QX.fi julkaisu lopetetaan taloudellisista syistä. Toiminnan alasajo aloitettiin noin kuukausi sitten. Kun aiemmin olimme julkaisseet keskimäärin jutun päivittäin, asetettiin raja, joka salli enää viimeistely- ja luonnosvaiheessa olevien juttujen julkaisun. Tarkemmat ovat ehkä huomanneet, että uutisjuttuja ei ole kuukauteen julkaistu. Ja nyt on tullut tämän viimeisen juttuni aika.
Julkaisimme ensimmäisen artikkelin 12. helmikuuta 2012, aiheena oli Tukholmassa juuri pidetty QX Gay Gaala, jota oli juuri vietetty 14. kerran. QX-lehteä oli julkaistu Ruotsissa jo 1995 lähtien ja se oli vakiinnuttanut asemansa pidettynä lifestyle-lehtenä, mitä se on edelleen. Ruotsalainen uutissivusto QX.se oli sekin ollut olemassa jo yli vuosikymmenen. Oli Suomen vuoro.
2010-luvun alkupuolella maailma oli kovin erilainen, ei paljon, mutta tietyllä ratkaisevalla tavalla kuitenkin, paljon on tapahtunut historiallisesti hyvin lyhyessä ajassa.
Lainsäädäntö ja yleinen asenneilmapiiri ovat muuttuneet paremmiksi.
Hlbt-kentän sisällä sirpaloituminen on lisääntynyt identiteettipolitiikan myötä.
Reilun vuosikymmenen aikana on entisestään vahvistunut jo 2000-luvulla alkanut kehitys, jossa ennen hlbt-kulttuurin keskeisinä sijoina toimineet ravintolat ovat menettäneet merkityksensä. Se on ymmärrettävää, sillä gaybaarit ovat perinteisesti toimineet seuranhakupaikkoina, sen tarpeen voi nyt vähemmällä vaivalla ja milloin tahansa täyttää digitaalisesti.
Samoin merkityksensä on kadottanut hlbt-media – tai ainakin gaymedia, yleisöt ovat pirstoutuneet ja tarjonta lisääntynyt sosiaalisen median myötä ja hlbt-asioiden näkyessä valtamediassa yhä enemmän. Tämä ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta. Valtamedia ei valitettavan usein osaa asettaa kertomiaan asioita kontekstiin ja faktojen tarkistus saattaa unohtua – tai sen korostaminen, että kyseessä on haastatellun näkymys (jota ei ole tarkistettu muista lähteistä, vaan on todettu mutulla ”varmaan tämä näin on”). Sosiaalisen median toimijoilla taas ei ole mitään vastuuta väittämistään, jotka on usein esitetty oman edun mukaisesti värittäen. Tällaisia laajalle levinneitä epätosia ovat esimerkiksi ”Pridea ei olisi ilman värillisten transnaisten panostusta” ja ”80-luvulla lesbot hoisivat homman, kun homot kuolivat aidsiin”. Paitsi valheellisia, näitä voisi pitää myös homovastaisina.
Sitten vuoden 2012 Helsingin hlbt-skene ei ole vilkastunut, mikä kertonee paljon tarpeesta – tai sen puuttumisesta.
Uudet yökerho- ja baari-yritykset G-Lounge ja Kvääristö eivät suurista odotuksista huolimatta menestyneet, valitetttavasti.
Helsinki Pride sen sijaan on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Kun 2012 Helsingin kaduilla marssi 8 000, oli viime kesänä marssijoita rankkasateesta huolimatta yli 100 000. Tällainen osanottajamäärä ei olisi mahdollinen ilman suurta valtaväestön osuutta, se kertoo hyvää asenneilmapiirin muutoksesta.
Lainsäädäntöön saatiin suuret muutokset, avioliittolaki ja translaki.
Jo 2012 hyvin suosittu drag-viihde on vain kasvattanut suosiotaan, siitä on tullut koko kansan viihdettä.
Poikkeavuus on normalisoitunut.
Lopettamistiedon ja tämän jutun kirjoittamisen välillä katsoin uudelleen HBO:n gaysarjan Looking (2014-2015). Siitäkin näkyi miten gaymiesten elämä on mullistunut (vajaassa) 10 vuodessa. Tästä hetkestä erityisen ajankohtaiselta tuntui lyhyt keskustelu, jossa yksi päähenkilöistä vastasi kysymykseen ”Oletko queer?”. Hänen vastauksensa oli ”Ei, olen gay”.
