Baareihin ja yökerhoihin tai klubeihin ja diskoihin, kuten niitä myös kutsutaan liittyy seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä aivan erityinen historia, ne ovat olleet suojapaikkoja ja keitaita, tiloja hengittää omana itsenään tai ainakin lähempänä omaa sisäistä itseään kuin valtaväestön keskuudessa. Tähän liittyy parikin mielenkiintoista kulmaa.

Historian saatossa osa ravintoloista on muodostunyt gaypaikaksi ilman ravintoloitsijan tarkoitusta. Helsingissä tällaisia gayelämän legendoja ovat esimerkiksi 1990-luvun alussa sulkeutuneet Vanhan kellari ja Budapest, sittemmin Bugatti – molemmat muuten osuusliikkeiden pyörittämiä. Epävirallinen kohtauspaikka oli myös tavaratalo Stockmannin (tuolloin) ylimmän kerroksen baari Vintti, jota myös Hinttivintiksi kutsuttiin ihan omien keskuudessakin.

Sitten on tämä meidän aikamme. Uljas 2020-luku, jolloin on yleisesti ottaen jo varsin helppoa olla oma itsensä, ero 80-lukuun on valtava. Nyt jo reilut 10 vuotta on ollut kansainvälinen ilmiö länsimaissa, että gaybaarit eivät ole enää kiinnostaneet samalla tapaa ja niiden määrä onkin vähentynyt. Helsingissäkin, etenkin gay-yökerhojen rahavirrat ovat kutistuneet. Syitä gaybaarien ahdingolle on etsitty deittiappien tulosta ja suosiosta ja varmasti sillä on osuutensa. Mutta yleisemminkin tämä aikamme ei suosi yökerhoja, niiden määrä on Helsingissäkin vähentynyt, monesta on tullut kuntosali. Myös ikäluokkien koko on pienentynyt, se näkyy myös bileikäisten käyttämien palvelujen määrässä. Suomessa ei klubikulttuuri ole kovin armollinen varttuneemmille ikäryhmille.

Baarit ja yökerhot ovat kuitenkin siitä ihania, että ne tarjoavat lunnollisia mahdollisuuksia tutusta uusiin ihmisiin. Vaikka deittisovellukset ovat ylivoimaisia mahdollisten kontaktien määrässä, niissä on haasteensa ja niiden käyttö voi väsyttää ja myös tekee sitä. Mutta onko tökerö kohtaaminen yökerhossa yhtään helpompi kestää? Etsintä ja torjunta ovat aina kuluttavia. Ehkä parempi ja kestävämpi tapa kohdata onkin vaikka harrastusten kautta, esimerkiksi kuntosalilla.

Uutta juttusarjaamme varten olen haastatellut useampia omien vanhempieni ikäisiä gaymiehiä, boomereita, suurta ikäluokkaa. Kertomuksista on avautunut hyvin tuttu maailma: nuoria miehiä rakkauden ja ”rakkauden” perässä. Vaikka homoseksuaaliset teot olivat rikoslain perusteella rangaistavia ja homoseksuaalisuus sairaus heidän ollessa viriilimmässä iässä he kuitenkin elivät ja vieläpä sangen villisti. Oikeastaan ei ollut mitään eroa, vaikka yhteiskunnan ilmapiirin kaikki kokivatkin olleen ahdistavampi.

Tässä ajassa kuulee aina silloin tällöin joidenkin kaipaavan omia tiloja, jos puhuja on gaymies, hän tarkoittaa miesten tiloja, miesten omia bileitä tai baaria. Sellaiselle tuskin olisi Helsingin kokoisessa paikassa kovinkaan suuri kysyntä, mutta sellainen olisi kyllä mielenkiintoinen lisä ravintoltatarjontaan. Etenkin, jos se olisi fetissivapaa yleisbaari tai klubi.

Tasan 10 vuotta sitten järjestin sarjan miestenbileitä Qruiserille Helsingissä. Suuren alkusuosion jälkeen kerran kuukaudessa järjestettyjen bileiden suosio hiipui. En usko, että konsepti tänä päivänä olisi yhtään sen kysytympi. Noin kymmenen vuotta sitten Helsinkiin avattiin myös gaykuntosali. Sekään ei kauan sinnitellyt. Suuremmissa kaupungeissa toki on tilaa monenlaiselle tarjonnalle, mutta sellaiseksi Helsinki ei muutu.

Qruiserin Men Only -partyt syyskuussa 2012 Herkuleksessa.

DTM ilmoitti viikko sitten avaavansa uusissa tiloissa kesään mennessä. Sitä edelsi mielenkiintoinen episodi, jossa Helsingin Sanomien toimittajat kaipasivat DTM:ää takaisin. Helsingin Sanomat, valtaväestön lehti, myös kertoi asiasta ensimmäisenä ravintolapäällikön haastattelun kera, kun gaymedialle tuli vain tiedote. 40 vuotta sitten Helsingin Sanomat alkoi sallia gay-sanan ravintolailmoituksissa, ensimmäiset käyttäjät olivat Setan disko ja Club Cabaret. Hesarin toimittajat ja haastattelemat homot kaipasivat jotain mitä ei ehkä tule. Teurastamon alueelle tuleva ennakkotietojen perusteella uusi rouhea berliiniläistyyppinen DTM eroaa kahdesta edellisestä versiostaan Mannerheimintiellä ja Iso Roobertin kadulla, sen sijaan se näin ollen muistuttaa jossain määrin ensimmäistä vaihettaan Annankadulla, ennen kuin tanssilattialle asennettiin mosaiikkiparkettia.

Ajat muuttuvat, baarit vaihtuvat, mutta ihmisen ikävä ihmisen luo pysyy. Ihania miehiä voi tavata missä vain, kun on kohtaamisille avoin.