäsmatkat paremmille laitumille. Tällä viikolla moni gay suuntasi Tukholmaan, missä supersuosittu laulajatähti Beyoncée ei vain konsertoinut, vaan piti koko maailmankiertueensa avauskonsertin. Kaksi kertaa.

Taakse on, ainakin toistaiseksi, jäänyt maailmanaika, jossa suuret tähdet tulivat kutakuinkin yhtä varmasti myös Helsinkiin. Se jäi, koska Venäjä pelasi itsensä pois markkinointa ja Suomi jäi logistisesti hankalaan väliin, pelkästään tänne tuleminen vie liikaa aikaa, jota ei saada täältä saatavilla tuotoilla katettua. Suomesta puuttuu myös supertähtien tarvitsema jättiareena. Jos hyvin käy Vantaalla voi olla 30 000 katsojan areena muutaman vuoden päästä.

Helsinki sen sijaan on vajonnut ankeaan jamaan, johon ei vain tunnu löytyvän ratkaisua Pasilan hallin pysyessä venäjäpakotteiden vuoksi suljettuna.

Boomerit ja nuoremmatkin muistavat miten gay-kulttuuri oli aina vihreämpää muualla. Alhaisemman elintason 70-luvulla nykyistä paljon alkeellisemmat ruotsinlaivat veivät innokaita suomalaisia Tukholman ihmeelliseen yöhön. Lentäen mentiin vielä pidemmälle. Tuliaisina tuli vaikutteita, jotka vaikuttuvit gaykulttuuriin ja näkyivät yöelämän monipuolistumisena 1990-2010.

Ei tietenkään ole ekologisesti kestävää matkustaa vain bileiden tai konsertin vuoksi. Myös kaupungin ja koko yhteiskunnan ilmapiirin kannalta olisi parempi, jos oma kulttuuritarjonta olisi laajempaa, koskien niin konsertteja kuin baarejakin. Kun parhaimmat elämykset käydään hakemassa paloissa muualta, ei oma tarjonta kehity, vaan näivettyy entisestään.

Helsinki tarvitsee Areenansa ja pääkaupunkiseutu mega-areenan.