Etenkin englanninkielisessä hlbt-mediassa ja osittain järjestöjen toimesta on alettu käyttää queer-termiä yleisnimityksenä hlbt-ihmisistä, korvaamaan jo aivan liian monimutkaista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuvaavaa lyhennettä LHBTQIA+. Brittiläinen Pink News meni jopa tekstissään niin pitkälle, että syytti queer-termin yleiskäyttöä vierastavia transfobeiksi tai kutakuinkin seniileiksi. Suomessakin queer näyttää päässeen mm. Hesarin juttuihin yleisterminä. Tämä on kuitenkin väärin, sillä queer, jonka lähin suomenkielinen vastine on ”poikkeava”, ei ole kaikkien mielestä osuva ja silloin se ei sovi yleiskäyttöön. Vaaditaan hientotunteisuutta pronominien käytössä, miksi ei tässä olla yhtä lailla korrekteja?
Lookingissa puhuttiin myös PrEPistä. Yhden mielestä se oli gaymiesten e-pilleri ja vapautti meidät, toisen mielestä se oli tekosyy vastuuttomaan seksiin, sillä PrEP ei suojaa muilta seksitaudeilta kuin hiviltä. Nyt Helsingissäkin on pitkät jonot PrEP-reseptin saamiseksi.
PrEP:n yhteydessä puhutaan ylevästi vastuullisuudesta, vaikka faktisesti sen yleistymisen myötä riskiseksi on yleistynyt ja kondomin käytöstä on tullut este satunnaisen seksiseuran saamiselle. Tämän myötä seksitautien tartunnat ovat kasvaneet, etenkin miesten kanssa seksiä harrastavien miesten keskuudessa kuppatartuntojen määrä on noussut PrEPin yleistyessä. Tästä ei kuitenkaan haluta puhua, ei yksilö- eikä yhteiskuntatasolla.
2013 QX.fi -lukijoiden yhteenlaskettu määrä ylitti miljoonan, viikottainen kävijämäärä oli 60 000, siitä on tultu alas rajusti, vaikka sisältöön on panostettu enemmän. Mainontaa on sivustolle onnistuttu myymään vain satunnaisesti, sivustoa on ylläpidetty Ruotsin QX:n tuotoilla. QX ei ole ahdinkonsa kanssa mitenkään yksin, vaan syynä on yleinen vitsaus, jossa mediat ovat menettäneet ensin mainostuottojaan Facebookin kaltaisille toimijoille ja sitten lukijoitaan.
Lopetus ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä. Koko yrityksen kohtalon hetket olivat käsillä jo 2020 pandemian iskiessä, kun lähinnä tapahtumapuolen mainoksista täyttynyt ruotsinkielinen QX-lehti menetti lähes kaikki mainostulonsa, solidaarisuuskampanjalla ja Ruotsin valtion tuella tilanne kuitenkin normalisoitui melko pian. Kuitenkin talous on tiukentunut vuodesta 2012 valtavasti, henkilöstömäärä vähentynyt, toimitilat pienentyneet. Yritys on kuitenkin pysynyt pystyssä, sillä omistajilla ei ole ollut varsinaisia tuotto-odotuksia. Tulopohjan rapautuessa kuluja on kuitenkin edelleen karsittava ja nyt osansa kantaa Suomen QX.
Eikö hlbt-medialle sitten todella ole sellaista tarvetta, että julkaisu voisi olla taloudellisesti kannattavaa? En usko, että on. Tosin QX ei ole koskaan markkinoinut Suomessa, vaikka onhan meillä alkuvuosina ollut rekka Helsinki Pridessa ja olemme järjestäneet viisi gaygaalaa, on ollut yhteistyökumppanuuksia. QX.fi liitettiin heti alusta asti osaksi tuolloin vielä vilkasta Qruiser.comia, jonka käyttäjämäärä oli vielä jatkuvassa kasvussa. Vaikka Grindr oli jo ollut olemassa jo 2009 alkaen sen isompi kasvu Suomessa oli vielä edessä, se vaati myös älypuhelimen. 2013 Qruiserin käyttäjiä Suomessa oli lähes 20 000, merkittävä osuus Suomen hlbt-väestöstä ja QX.fi:n kohderyhmää, jos mikä. Nämä näkyivät myös QX.fi:n kävijämäärässä, mutta juttuja lukemaan jäi vain pienempi osa kävijöistä. Sittemmin tämä markkinnointietu on vähentynyt radikaalisti Qruiserin käyttäjien vähentyessä, deittiapit ovat voittaneet. Nyt Qruiserikin on jo saattohoidossa.
