Queer-teoria on poikkitieellinen teoria, joka on yleistynyt 1990-luvulta lähtien. Sillä on kaksi hlbt-ihmisten kannalta oleellista perusoletusta: sukupuoli on sosiaalinen rakennelma on se tunnetuin. Sen verran, queer-teorian on ollut esillä transaktivismin myötä, että useimmat ovat jo kuulleet väittämän siitä, että sukupuolirooli (gender eli koettu sukupuoli) on esittämistä; pukeutumista, maneereja ja sen sellaista ja kulttuurisidonnaista.

Mainos

Queer-teorian mukaan myös seksuaali-identiteetti on esitys, sosiaalinen konstruktio siinä missä sukupuoli. Tämä kalskahtaa äkkiseltään eheyttämiseltä ja homoseksuaalien (miesten ja naisten poispyyhkimiseltä). Niin sanottua ”homogeeniä” on jahdattu, mutta sitä ei ole löytynyt. Onko homous vain esitys, siis oikeastaan valinta, kuten queer-teoria väittää?

Queer-teoriaa on kritisoitu muiden muassa elitismistä, arvostetun Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston julkaisema artikkeli nostaa esiin mielenkiintoisia näkökulmia tähän ajankohtaiseen ja yhä suositumpaan teoriaan.

Artikkelin mukaan queer-teoria on osaltaan syynä konvervatiivisen oikeiston kasvaneeseen vihapuheen määrään ja muuhun agressioon Yhdysvalloissa, missä queer-teoria ensimmäisenä alkoi vallata alaa.

On tärkeätä tarkastella myös homoseksuaalisuuden historiallista jatkumoa. Ensinnäkin koko termi on vasta modernin ajan keksintöä.

Antiikin Kreikassa miesten väliset suhteet olivat yleisiä, mutta syynä ei ollut varsinaisesti homoseksuaalisuuden yleisyys, vaan se, että kumppanin sukupuoli ei ollut tärkeä. Tärkeätä oli se rooli, minkä seksissä otti; oliko aktiivinen vai passiivinen.

Keskiajalla olit sodomiitti, jos annoit periksi kiusaukselle ja teit ”ei lapsia tuottavia” tekoja. Kumppanin sukupuolella oli enemmän merkitystä kuin antiikin Kreikassa, mutta perusasetelman määräsi uskonto; teitkö syntiä vai pidättäydyitkö siitä.

Sosiaaliseen konstruktioon perustava teoria, jollainen queer-teoria on siis katsoo, että ihmiset tänä päivänä ymmärtävät itsensä joko homona tai heterona ja liikkuminen näiden välillä on hyvin vaikeaa, vaikka osa toki kokeekin olevansa bi (tai pan).

Tätä meidän myöhempää jaotteluamme selittämään tuli queer-teoria. Mutta miten pätevä se on selittämään seksuaalista identiteettiä? Se väittää, että se on vain esittämistä.

Queer-teoriassa sana queer ei tarkoita seksuaalivähemmistöön kuuluvaa ihmistä, vaan normista poikkeavaa. Siten kaikki poikkeava on queer. Identiteetin määrittely ei rajoitu pelkästään seksuaali-identiteettiin. Myös hetero voi olla queer, jos hän on esimerkiksi sadomasokisti. Musta homo voi olla ensin musta ja sitten vasta homo, tai ensin musta, sitten sadomasokisti ja vasta sitten homo määritellessään omaa identiteettiään.

Queer-teoria siis deseksualisoi identiteetin väittäen, että se on vain esittämistä ja kulttuurimme tuotos. Gayaktivismia kohtaan tämä on erikoista, sillä sen lähtökohta on juuri seksuaali-identiteetissä. Tämä on yksi peruste queer-teorian kritiikille. Samaa ajatusta jatkaen queer-teorian merkitys on heikko, koska se ei pysty määrittelemään eroavaisuuksia kaiken normista poikkeavan ollessa queer. Queer-teoreettikojen mukaan tämä on teorian vahvuus; mukaan mahtuvat transseksuaalit, sadomasokistist ja muut marginalisoidut seksuaalivähemmistöt. Mutta tämä nostaa kysymyksen siitä, miten pitkälle lista ulottuu; kulkeeko jossain hyväksyttävän fetisismin ja sadomasokismin raja, onko pedofiili queer? Queer-teoreetikoista osa rajaa pedofilian pois, osa ei. Avoimeksi on jäänyt kysymys, voidaanko pedofilia queer-teorian argumenteilla sulkea pois queer-listalta.

Queer-teoriaa on käsitteellisyytensä vuoksi kritisoitu elitistiseksi: se on pienen etuoikeutetun joukon puhetta pienelle etuoikeutettujen joukolle. Tämä lähtökohta aiheuttaa queer-teoriaan yhteiskuntaluokasta johtuvan vinouman. Ehkä näkökulma on liian kapea.

Useimmat queer-teoreetikot haluavat queerin määritelmän merkitsevän yhteiskunnan päälinjasta poikkeavaa, jotain perverssiä. Näin ollen se vaikuttaa vain vahvistavan konservatiivien hyökkäykset homoja ja lesboja kohtaan. Pedofiilisyytökset saavat tavallaan tukea queer-teoriasta.

Homomiesten kannalta queer-teorian näkemys drag queeneista on sekin ongelmallinen. Drag queenit kokevat yleisesti tekevänsä imitaatiollaan kunniaa alkuperäiselle naisartistille. Queer-teorian mukaan se on kuitenkin lopulta kyseisen naisartistin kritisoimista. Joidenkin feministien mukaan drag queenit ovat misogynistisia.

Edellä kerrotun perusteella avautuu ehkä paremmin taustoja sille, miksi drag queenien satutunnit ovat nousseet demonisoinnin kohteeksi.

Queer sanana

Queer yleistyi tarkoittamaan seksuaalista suuntautumista 1900-luvun alussa, tarkemmin homoseksuaalisuutta – miesten ja naisten. Queer-mies ei ollut neiti, tätä eroa merkitsemään se otettiin: queer oli miehisistä miehistä pitävä mies. Sitten siitä tuli haukkumasana, sen korvaamaan tuli gay.  80-luvulla aktivistit ottivat queer-sanan uudelleen käyttöön samalla määritellen sen uudelleen. Nykyään queer tarkoittaa seksuaali-identiteetin ohella sukupuoli-identiteettiä ja kyseenalaistavaa, vasemmistolaisesti poliittisesti latautunutta ajattelumallia, joka liittyy myös intersektionaaliseen feminismiin pyrkiessään paljastamaan yhteiskunnan rakenteita.

Queerista on tullut yleissana tarkoittamaan samaa, mitä hlbtqia+ eri variaatioineen ja sateenkaari-ihmiset tarkoittavat, mutta edellä kuvatun perusteella se ei ehkä ole hyvä asia.

Lopulta kovin moni ei taida olla identiteetiltään queer, joten miksi meitä kaikkia pitäisi sillä termillä kutsua? Aiheesta oli kiistaa alkuvuodesta Iso-Britanniassa, missä queer-termiä vastustavat teilattiin. Kuitenkin hjiljattain tehdyssä väestönlaskennassa queeriksi itsensä määritteli vain murto-osa (0,03%), seksuaalivähemmistöihin kuuluvista, valtaosan ollessa gay, lesbo tai bi. Myös parhaillaan meneillään olevassa EU-kyselyssä kysytään seksuaalisen identiteetin määrittelyn jälkeen, oletko queer.