Psyke ja Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ovat Suomen ensimmäiset rekisteröidyt hlbtqia-yhdistykset – tosin kummankaan perustamisen hetkellä hlbtqia-termiä ei ollut vielä olemassakaan, oli vain joukko ihmisiä marginaalissa, joista osa koki enemmän paloa oikaista epäkohtia ja olivat mukana järjestötoiminnassa, osa tuli mukaan yhteisöllisyyden vuoksi, 1960-70-luvuilla ei ollut vähemmistöbaareja, olihan homoseksuaalisuus sairaus ja rikos.

Psyken ilmoitus Helsingin Sanomissa Sekalaista-palstalla 24. elokuuta 1969.

Keskusteluseura Psyke ry perustettiin syksyllä 1968. Seuraavana vuonna se alkoi julkaista omaa lehteä nimeltään 96, myöhemmin Ysikutonen. Psykellä oli kerhotoimintaa, Sirkan Tanssit -tapahtuma ja puhelinneuvontaa. Psyken puheenjohtaja Holger von Glan (k. 1989) oli nimetty julkisesti homoseksuaaliksi – ensimmäisenä suomalaisena sanotaan – muutamaa vuotta aiemmin Ilta-Sanomien ”Homopesä” paljastusartikkelissa 1966. Hompesä oli von Glanin asunto. Sirkan tanssien promoottori oli Sirkka Vähä-aho (k. 2013)

Psyke etsi tiloja ilmoituksella Helsingin Sanomissa sunnuntaina 30. elokuuta 1970.
Psyke mainosti lehteään Helsingin Sanomissa 31.5.1972.

Psyke pyrki myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta ei kaikkien jäsentensä mielestä riittävän voimaakkaasti. Kun homoseksuaalisuus oli saatu pois rikoslaista 1971 Psyken energia yhteiskunnallisten muutosten ajamiseen hiipui, järjestön sisälle syntyi nuorten poliittisesti aktiivisten miesten blokki.

Psyken puheenjohtaja (nimeä ei ilmoiteta tekstin yhteydessä) kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalle sunnuntaina 24. joulukuuta 1972. julkaistussa puheenvuorossa näin:

”Psyken päämäärä on seksuaalinen samanarvoisuus. Vuoden 1971 lainuudistus ei ollut riittävä. Vastaisille uudistuksille sopii mallimaaksi Norja, jonka laista homoseksuaalisuuspykälä on poistettu kokonaan.”

”Homoseksuaalisuuden suhteen asiat kehittynevät parempaan suuntaan vähitellen. Suurimman hyödyn vapauttamisesta saa enemmistö, jonka ei tarvitse enää ahdistua luonnollisista ”toisenlaisista” hellyydentunteistaan, joita melkein jokaisella on. Vaikeimpaan asemaan jäävät pienet eroottiset vähemmstöt, transvestiiit jne., joiden aseman parantaminen on vielä työläämpää kuin homoseksuaalien”.*

Psyke ry julkaisi "96" lehteä. Setaa edeltäneellä Psykellä oli useita paikallisjärjestöjä, jotka näkyvät tässä 96:n tiedoissa.

Seta syntyi Psykestä, kun sen sisältä jämerämpää yhteiskunnallista toimintaa halunneet henkilöt siirtyivät uuteen järjestöön. Ehkä jakautuminen on hieman harhaanjohtava termi, mutta käytännössä se oli sitä. Seta syntyi vastarintana Psyken hampaattoaksi ja liian kaupalliseksi koetulle  ja liiaksi seksikulttuuriin keskittyneelle imagolle. Seta syntyi tavoittelemaan julkisuutta, mitä Psyke ei samalla tapaa tehnyt ja jopa kannustamaan kaapista tulemiseen. Setan toimijat olivat vasemmistolaisia, mikä taas loi poliittisesti luontaisen eron järjestöjen välille. Järjestöt elivät rinnakkain pitkälle 80-luvulle, kismaa ilmeni ajoittain, mutta yhteistyötäkin oli. Psyken toiminta lakkasi ennen sen 20-vuotispäivää 1987.