Bileitä, miehiä, gaalan kimallusta ja rähinää
Heti ensimmäisen toimintavuoden aikana yritimme kehittää jotain uutta ja kokeilimme ideaa yhteistyöstä television kanssa. Oheinen 10 vuotta vanha klippi tarjoaanyt jo mielenkiintoisen tirkistysikkunan lähihistoriaan ja Herculeksen Lönnrotinkadun tiloihin.
Vuonna 2012 järjestimme myös Qruiser-partyn, bileet pelkästään miehille, puolet vuodesta ne olivat uudessa Manskun DTM:ssä, jonka yhteistyökumppanina silloin olimme, jopa siten, että Qruiserin logo oli DTM:n vippikortin takapuolena. Syksyllä partyt kuitenkin siirrettiin Herculekseen DTM:n aloittaessa yllättäen yhteistyön Ranneliikkeen kanssa ja alkaessa tuottaa miestenbileet itse.
Tähän aikaan 10 vuotta sitten oli valtava kiire ja tohina ja draivi päällä, suunnittelimme QX Gay Gaalaa Helsinkiin. Piti löytää yhteistyökumppanit ja esiintyjät ja kääntää gaalan äänestystekniikka Ruotsin käyttämästä suomeksi.
Suomen ensimmäinen QX Gay Gaala järjesetetiin tammikuussa 2014 sittemmin kuntokeskukseksi muutetulla Circus-klubilla.
Gaaloja tuli vielä neljä, ennen kuin ne lopetettiin taloudellisten realiteettien vuoksi.
Jokaisen gaalan aloitusnumeroon panostettiin, mutta ylöspanoltaan massiivisin on ensimmäinen, lavalla nähtiin Kansallisbaletin miestanssijat Oliver Jahelka, Linas Kavaliauskas, Teemu Tainio, Henrik Burman sekä Aapo Siikala sekä juontaja Krista Kososen ja yllätysartisti Jenni Vartiaisen laulama duetto.
Vielä 2015 aloitusnumerossa Savoy-teatterissa avausnumeron väkimäärä kasvoi reippaasti, sillä lavalla oli juontaja Maria Sidin ohella Philomela-kuoro. Valitettavasti 2015 gaalan videointi epäonnistui osittain, tuottajana säästin väärästä paikasta, sitä virhettä ei tehty toiste.
2017 QX.fi siirtyi vihdoin uudelle verkkolehtialustalle, samanlaiselle kuin QX.se.
Tuure Boelius oli voittanut yleisöäänestyksen ja saanut Vuoden Homo -palkinnon QX Gay Gaalassa, missä Helsingin piispa Irja Askola piti koskettavan puheen ja pyysi anteeksi sitä, miten kirkko on hlbt-ihmisiä kohdellut.
Koskettava oli myös 2017 gaalan avausnumero, jossa luotettiin jälleen ammattitanssijoihin. Kansallisbaletin tanssijat Antti Keinänen ja Teemu Tainio esittivät oman varta vasten QX Gay Gaalaan toteutetun teoksensa Josh Grobanin komeaan balladiin, se oli rakkauden viesti.
Jokaisesta gaalasta olisi aihetta omaan juttuun, mutta onhan ne jo kirjoitettu ja luettavissa, niin kauan kuin tämä sivusto pidetään saatavilla, ainakin tämän vuoden loppuun saakka.
Olen ollut QX.fi:n päätoimittaja sen alusta alkaen. Tänä aikana rinnallani Suomessa on toiminut kaksi kolumnistia ja kolme muuta toimittajaa vaihtelevan kestoisia aikoja, lisäksi kaksi kirjoittajaa kirjoitti suomeksi Ruotsista käsin käännösjuttujen lisäksi.
