Pari kuukautta sitten brittiläisen Guardianin mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa kritisoitiin queer-sanan käyttämistä kuvaamaan hlbtqi+-ihmisiä. Kirjoittaja, Karl, ilmoitti olevansa 66-vuotias gay-mies. Hän koki queer-termin käytön loukkaavana ja syytti pienen aktivistijoukon manipuloineen median käyttämään väärää termiä queer yleiskäsitteenä.

Mainos

Se oli juuri sellainen teksti, joka sopi somen polttoaineeksi. Aiheesta kirjoitti niin ikään brittiläinen Pink News, somen kommenttien perusteella.

Lopputuleman voi tiivistää aktivistihuutoon ”We’re here, we’re queer, get used to it”.

Asian ymmärtämiseksi on aiheellista katsoa historiaan kuitenkin pidemmälle kuin 80-luvulle, jolloin queer-sanan ”takaisinottaminen” alkoi.

Queer yleistyi Yhdysvalloissa tarkoittamaan miesten ja naisten homoseksuaalisuutta 1900-luvun alussa. Homomiehet ottivat sen käyttöön itse korvataksen yleisessä käytössä olleen fairy-sanan. Fairy liittyi homomiesten naisellisten piirteiden ja käyttäytymisen korostamiseen. Ne miehet, jotka kokivat olevansa kiinnostuneita miehistä miehinä ilman tarvetta käyttää naisellisia keinoja, kokivat queerin itselleen sopivampanaa terminä.

Nyt 100 vuotta myöhemmin ollaan päädytty päinvastaiseen tilanteeseen, queer merkitsee feminiinejä piirteitä ja niiden avulla sukupuolirooleja rikkovaa (homo)miestä. Queer on oleellinen osa sukupuolianarkiaa.

Reilut 100 vuotta sitten queerit halusivat tehdä pesäeron myös (miehisiin) miehiin, joilla on seksiä miesten kanssa mutta jotka eivät identiteetiltään kuitenkaan ole homoseksuaaleja.

Queerista tuli toisen maailmansodan jälkeen halventava ja haukkumasana ja sen tilalle tuli gay tai homoseksuaali, homo.

Yhdysvalloissa aktivistiryhmät kuten Act up! ja Queer Nation ottivat 1980-luvulla queer-sanan takaisin ja siitä lähtien sen merkitys haukkumasanana on vähitellen hälvennyt. Vuosituhannen vaihteen tullen queer kelpasi jo markkinointiin. On jo kaksikymmentä vuotta siitä kun Garbagen Queer oli jättihitti.

Setan sateenkaarisanastossa queer määritellään ei-binääriksi sukupuoli-identiteetiksi. Queer on on myös kyseenalaistava ja hvyin poliittinen, vasemmistolainen, ajattelumalli. Ehkä juuri siksi, se esiintyy vahvasti ja aggressiivisesti sosiaalisessa mediassa.

Olemme nyt tilanteessa, jossa queer-sanan kritisointi aiheuttaa TERFiksi leimaamisen. Samoin sanojen valinnasta tehtiin sukupolvikysymys: nuorempia on ennemmin haukuttu useammin gay-sanaa käyttäen, kun vanhemmilla asia voi olla päinvastoin.

Pink News kirjoittaa pahaenteisesti, että enimmäkseen queer-sanaa käyttävät hlbtq+-ihmiset ovat yhä sensitiivisiä heitä kohtaan, joille queer tuntuu vaikealta käyttää.

Minne unohtui fagotti? Olen henkilökohtaisesti ottanut sen takaisin muutamia vuosia sitten ja käytä sitä mausteena tarvittaessa.

Sanoilla on voimaa, mutta kuka sitä käyttää? Miten paljon on kyse seksuaali-identiteetin määrittelystä ja miten paljon poliittisesta agendasta?