Seta perustettiin toukokuussa 1974. Perustamiskokoukseseen ei osallistunut yhtään naista, tosin on muistettava että miesten ja naisten asema 1970-luvun yhteiskunnassa oli hyvin erilainen, miehillä oli useammin akateeminen koulutus ja verkostoja, joita järjestötoiminnassa saattoi hyödyntää, tämä ei siis merkitse naisvihamielisyyttä, vaikka ristiriitoja olikin. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Veli-Pekka Hämäläinen (k. 2013). Hauskasti Setan perustamisen vuonna Psyken Sirkka Vähä-aho toivoi Ysikutosessa Psykeen lisään naisjäseniä, Sirkan tanssit olivat alkaneet vasta edellisenä vuonna.

Seta alkoi panostaa asiallisen tiedon levittämiseen, sitä pidettiin radikaalina ja tienä muutokseen yhteiskunnassa, jossa etenkin homoleima leiskui pilkallisesti, muista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttiin paljon vähemmän, jos lainkaan. Seta oli alkuvuosinaan pääasiassa homojärjestö, transihmisiä toivottiin mukaan enemmän, mutta yhteinen sävel tuntui olevan hukassa. Biseksuaalit olivat myös paitsiossa.

Kun Psyken lehteä, Ysikutosta, tehtiin vähemmistölle itselleen, Seta-lehti tehtiin tieten tahtoen valistuksena ja suunnattiin myös valtaväestölle, se oli heteroiden asennekasvatuksen väline. Seta-lehdestä väännettiin alussa Setan sisällä. Mielenkiintoinen osa historiaa on, että taistelua käytiin kahden setalaisen miesparin välillä. Setan sosiaalisihteeri Seppo Kivistö (k. 1987) kirjoitti seksilehti Rattoon omaa palstaa, mihin hänellä oli miehensä Setan puheenjohtaja Martin Schreckin (k. 2021) tuki, heidän mielestään viesti tuli suunnata seksuaalivähemmistöille itselleen. Toisin asian kokivat pariskunta Olli Stålström ja Vesa-Tapio Valo, Seta-lehden päätoimittaja, jotka näkivät Ratto-kirjoittelun haitallisena Setan kuvalle vakavasti otettavana järjestönä. Setan yleiskokous 1976 päätti hylätä seksuaalisuuden kuvaamisen. Kivistön Ratto-kirjoittelu lakkasi.

Suomen ainoa homojulkkis Monsieur Mosse haki Setan jäsenyyttä, mutta häntä ei hyväksytty jäseneksi. Mosse ei sopinut setaan ajamaan kuvaan homoseksuaalista. Seta halusi myös vaieta homomiesten seksikulttuurista eli esimerkiksi siitä, että pikaseksiä haettiin julkisista käymälöistä, siis cruising-kulttuurista.

Psyken ja Setan eroa kuvaa hyvin niiden julkaisemien lehtien ero. Kun Ysikutonen oli helposti lähestyttävää aineistoa yhteisölle itselleen, myös eroottisia kuvia ja tarinoita, Seta-lehti oli käsitteellisempää tekstiä valtaväestön valistamiseksi ja identiteetin rakennuspalikoiksi. Seta Psykestä poiketen ei halunnut pitää esillä gaymiesten alakulttuuria, jota pidettiin erilliskulttuurina ja haitallisena, koska sen katsottiin olevan haitaksi homouden normalisoimiselle so. homojen tulemiseksi osaksi samaa yhteiskuntaa valtaväestön kanssa. Psyken piirissä homojen omalla kulttuurilla oli suurempi merkitys.

Nyt viisi vuosikymmentä myöhemmin asiaa voi arvioida monesta kulmasta. Yksi on tasa-arvon toteutuminen, toinen on se miten homojen oma kulttuuri voi, se on edelleen marginaalissa. Mutta tässä on tapahtunut mielenkiintoinen keikaus, siinä missä homojen alakulttuuria hallitseva cruicing hiipui aids-epidemian myötä, on se sittemmin palannut ja viimeistään deittiappien myötä saavuttanut myös valtaväestön. Ehkä 50 vuotta sitten haitalliseksi ja leimalliseksi koettu alakulttuurimme oli sitä vain ahtaiden moraalikäsitysten vuoksi vaikka sitä muilla syillä perusteltiin, sittemmin ilmapiirin vapautuessa sillä ei enää ole merkitystä.

 

 

Lisätty Psyken lehti-ilmoituksesta kuvat ja mielipidekirjoitus 3.2.2022.