Aloittaessani QX yhtiöllä yli 10 vuotta sitten kuvittelin vielä jonkinlaisen yhteisöllisyyden olemassaoloon hlbt-ihmisten kesken, sellaisellehan olisi kiva ja helppoa rakentaa mediaa ja gaalaa ja muuta. Naivi ajatus. Viimeisten vuosien aikana tuo usko on romuttunut täydellisesti. Tosin, kun historiaa katsoo, aina on ollut rähinää sekä järjestöjen sisällä, että yksilöiden kesken – kuten missä tahansa isossa perheessä. Mitään rähinää ei toki toimittajan tule pelätä, mitä isompi haloo jostakin jutusta nousee, sitä varmempi merkki se on siitä, että jutulle oli kova tarve.
Yhteisöllisyyden ja pinkin rahan illuusiot
Minut rekrytoitiin QX:lle 2011 oltuani yhtenä Helsinki Pride 2011 -viikon tuottajista sekä myös Mr. Gay Finland -kilpailun tuottajista 2010-2011 kilpailuissa.
QX-yhtiö julkaisee myös tapahtumakalenteria ja sosiaalisen median sivustoa ja deittipalvelua Qruiser, joiden markkinointia pyrin edistämään. Pääsimme mukaan Helsingin kaupungin hlbt-verkostoon, jonka tarkoitus oli edistää muiden muassa hlbt-turismia. Yhdessä näissä kokouksista käsiteltiin ehdottamaamme QX:n tapahtumakalenterin upottamista kaupungin sivulle, teknistä toteutustakin oli jo selvitetty. Kokouksessa läsnä ollut kilpailevan Ranneliike.net -sivuston edustaja sai kuitenkin dramaattisen ja kovaäänisen raivokohtauksen viestinään se, että ruotsalaista liiketoimintaa ei tule tukea suomalaisten verovaroilla ja projektia ei tullut. Ei tullut karttayhteistyötä.
Hlbt-yritysten ja hlbt-myönteisten yritysten verkostoa tai palvelukarttaa on yrittänyt toteuttaa ainakin kaksi muutakin toimijaa näinä vuosina, mutta nekin ovat kaatuneet tai jääneet pienimuotoisiksi. Kysyntä ei riitä.
2017 on ollut käännekohta, jonka jälkeen sosiaalisen median tekijät ovat lyöneet kovaa.
Mediaa ja toimittajaa saa toki arvostella, mutta henkilöön menevä arvostelu ei edistä mitään, se tosin kertoo kaiken omien argumenttien painoarvosta – tyhjälläkin tunteisiin vetoavalla parjaamisella saa kuitenkin nostettua itseään sosiaalisessa mediassa, niin vähän faktat lopulta merkitsevätä.
Nykyään puhtaan paljon toimittajien maalittamisesta, jonka tarkoitus on ohjata keskustelua – oikeammin estää keskustelu halutuista aiheista. Näitä aiheita ovat yhteiskunnassa laajemmin rasismi ja transasiat. Hlbt-kenttään liittyen tulenarkoja aiheita ovat erityisesti gender-ideologia, historian värittäminen ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen välillä noussut roihu.
Median tehtävä ei ole kirjoittaa pelkästään miellyttävistä seikoista, vaan tarjota näkökulmia. QX:n tehtävä on ollut kertoa siitä, mitä yhteisössä tapahtuu ja mikä hlbt-ihmisiä liikuttaa. Ne ovat eri asioita, mitä esimerkiksi Seta nostaa esiin. On ollut aiheellista esimerkiksi kysyä, miksi seksuaalivähemmistöt näkyvät enää kovin vähän Setan tai Helsinki Pride yhteisö ry:n viestinnässä ja juhlapuheissa. On ollut aiheellista kysyä, miten on mahdollista, että Helsinki Priden julkaisema teksti lyttää gaymiehiä. Yhä edelleen olen vailla vastausta, miten järjestö ei edes pyytänyt moista anteeksi, teksti loukkasi monia. Valitettavasti se ei ole ainutlaatuinen kansainvälisessä kehityksessä, jossa pride-tapahtumat ovat yhä enemmän sukupuolivähemmistöjen tapahtumia, myös tapahtuman tunnus, sateenkaarilippu on vaihtunut sukupuolivähemmistöjen lippuun. Sehän ei ole mitenkään huono asia, että sukupuolivähemmistöt saavat asialleen näkyvyyttä, mutta myös seksuaalivähemmistöt tarvitsevat pridea ja se kuuluu myös meille – jos emme tapahtuman markkinoinnissa näy ja meitä vielä mollataan, emme me koe olevamme tervetulleita, vaikka järjestävä taho sitä yrittäisi vakuutella – teot puhuvat lujempaa kuin sanat.
