Viime kesäkuusa Helsingin Kalliossa avattiin 80-paikkainen baariravintola Kvääristö. Tällä viikolla se sulki ovensa vain kahdeksan kuukauden jälkeen.

Mainos

Kvääristön idea oli olla turvallisen tilan ravintola ”sateenkaareville naisille, sukupuolivähemmistöille ja heidän ystävilleen”. Se iski ajanhenkeen ja hermoon ja sai valtavasti mediahuomiota, siitä kirjoitettiin avajaisten tienoilla valtamediassakin paljon. Kvääristö nähtiin paitsi kohderyhmänsä kaipaamana baarina, myös hyvän edistäjänä, tasa-arvoisemman baarikulttuurin airuena. Omistajilla oli visio viedä konsepti myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ravintola-ala ei ole helppo. Forumin korttelissa sijaitseva gay-yökerho G Lounge ei sekään kauan kestänyt. Vielä lyhyemmän aikaa kesti DTM:n sivutoimipiste, Kampin kauppakeskukseen perustettu K23, joka oman nopean loppunsa ohella siivitti ravintolayhtiö Afrodite Oy:n konkurssia, samalla kaatui DTM, joka sitten siirtyi uuteen omistukseen.

Yrityksen ennen aikainen kuihtuminen on aina unelmien tuho ja omistajille raskas. Hlbtq-baarin epäonnistuminen on surullisempi asia kuin valtaväestön baarin, sillä niitä on kovin harvassa.Vaikka toisaalta tämä on hyvä merkki, sillä se kertoo siitä, että perustajien visiosta ja valtamediaan levinneestä hypestä poiketen tarvetta ei ollutkaan odotetulla tavalla.

Periaatteessa Kvääristön potentiaalinen asiakaskunta on varmasti määrällisesti riittävän suuri. Mutta halu tuon kohderyhmän sisällä asioida Kvääristössä ei ilmeisesti ollut riittävää. Koska tuskin ravintolaa suljetaan alle vuoden jälkeen, jos visiot konkretisoituvat riittäväksi virraksi euroja.

Kovin rajatun kohderyhmän paikoissa on se piirre, että tavoiteltu ihmisjoukko voi olla liian pieni, vaikka kuinka odotusta ja toiveita olisi ilmassa.

Kymmenisen vuotta sitten Helsinkiin perustettiin gay-kuntosali. Se ei kauan ollut pystyssä sekään. Syistä oleellisin lienee se, että gayt eivät halunneet treenata omassa pienessä piirissään. Olin avajaisissa, mutta vaikka ahkera kuntosalikävijä olenkin, ei tullut mieleenikään, että siirtyisin gaysalin jäseneksi, Helsingin kuviot ovat muutenkin liian tutut. Helsinki on liian pieni kaupunki kovin rajatulle kohderyhmille suunnatulle liiketoiminnalle, kuka haluaa olla koko ajan samassa piirissä.

Kvääristö oli melkoisen suuri, 80 asiakaspaikan tila. Omistajat eivät itse työskennelleet siellä. Selvästi pienempi tila ja omistajien oma työpanos ja Kvääristö todennäköisesti olisi yhä pystyssä. Osa pikaisesta lopusta lienee siis virhearvion syy.

Edes Sedu miljoonineen ei saanut gaybaari Birdietä toimimaan, vaikka ei siinä mitään vikaa ollut. Vai puuttuiko siltä sielu? Sekään ei automaattisesti kanna, sillä G Loungessa oli mukana Helsingin gaybaarien grand old man Timo Partanen, jolla oli ollut Room baari kolmessakin eri osoitteessa siihen mennessä- sekään ei taannut gay-klubin menestystä.

Kvääristön poistuminen on menetys Helsingille, jossa hlbtq-rintamalla on häiritsevän hiljaista. Mutta ehkä sitä tarvetta ei sitten vain ole. Voimme olla omia itsejämme muiden keskuudessa – tai sitten deittiappsit korvaavat ravintoloiden tarpeen. Emme kaipaa ghettoutumista omiemme keskuuteen, vaan etsimme muita yhdistäviä tekijöitä.

Se, että syytä Kvääristön lakkauttamiseen ei ole kerrottu sen sijaan on ala-arvoista, kohderyhmä ja joukkorahoitukseen osallistuneet ansaitsevat parempaa. Etenkin yrittäjiltä, jotka tulivat messeniaanisesti luomaan uutta ravintolakulttuuria. Syiden perään kysyy jo Helsingin Sanomatkin ja lukuisat Kvääristön fanit sosiaalisessa mediassa. Tiettävästi yhden tapahtuman järjestäjälle Kvääristö esitti peruutuksen vedoten taloudellisiin seikkoihin. On ymmärrettävää, että projektin epäonnistuminen on yrittäjille rankka paikka, mutta yrittäjällä on aina riski.