Kuten pitkän linjan aktivisti Peter Tatchell minulle haastattelussa totesi, hlbt-piirien välinen riitely vaarantaa koko liikkeen olemassaolon ja vie sitä takapakkia.
2017 gay-yökerho Hercules oli rasismikohun kourissa pariinkin otteeseen. Parikin sosiaalisessa mediassa toimivaa profiilia sotkivat soppaan myös QX:n ja minut niiden juttujen pohjalta, jota siitä tein. Rasismi-keskustelu oli silloin kuumaa ja kuten viime kesänäkin valtakunnassa yleisesti keskusteltiin, olet joko rasismia vastaan tai sen puolella.
Kun tein jutun LHB-liitosta ja transaktivismin flirttailusta väkivallalla tulivat syytteet transfobiasta. Ja vääristellyt kantelut esimiehelle Ruotsiin. Uuden järjestön perustaminen on kuitenkin perusteltu jutun aihe. Väkivaltakuvaston käyttäminen ei ole ok. Jutuilla oli siis paikkansa.
Kun sitten sittemmin Seta-palkittu verkkolehti Kehrääjän päätoimittaja ilmoitti, että QX:n toiminnasta on aloitettu tutkinta tunnelma oli jo hyvin absurdi. Tutkinnasta ei kuitenkaan ole kuulunut mitään, eikä tietenkään ole mitään aihettakaan, miksi kuuluisi.
Muutama viikko sitten minulle ystävällisesti ilmoitettiin, että juttuni perusteella on tehty rikosilmoitus: ilmeisesti sosiaalisessa mediassa vaikuttava henkilö voi sanoa mitä tahansa, mutta siitä ei saa kertoa.
Nähtiinhän tänä kesänä vielä sekin, että Helsinki Priden hallituksen jäsen lähetti vihamielisen meemin. Jostain syystä Helsinki Pride ei nähnyt siinä mitään ongelmaa.
Muutoksesta kertoo sekin, että yli kolme vuotta uutta tulemista tehnyt DTM hoitaa tiedotuksensa valtamedia Helsingin Sanomien kautta. Saimme toki tiedotteet keväällä ja nyt reilu viikko sitten, mutta aina vasta sen jälkeen kun Hesarin jutut oli jo julkaistu.
Kun DTM avattiin Manskulla helmikuussa 2012 meitä pyydettiin yhteistyöhön, yökerhobrändin konkurssista ostaneet uudet omistajat halusivat tehdä kaikkensa, jotta hyvinkin heteropaikaksi liukunut DTM olisi jälleen gay. Nyt ei tullut edes kutsua viime perjantain vippi-avajaisiin. Syitä voi vain arvailla. Poissulkemalla toki annetaan viesti.
Ei kai ihme, että välillä on ollut tunne, että näköistäni voodonukkea korvennetaan molemmista päistä.
Kiitoksia lukijoilta on kyllä tullut myös, paljonkin. On sanottu, että QX on ainoa gaymedia, jota enää jaksaa seurata.
Keskustelua ei voi yhteiskunnassa estää, eikä sitä voi hallita. Demokraattisessa yhteiskunnassa ei pidäkään voida, ei edes yrittää. Kuitenkin kipuilemme Suomessa rasismi-keskustelun kanssa juuri siksi, että keskustelu polarisoitiin ja siihen railoon perussuomalaiset iskivät kyntensä ja hyödynsivät sen. Sama koskee gender-asiaa eli keskustelua sukupuolesta. Myrkyttämällä keskustelun äärikommenteilla aiheesta tehdään sellainen, että kukaan ei halua eikä jaksa siihen tarttua – seurauksena on juuri maalittamista tai vähintään muuta kiusaa, pelottelua ja poissulkemista.
Viime kesänä perussuomalaiset toteuttivatkin tätä asiaansa Turun kaupunginvaltuustossa vaatien prideliputuksesta luopumista. Yhtenä perusteena oli juuri hlbt-kentän sisäisetkin ristiriidat.
Ei ole kestävä ajatus pyrkiä hallitsemaan keskustelua estämällä sen ja leimaamalla kaikki keskustelua haluavat äärioikeistolaiseksi epäkelvoksi.
Keskustelun polarisoituminen ei kuitenkaan ole pelkästään perussuomalaisten tai muun ääri- tai konservatiivisen oikeiston syy. Se on yhtä lailla radikaalin vasemmiston syy, joka on demonisoinut keskustelua haluavat. Arvostettu ja maailmankuulu historoitsija Yuval Noah Harari kirjoitti vasta tällä viikolla, että radikaali vasemmisto ”uskoo, että absoluuttinen oikeus on mahdollinen, että yhtä osapuolta voi syyttää kaikesta, myös toisten [siis vasemmiston siksi tekemistä] pahoista teoista. Mutta todellisuus on tätä moniulotteisempi.”
Valitettavasti esimerkiksi sukupuoliasiassa keskustelussa nähdään vain Setan siiven ja perussuomalaisten kannat ja muut yritykset aikaansaada rakentavaa ja selventävää keskustelua loistavat poissaolollaan tai päätyvät rähinään.
Paitsi QX:ää, myös valtamediassa työskenteleviä toimittajakollegoita kohtaan tulee myös yhä enemmän kovaa painetta pysyä tietyssä narratiivissa, vaatii paljon energiaa ja ärhäkkää asennoitumista, että jaksaa tuoda esiin asioiden eri puolet, vaikka sitä kuinka kiivaasti vastustettaisiin -se on kuitenkin median tehtävä.
Briteissä on herätty esimerkiksi siihen, että sukupuolen moninaisuuteen kouluissa liittyvä tiedotus on liiaksi annettu kolmannen sektorin toimijoille, jotka julistavat gender ideologiaa faktana. Linkitetystä arvostetun The Guardianin artikkelista luin ensimmäisen kerran, että ”kaikilla ei ole [gender-] sukupuoli-identiteettiä”, kuitenkin sitä meille tuputetaan. Pitäisikö asiasta keskustella myös Suomessa? Mikä valtamedia ottaa kopin? Tämä herätti ainakin minussa paljon ajatuksia, sillä historian pitkässä kaaressa luokittelu homo- ja heteroseksuaaleihin ei sekään ole tehnyt pelkästään hyvää. Esimerkiksi yksi kokeilu oman sukupuolen kanssa voi aiheuttaa valtavaa häpeää ja psyykkistä painolastia, jos heti määritellään muuksi kuin heteroksi, joka yksilö kuitenkin ennemmin kokee olevansa. Vai kokeeko hän seksuaalista identiteettiä lainkaan, vain seksuaalista halua? Tästä olisi ollut mielenkiintoista tehdä juttu.
QX tehtiin omille
Hlbt-medialla on oma merkityksenä valtamediaan verrattuna, jutut kerrotaan ns. omille. Ero on kontekstissa. Siinä missä QX:n tehtävä on tuoda esiin hlbt-ihmisiä koskettavia aiheita ja eri näkökulmia ja sitä, mikä pinnan alla puhuttaa, valtamediassa kyseenalaistamista ei useinkaan osata tehdä, kun tieto kontekstista tai keskustelujen pohjavirroista puuttuu. Olipa Helsingin Sanomissa toissa vuonna juttu, jossa haastateltu sosiaalisessa mediassa näkyvä gay valitti, että Suomessa ei ole gaymediaa, mikä oli sitten jutuun jätetty faktana, vaikka olihan täällä useitakin, vaikka ei enää kovin menestyneitä.
Hlbt-kentällä on mietittävä, mitkä ovat ne aiheet ja asiat, jotka erityisesti kiinnostavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja heidän lähipiiriään. Kun asiaa miettii, huomaa pian, että näitä yhdistäviä asioita on oikeastaan aika vähän nyt kun lainsäädäntö on voittopuolisesti saatu kuntoon, kiitos 50 vuoden aktivistityön. Tämä näkyy myös juttujen näyttökerroissa.
Uutisjutut ovat vain poikkeuksellisesti kiinnostaneet. QX:n 20 kautta aikojen luetuimmasta jutusta uutisjuttuja on vain viisi. Suosituimpia ovat olleet seksiin, tarkemmin penikseen, ja baarihistoriaan liittyvät jutut. Kaikkein luetuin ykkösten ykkönen on juttu kakkosesta ”Pese se sitten kunnolla”.
Pari vuotta sitten HS julkaisi jutun, jossa esiteltiin oikeusministeriössä virkamiesten koulutuksiin käyttöönotettu etuoikeuskehä, jossa gaymiehet on irrotettu muusta hlbt-joukosta ja väitetään meidän olevan paremmassa asemassa. Väitteen perusteita ei ole avattu, sillä muutos on tehty alkuperältään englanninkielisen etuoikeuskehän toiseen versioon syitä avaamatta. Jakoa on kritisoitu, ainoana syynä lienee sukupuoli, mutta sen voi perustellusti kiistää. Sittemmin uutiset Euroopastakin ovat kertoneet useista juuri gaymiesten pahoinpitelyistä. Sen verran tein toimittajan hommien ohessa aktivistin töitä, että sain OM:n poistamaan ko. kehän version käytöstä, sillä sen käyttö voisi olla gaymiehille haitallista. Kehän väite on myös ongelmallinen yhteiskunnassa esiintyvän homovihan kannalta, se väheksyy sitä. Kehä on kuitenkin sittemmin putkahtanut esiin hiljattain toisaalla, täysin piittamaatta kasvavasta homovihasta, tai ehkä juuri sen ilmentymänä. Tässä kohden on huomionarvoista sekin, että HS, priden kumppani, ei jutun valmisteluvaiheessa kiinnittänyt huomiota gaymiesten muutettuun asemaan.
Gaymiesten ja liittolaistemme on tärkeätä tietää sekin mielenkiintoinen seikka, että nyt kovin trendikkään queerteorian mukaan homomiehet ovat misogynistisia, etenkin drag queen -taidemuotona ylläpitää naisvihaa.
Niin sanottua vertaistukea ei tarvitse enää etsiä muutamista gaylehdistä, vaan sosiaalisesta mediasta löytyy samaistumisen kohteita ja roolimalleja, identiteetiltään avoimien julkisuuden henkilöiden määrä on kasvanut, on monenlaista juttua valtamediassa, televisiossa ja elokuvissa ja podcastia joka lähtöön. Tässä ajassa menestyvä hlbt-media voisikin ehkä olla eräänlainen kuratoitu ”tori” – sillä sosiaalisen median ongelma on se, että sisällöstä ei vastaa kukaan – ja monenlaista siellä väitetään.
Sosiaalinen media ja digitaalinen kehitys yleisemmin ovat muuttaneet pelikentän. En itsekään jaksa lukea pitkiä artikkeleita verkosta tai mobiilista, vaikka painetussa lehdessä ne ovat yksi parhaista asioista, sillä tekeehän tieto hyvää. Mielestäni digitaalisen median kehitys on vielä pahasti kesken, tekstipötköjen siirtäminen paperilta näytölle ei toimi, koko ylöspano pitäisi tehdä digitaaliselle alustalle uusiksi.
3700 julkaistua juttua, tuhansia kuvia ja lukuisia videoita hlbt-tapahtumista, yli 100 haastattelua, viisi gaygaalaa. Ja ei enää. QX.fi siirtyy historiaan.
Nämä vuodet ovat olleet hyvin antoisia, mielenkiintoisia ja palkitsevia. Lämmin kiitos siitä kuulu pääkonttorin väelle, entisille kollegoille Suomessa, yhteistyökumppaneille ja lukijoillemme sekä gaaloihin eri tavoin osallistuneille, niin siellä lavalla ja lavan takana olleille, kuin niille, jotka eivät arvokkaista teoistaan suomalaisen hlbt-kulttuurin eteen huolimatta yleisöäänestyksissä palkintoa saavuttaneetkaan ja tietenkin katsomoon saapuneille.
Montell out.
Päivitetty 2023-10-31
